Suomi on maailman ammatillisesti järjestäytynein maa selviää "Worker participation EU" ja "Nationmaster.com" kokoamista tilastosta. Muut pohjoismaat kuuluvat kanssamme samaan, korkean järjestäytymisasteen ryhmään. 

Työvoiman ammatillinen järjestäytyminen (Lähteet: Worker participation EU, Nationmaster.com, Findikaattori)

Tulopoliittiset neuvottelut, joissa elinkeinoelämän ja työntekijöiden järjestöt päättävät tärkeistä yhteiskunnalisista asioista, ovat ainutlaatuinen pohjoismainen ilmiö. Ne kuuluvat vain meidän yhteiskuntaamme.

Työsuhteita koskevat ehdot sovitaan muualla lainsäädäntöteitse tai paikallisesti sopimalla 

Asiat hoidetaan toki muuallakin, mutta eri mekanismein. Työlosuhteita koskeva päätöksenteko on pohjoismaiden ulkopuolella hajautettu:

• Poliittinen koneisto ja virkamieskunta käyttävät suurempaa lainsäädäntövaltaa
• Työnantajan ja työntekijän välistä sopimista käytetään enemmän ja laajemmin
• Kaupalliset vakuutusyhtiöt huolehtivat osasta ansiosidonnaisen työttömyysvakuutuksen tyyppisistä turvaverkoista
• Palkkaus ja sen perusteet ovat joissain maissa avoimempia, joka varmentaa oikeudenmukaisuutta (esim. USA:ssa palkan suuruus ei ole samalla tavalla henkilökohtaisen intimiteetin alainen asia; työnantaja saattaa julkaista palkkauksen ja sen perusteet)

Työmarkkinajärjestöjen merkitys vähenee kaikkialla maailmassa

Ammatillinen järjestäytyminen ja sen indikoima työntekijöiden ja työnantajien välinen polarisaatio, dikotomia, ovat olleet vähenemään päin. Esimerkiksi Saksan ja Englannin ammattiyhdistysliikkeet ovat 80- luvun alun jälkeen menettäneet liki puolet jäsenistään. Keskieurooppa on viimeisten kolmenkymmen vuoden aikana siirtynyt pois ammattiyhdistyliike- keskeisestä päätöksenteosta.

Pohjoimaat ovat kuitenkin osoittaneet, että työmarkkinajärjestöjen varaan rakentuva päätöksenteoko edelleen toimii. Mutta myös täällä on tapahtunut muutosta. Ammattiyhdistyksiin kuuluvien osuus työvoimasta on meilläkin findikaattorin mukaan laskenut melkein 10%. 

Ammatillinen järjestäytyminen korreloi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kanssa

Ammatillinen järjestäytyminen ja taloudellinen kehitys eivät korreloi. Suomi pärjäsi vuoteen 2006 asti erinomaisesti ja samaan aikaan meillä oli korkea ammatillinen järjestäytyminen, mutta niin pärjäsi myös USA, vaikka siellä oli matala järjestäytyminen. Kansantalouden järkevä hoito ja järjestäytymisaste eivät näyttäisi liittyvän ainakaan vahvasti toisiinsa.

Mutta järjestäytymisaste korreloi vahvasti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kanssa. Julkisen sektorin osuus tulonjaosta ylittää ammattiyhdistysvaltaisissa maissa 50% ja tuloerot ovat matalia. Sosialismin toteutuminen ja vahva ammattiyhdistysliike korreloivat.

Suuryritysvaltainen monokulttuuri hyötyy etujärjestöistä

Minkälainen yhteiskunta hyötyy vahvasta työntekijöiden ja työnantajen polarisaatiosta? Hyvä järjestäytyminen johtaa yleispäteviin ja laajempiin ratkaisuihin. Näistä hyötyvät yleensä valtavirtaan sopivat suuret yksiköt, jotka edustavat yhteiskunnan keskiarvoa. Kärsijöinä ovat erityisalat, erityneet arvoketjut, huippuyksiköt, heikosti työllistyviä työllistävät ja kansainvälistyvät kasvuyritykset. Ylipäätään kärsijöinä ovat ne alat, jotka tarvitsevat erityisratkaisuja. Niille ei keskitetty raamisopiminen tarjoa suurta iloa. Tarvittaisiin paikallisia ratkaisuja.

Ammatillinen järjestäytyminen saattaa meilläkin vähentyä

Mitä tapahtuu jatkossa? Suomalaiset työskentelevät yhä pienemmissä yrityksissä. Niissä suositaan paikallista sopimista. Luultavasti trendi siis jatkuu. Työntekijät ja työnantajat hakevat ja tarvitsevat vähemmän, mutta ennen kaikkea uuden tyyppistä tukea etujärjestöiltä. Ja meidän tulee valmistautua muutokseen. Tämä koskee kaikkia toimijoita: ammattiliittoja, työnantajajärjestöjä, poliittista päätöksentekokoneistoa, lainsäädäntöä, etc…