Talousuutisointiin on vakiintunut kummallinen kielenkäyttö

Miltä kuulostaisi, jos joku sanoisi lumipeitteen kasvaneen 70 cm vuorokaudessa? Tai entä jos joku sanoisi lapsensa kasvaneen 40 cm pituutta edellisessä kuussa? Varsinkin jälkimmäisen väitteen kohdalla pitäisit puhetta luultavasti yksinkertaisesti puppuna, mutta talousuutisointiin vakiintuneella kielenkäytöllä tuo voisi hyvinkin pitää paikkaansa.

Viennin kehitys lyhyellä aikavälillä

Yläpuolella näkyy kuvitelluista luvuista koottu kuvaaja, joka voi esittää nyt vaikkapa Suomen vientiä suhdannekäänteessä. Kuvaaja on jokaisen kuun osalta selvästi nousujohteinen. Eikö tämä tarkoita sitä, että talous olisi kasvanut muun muassa heinäkuussa? Käytännössä suuri ellei jopa suurin osa talousjulkaisuja voisi kuitenkin otsikoida, että "Suomen vienti laski heinäkuussa 42%". Syy tähän on se, että kyseisenkaltainen ilmaus on jostakin syystä vakiintunut tarkoittamaan peräkkäisten vuosien välisiä erotuksia.

Alapuolella on samoista keksityistä luvuista koottu kuvaaja pidemmältä ajanjaksolta. Tuosta nähdään, että jälkimmäisen heinäkuun (esim. 2009) arvo on 42% edeltävää heinäkuuta alempana. Ei tuo muutos kuitenkaan todellisuudessa ole tapahtunut heinäkuussa vaan koko kuluneen vuoden aikana.

Fiktiivinen viennin kehitys vuoden ajanjaksolla

Silloin kun ei olla juuri koettu jyrkkää talouskäännettä, on monien talouslukujen osalta toki mielekkäintäkin verrata edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan, koska sesonkien vaikutus voi olla alasta riippuen hyvinkin merkittävä. On kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi uutisoinnissa käytetään jatkuvasti tällä tavalla valheellista otsikointia (esim. www.yle.fiSuomen vienti kutistui 41 prosenttia toukokuussa). Itse jutuissa kyllä yleensä kerrotaan, että vertailukohta on edellisen vuoden vastaava ajankohta, mutta tällöinkin käytetään tyypillisesti tätä kummallista arkijärjen vastaista kielimuotoa ( esim. Tekniikka & Talous : sekä vienti että tuonti supistuivat toukokuussa 41 prosenttia viimevuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna.).

Onko tästä erikoisesta kielenkäytöstä sitten muuta haittaa kuin kaltaiseni pilkunviilaajan mielenrauhan järkkyminen? Taloutta ja sen uutisia tarkemmin seuraavat toki yleensä tietävät, milloin on kyse vuosi- ja milloin kuukausimuutoksista, mutta en usko saman pätevän kaikkiin lukijoihin. Jos maallikko lukee vaikkapa asuntojen hintojen laskeneen 4% toukokuussa, hän saattaa ainakin aluksi ajatella tuon muutoksen todella tapahtuneen toukokuun aikana eli verrattuna huhtikuun tilanteeseen. Tämä käsitys taas antaa tilanteesta todellisuutta huomattavasti synkemmän kuvan. Yleisemmällä tasolla tämäntapainen uutisointi saa kaikkien lukujen muutokset vaikuttamaan suuremmilta kuin ne oikeasti ovat, mikä pätee yhtä lailla nousukaudella kuin taantumassakin. Kun otetaan lisäksi huomioon markkinapsykologian vaikutus yleiseen talouskehitykseen, on periaatteessa mahdollista, että tällainen kielenkäyttö aiheuttaa niin taantumien kuin myös noususuhdanteessa tapahtuvan ylikuumenemisenkin voimistumista.

Oli asialla todellisia vaikutuksia ihmisten taloudelliseen käyttäytymiseen tai ei, miksei siis voitaisi käyttää täsmällisempiä ilmaisutapoja? En keksi kuin kaksi syytä: raflaavammat otsikot sekä otsikoiden ja muun ilmaisun tiivistäminen. Ensimmäinen syy nyt on vähintäänkin arveluttava, mutta ei toinenkaan perustelu kovin vankalla pohjalla ole. Uutisten leipätekstissä voi hyvin käyttää erilaisia pidempiä ilmaisuja, kuten "vienti oli heinäkuussa 36 % alemmalla tasolla kuin vuotta aiemmin". Jos taas otsikoinnissakin halutaan korostaa juuri vuosimuutosta ja tehdä se mahdollisimman tiiviisti, voisi käyttää esimerkiksi ilmausta "Suomen kesäkuun vienti kutistui 36%"

 

Miten olisi taloustoimittajat? Eikö kannattaisi pienellä viilauksella lisätä johdonmukaisuutta ja yksiselitteisyyttä kielenkäyttöön siirtymällä muodosta"vienti kutistui kesäkuussa" muotoon "kesäkuun vienti kutistui".

 

Alkuperäinen 1,5 vuoden takainen hieman pidempi juttuni aiheesta: Valmis maa – "Suomen vienti laski maanantaina 36%"

Related Posts

Yhteiskunta

2025

Väinö Linnan Pohjantähti-trilogiassa kuvataan, miten pappilan torpparipariskunta luki lipevän papin kirjoittamaa uutta torpparisopimusta tyyliin ”ellei pappilan etu muuta edellytä”. Sopimus ei tuntunut turvaavan tulevaisuutta sen