Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Pentti Hakkarainen Euro & talous 2/2013 – Rahoitusjärjestelmän vakaus Julkistamistilaisuudessa 23.5.2013 (esitys ppt muodossa) :

Rahoitusmarkkinat ovat vakautuneet rahoituslaitosten riskinkantokyvyn ja yleisen luottamuksen vahvistuttua. Markkinoiden elpymisestä huolimatta talouskasvun näkymät ovat euroalueella heikot. Tästä syystä huolet monien valtioiden velkakestävyydestä eivät ole hälvenneet. Talouskasvu on tarpeen myös, jotta Euroopan rahoitusjärjestelmä voi toipua viime vuosien kriiseistä.

Yritys- ja asuntolainojen korko on alentunut Suomessa historiallisen matalaksi. Tämä on omiaan lisäämään luottojen määrää. Kotitalouksien velkaantuminen onkin jatkunut, ja asuntoluotot ovat vaihtuvakorkoisia. Kaikkinensa tämä heikentää kotitalouksien kykyä sopeutua korkojen nousuun tai talouden negatiivisiin yllätyksiin. Suomessa velkataakan kasvu ja pitkällä aikavälillä keskimääräistä korkeammat asuntojen suhteelliset hinnat lisäävät koko talouden suhdanneherkkyyttä.

Pankkisektorin tila on Suomessa edelleen hyvä. Pankkien kannattavuuden edellytykset kuitenkin heikkenevät, sillä suurin tuottoerä, korkokate, on supistunut matalien korkojen puristuksessa. Suuret pankit ovat pystyneet hyödyntämään monipuolisempia liiketoimintojaan ja pääsemään hyviin tuloksiin muun muassa sijoitustoiminnan tuotoilla. Pienempien pankkien mahdollisuudet korvaaviin tuottolähteisiin ovat olleet rajalliset. Reaalitalouden heikko kehitys lisää pankkien haavoittuvuutta luottoriskien kasvun kautta.

Markkinoiden elpymisestä johtuen henki- ja vahinkovakuutusyhtiöiden tulokset ja vakavaraisuus kohenivat. Myös työeläkeyhtiöiden vakavaraisuus on säilynyt keskimäärin hyvänä. Matala korkotaso heikentää kuitenkin jatkossa sijoitustuottoja.

Suomessa toimivien pankkien varainhankinnasta merkittävä osa perustuu talletuksiin. Kuitenkin pankkien riippuvuus ulkomailta saatavasta markkinarahoituksesta on suuri. Pankkien lisäksi myös valtion ja kuntien riippuvuus kansainvälisistä rahoituslähteistä on huomattava. Tämä altistaa Suomen taloutta kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden häiriöille. Finanssisektorin haavoittuvuutta ja tartuntariskiä lisää pankkisektorin keskittyneisyys. Pankkisektori on kytkeytynyt tiiviisti muihin Pohjoismaihin, ja vakausanalyysissa onkin tästä syystä kiinnitettävä huomiota myös pohjoismaisten pankkikonsernien tilaan.

Suomessa on EU-maiden vertailussa ja makrotason tarkastelussa hyvä yritysrahoituksen tilanne, myös PK-yritysten tapauksessa. Vakavarainen pankkijärjestelmä on kyennyt ylläpitämään luotonantokykyään myös talouden laskusuhdanteessa. Rahoituksen saatavuus on selvitysten mukaan kuitenkin heikkenemässä ja sen ehdot ovat tiukentumassa. Yritysten rahoituslähteiden monipuolistuminen onkin toivottavaa.

Rahoitussektorin toimintaan kohdistuu paineita, jotka muuttavat rahoituslaitosten toimintaympäristöä. Kriisin opetusten myötä sääntelyä uudistetaan voimakkaasti. Vakavaraisille ja maksuvalmiudeltaan vahvoille pankeille uudistukset aiheuttavat vähemmän sopeutustarvetta ja kustannuksia kuin heikoimmille pankeille.

Joka tapauksessa pankit sopeuttavat liiketoimintamallejaan toimintaympäristön muutoksista johtuen, sillä korkotason mataluus ja tästä johtuvat tuottojen saannin vaikeudet sekä vaimea talouskehitys haastavat nykyisiä liiketoimintamalleja. Kannattavuuden varmistaminen merkinnee lainojen ja talletusten hinnoitteluun muutoksia, pankkien oman kustannustehokkuuden lisäämistä sekä liiketoiminnan suuntaamista uudelleen esimerkiksi luopumalla joistakin toiminnoista.

Vakaat rahoitusmarkkinat edellyttävät luotettavia ja tehokkaita maksu- ja selvitysjärjestelmiä muuttuvassa toimintaympäristössä. Suomessakin jatkuu voimakas järjestelmien kansainvälistyminen ja skaalaetujen hyödyntäminen. Maksu- ja selvitysjärjestelmien rakenteellisia muutoksia ja toimintojen tehostamista ei saa toteuttaa toimintavarmuuden ja palvelutason kustannuksella.

Valmisteilla oleva Euroopan pankkiunioni koostuu yhteisestä valvonnasta ja yhteisistä elvytys- ja kriisinratkaisusäännöksistä sekä talletussuojan yhdenmukaistuksesta. Näillä korjataan Euroopan finanssiarkkitehtuurin keskeinen heikkous eli se, että rahoituslaitokset toimivat yli maiden rajojen, mutta vastuu niiden valvonnasta on ollut kansallinen ja kriisinratkaisuvälineet ovat puutteelliset. Koska Suomen rahoitusmarkkinat ovat täysin kytkeytyneet Euroopan markkinoihin, tämän hankkeen eteneminen on suomalaisten etujen mukaista.

Finanssikriisi on osoittanut kovalla tavalla, että haitalliset kehityskulut ovat rahoitusjärjestelmissä mahdollisia ja että niiden torjumiseksi tarvitaan viranomaistoimia ja tehokkaita makrovakausvälineitä. Suomessakin tulee varmistaa, että viranomaisten työkalupakissa on valtuudet ja välineet, mikäli tarvetta puuttua kehitykseen ilmenee. Suomen kansantalous ja kotitaloudet ovat haavoittuvia asuntomarkkinoiden riskeihin nähden, ja keskittyneessä pankkijärjestelmässä kriisin seuraukset olisivat vakavia koko taloudelle.

Vakausanalyysin pohjalta Suomen Pankki suosittelee seuraavia toimia:

1) Suomessa tulee harkita muiden Pohjoismaiden tavoin systeemisesti merkittävien pankkien lisäsääntelyä. Pankkien sääntelyn tulee olla yhdenmukaista sekä kansainvälisesti että yhdentyneillä pohjoismaisilla pankkimarkkinoilla.

2) Suomessa on varmistettava keinot puuttua liialliseen asuntoluotonantoon, jotta tämän vuoksi kohonneisiin varallisuushintoihin liittyviä riskejä voidaan pienentää. Kansainvälisten kokemusten perusteella juridisesti sitova lainakatto hillitsee tehokkaasti asuntoluotonannon liiallista kasvua.

3) Pankkien velkoja ja muita tase-eriä tulee vastaisuudessa voida käyttää ongelmapankkien elvytyksessä ja kriisinratkaisussa. Velkojien vastuu on voitava kohdistaa riittävän laajaan osaan pankin velkaeriä.

4) Yritysten rahoituslähteiden monipuolistumisen edellytyksistä on huolehdittava. Erityisesti PK-yritysten rahoituksen mahdolliset markkinapuutteet ja katvealueet tulee paikallistaa, vaikka makrotason tarkastelussa tilanne Suomessa onkin parempi kuin muualla euroalueella. Yritysten kotimaisten joukkovelkakirjamarkkinoiden vahvistaminen edelleen loisi tilaa markkinarahoituksen ulkopuolelle jäävien yritysten pankkirahoitukselle.