Ulkopolitiikkamme arvopohjaisuus sai ilmiasua kun Ulkomaankauppa ja kehitysministeri Ville Tavio päätti Suomen jäävän Ukrainan jälleenrakentamisesta liittoumasta pois koska sen tarkoitus oli edistää myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asiaa. Arvopohjaisuus sai lisää sisältöä kun Maa ja metsätalousministeri Sari Essayah kertoi julkisesti olevansa eri mieltä Suomen päätöksestä äänestää YK:ssa Israelin siirtokuntien laittomuuden puolesta. ‘

TP-UTVA päättää Suomen virallisista ulkopoliittisista arvoista ja moraalikoodeista

Perussuomalaisten etiikka ei hyväksy sukupuoili- ja seksuaalivähemmistöjen asiaa.  Kristillinen etiikka ei taas hyväksy palestiinalaisille omistamisen ja elämisen oikeuksia. Suomalaiset ovat eettisissä kysymyksissä näin kaukana toisistaan ja tämä pitää hyväksyä. Onneksi “Ulko ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta”  (TP-UTVA) teki päätöksen siitä, mikä on Suomen valtion virallisten arvojen ja moraalin mukaan oikeaa.  Virallisen moraalin mukaan Suomi puolustaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja toimimme kansainvälisen oikeuden päätösten mukaisesti ja kunnioitamme palestiinalaisten laillisia oikeuksia.

Ulkopolitiikan arvopohjaisuus sai nyt selkeyttä. Ministereillä, puolueilla ja kansalaisilla saa olla erilaisia arvoja ja muita pysyväisluonteisia asenteita, mutta TP-UTVA tekee päätökset Suomen virallisista arvoista ja moraalikoodeista, joiden pohjalta maan ulkopoliittinen virkamieskoneisto toimii.

Ulkopoliittinen realismi tarkoittaa arvojen ja moraalikoodien sivuuttamista

Ulkopolitiikkamme perusta on “arvopohjainen realismi“. Mitä sitten tässä tarkoittaa ulkopolitiikkamme realismi? Yleensä tämän on ajateltu tarkoittavan sitä, että virallisena linjana on kaikissa tilanteissa ajaa Suomen valtiokoneiston (ja siinä sivussa kansalaisten) etua. Tämä on historian saatossa tarkoittanut liittoutumista ja yhteistyötä vaikkapa Hitlerin Saksan tai Stalinin Neuvostoliiton kanssa, jos siitä on voinut katsoa olevan etua.

Beheavioralistisen käsityksen mukaan  realismi tarkoittaa sitä, että jokainen yksilö pyrkii saamaan mahdollisimman suurta etua. Yhdelle tuo etu on valtaa, toiselle rahaa, kolmannelle medianäkyvyyttä, neljännelle lähipiirin ja perheen onnellisuutta jne…. Poliittisessa koneistossa tuo tarkoittaa sitä että poliitikot miettivät lähinnä oman valtansa ja näkyvyytensä edistämistä. Yhteiskunnan säännöt ja rakenteet tulee behavioralistien mukaan rakentaa sellaisiksi, että poliitikko saavuttaa menestystä ennen kaikkea puhumalla “Suomen (valtion) edusta” tai jos rakenteet ovat oikein hyviä niin jopa “Suomen kansalaisten menestysmahdollisuuksista”.  Behavioralistit lähestyvät siis realismia aina yksilön motivaatiotekijöistä lähtien.

Toivon, että realismi saa ulkopolitiikassa enemmän painoa kuin arvopohjaisuus. Realismi voi kuulostaa kalsealta, mutta vielä enemmän kylmää ajatella mitä pahaa fiksaantuneet arvot, dogmit ja ideologiat ovatkaan saaneet aikaan.

Kuva ch B Pixabaystä