Transaktioveroa on Piksussa jo käsitelty, Kai tuoreeltaan, mutta tartun silti asiaan, koska mielestäni sen dramaattisia seurauksia ei oikein hahmoteta. Ruotsissahan vastaava malli oli käytössä jonkin aikaa, ja siitä luovuttiin, koska arvopaperikauppa katosi Ruotsista kokonaan. Nyt Ruotsi vastustaakin veroa.

EU:n veron kohdalla ei kuulemma käy samalla tavalla, koska Ruotsissa vero oli selvästi korkeampi, ja EU on niin suuri markkina-alue, että se pitää sijoittajat täällä verosta huolimatta. Oletus nojaa rankkoihin harhaluuloihin.

Vero koskisi siis isoja instituutioita, mutta käytännössä kaikkia, koska instituutiot ovat käytännössä aina kaupan toinen osapuoli, kuten Kai totesi. Ja pörssien kannalta vaikutus tulee instituutioiden kautta, koska ne pyörittävät valtaosan kaupasta.

Instituutioiden sijoitustoiminta perustuu todella suuriin volyymeihin, johon on syynä toisaalta tekninen analyysi (eli ovatko hinnat nousseet tai laskeneet liikaa) ja toisaalta fundamentaaliset syyt eli yhtiöistä ja taloudesta jatkuvasti virtaava tieto. Näiden tekijöiden varassa instituutiot käyvät jatkuvasti paljon kauppaa. Tämän kummempaa ei ole ”spekulaatio”, jota verolla halutaan hillitä – ja joka takaa rahamarkkinoiden likviditeetin, yhden sen toimivuuden keskeisistä ominaisuuksista.

Osake- ja velkakirjakaupan veron suuruudeksi kaavailtu 0,1% voi kuulostaa pieneltä, mutta sen kerrannaisvaikutukset ovat valtavat. Hyvän pörssiosakkeen keskituotto osinkoineen ja kurssinousuineen on vuodessa 10 prosenttia. Jos osakkeen ostaa ja myy 50 kertaa vuoden aikana eli kerran viikossa suuntaansa – ei mahdoton määrä instituutioille, jotka käyvät kauppaa muuten olemattomin kustannuksin – niin osakkeen keskituotto on syöty, sillä 50 x 0,1% + 50 x 0,1% = 10%. Ja useimpien suomalaisten osakkeiden keskituotot ovat olleet jo monta vuotta tuonkin alle.

Jos osakkeen ostaa ja myy kerran kuukaudessakin, on kustannusrasite vuodessa 2,4%. Sekin on jo hirmuinen luku, vastaa kohtuullista osinkoa. Velkakirjojen kohdalla suhteellinen rasite on vielä hurjempi, koska tuotot ovat matalammat. Siinä tulee kylmä rinki persuksiin poliitikoillekin, jahka he näkevät valtionbondien kaupan romahtavan. Nehän toimivat instituutioille osakkeiden vaihtoehtoiskohteina, eli bondejakin ostetaan ja myydään tilanteiden vaihdellessa. Kun osakkeet houkuttelevat, bondeja myydään, ja osakkeita ostetaan tilalle – ja päinvastoin, kun osakkeet menettävät houkuttavuutensa. Bondikaupassa 0,1% vero on posketon.

Instituutioiden on joko vähennettävä radikaalisti kaupankäyntiä pitääkseen kustannukset kurissa – tai mentävä kauppapaikoille, jossa veroa ei ole. Ei tarvitse arvailla, kumpaan vaihtoehtoon ne kallistuvat. Yhtiöt ovat investoineet rajusti arvopaperikauppaan (eli tietokoneohjelmiin ja asiantuntijoihin, jotka tietoa hankkivat ja analysoivat), joten tuskin ne tästä fasiliteetistaan haluavat luopua. Ne hakeutuvat kauppapaikoille, jossa aktiivista kauppaa ei rokoteta. Kun piensijoittajalle kertyy muutenkin kaupankäynnistä kustannuksia, piensijoittajien aktiivinen kaupankäynti loppuu varmasti veron myötä.  

Veron alaisissa pörsseissä kaupankäynti hiljenee dramaattisesti. Volyymien romahdus tekee osakkeista erittäin hankalia sijoituskohteita, vaikka pörssit pysyisivät auki. Kun kauppaa on vähän, osakkeiden osto- ja myyntilaidat erkanevat toisistaan paljon kauemmas kuin vilkkaassa kaupassa. Kai laski vaikutukseksi 0,2% lisäyksen sprediin, mutta uskon sen kasvavan useimpien yhtiöiden kohdalla paljon suuremmaksi, koska kaupankäynti on olematonta. Väitteen voi varmentaa jo nyt vertaamalla hyvin pienten yhtiöiden (vähän kauppaa) ja isojen yhtiöiden (paljon kauppaa) spredeja. Mitä ohuemmat volyymit, sen leveämpi spredi. 

Kun osto- ja myyntilaidat ovat kaukana toisistaan, osakkeista on mahdoton luopua järkevällä hinnalla. Ja sen takia niitä ei houkuta ostaakaan. Olen tämän itse kokenut epälikvidien osakkeiden kohdalla. Volyymien romahduksen myötä kaikista veron piirissä olevista arvopapereista tulee epälikvidejä.

Transaktioveron piiriin tulevat pörssit kuihtuvat, sillä maailmasta löytyy pörssejä, joissa veroa ei ole. Sijoitukset hakeutuvat sinne, samoin sijoituskohteet, eivät kai esimerkiksi pörssiyhtiöt jää epälikvidille markkinapaikalle, jos likvidejä on tarjolla.

Ja jos koko maailmaan ulotettaisiin sama vero, arvopaperikauppa tyrehtyisi kaikkialla. Sen aiheuttamat suhteelliset kustannukset ovat aivan liian suuret muille kuin äärimmäisen konservatiivisille sijoittajille eli ikiholdaajille. He eivät yksin pidä pystyssä rahamarkkinoita.