Työssäkäynnin kannustimia pitää lisätä

Työttömyysasteemme on noussut jo 9,2% (Tilastokeskus, tammikuu) luokkaan ja on jo syytä hieman vilkaista rakenteellisia tekijöitä, jotka oleellisesti vaikuttavat haluumme tehdä työtä ja pysyä työelämässä.

OECD on hiljattain (10.3.2010) julkaissut Suomen talouselämää koskevaa vertailevan tutkimuksen (www.oecd.org/dataoecd/17/54/44651474.pdf) ja nyt on otollinen hetki tehdä johtopäätöksiä siitä, miten haluamme yhteiskuntamme rakennetta kehittää.

Työttömyyspäväraha ohjaa ihmisiä pitkäaikaistyöttömyyteen

Suomalainen 500 päivän ansiosidonnainen työttömyyskorvaus on ainutlaatuinen maailmassa. Se tarjoaa työttömäksi jäävälle korvauksen, jonka suuruus on keskimäärin 70% palkasta – kuten alla olevasta OECD:n kokoamasta vertailusta voimme havaita. Me kaikki tiedämme että 70% palkasta on erittäin hyvä korvaus. Moni on valmis jäämään työttömäksi, jos korvaus on näin ruhtinaallinen. Lisääntynyt vapaa-aika, vapaus päättää omista menemisistään ja pienentyvät menot korvaavat vähän pienemmiksi jäävien tulojen aiheuttamaa mielipahaa. Ansiosidonnaiseen on hyvä tarttua erityisesti jos 500 päivän jälkeen odottaa eläke.

Monelle tuo ruhtinaallinen ansiosidonnainen on kuitenkin loukku. Työtä ei viitsitä 500 päivän aikana aktiivisesti hakea, mutta sitten aikanaan vastaan tuleva peruspäiväraha onkin yllättävän niukka, jotkut näkevät jopa nälkää. Työn saaminen on kuitenkin parin vuoden lomailun jälkeen vaikeaa. Yhteiskunnan kannalta tämä on tuhlausta – pätevät ihmiset ajautuvat pitkäaikaistyöttömiksi.

Työttömyysturva toimisi paljon paremmin jos:

  • Ansiosidonnainen olisi alussa 70% palkasta ja laskisi sitten 500 päivän aikana peruspäivärahan tasolle
  • Peruspäiväraha olisi jonkin verran nykyistä korkeampi

Tällä muutoksella saavutettaisiin seuraavaa:

  • Kannustimet työn hakemiseen alkaisivat lisääntyä välittömästi työttömäksi jäämisen jälkeen
  • Työelämästä syrjäytyneet omaavat talouselämän kannalta merkittävää kuluttamisen taitoa, joka tulisi paremmin hyödynnetyksi. Pienituloiset, peruspäivärahalla elävät työttömät osaavat tehdä tarkkoja, huolellisia kulutusvalintoja, jotka oikealla tavalla ohjaavat tuotantokoneistoa. Heidän asemansa paranisi.

Suomen ansiosidonnainen työttömyysturva verrattuna muihin maihin (Lähde: OECD)

 

Verotuksemme rakenne kannustaa laiskuuteen

Ansiosidonnainen päiväraha ei ole ainoa joka syö työhaluja. Toinen merkittävä tekijä on verokiila, joka tarkoittaa veroprosenttia jonka ylimääräisestä tienatusta eurosta joutuu maksamaan. Korkea verokiila ehkäisee tehokkaasti työssä käyviä ponnistelemasta liikoja ja tekemästä kohtuuttomasti ylitöitä tai muutenkaan ponnistelemasta talouselämän hyväksi. Turha ponnistella kun työn hedelmät valuvat verottajalle.

Tämä verokiila on Suomessa maailman korkeimpia ja viime vuosina verokiila on vain jyrkentynyt. Työssä käyvien ei siis ole Suomessa järkevää uhrata kohtuuttomasti tarmoa ansiotasonsa eteen – verokiila kuitenkin tasapäistää tulot. Tähän ongelmaan on helppo ratkaisu; korjataan verotuksen rakennetta tasaverotuksen suuntaan. Päätös voi olla poliittisesti vaikea – mutta ei poliittikkojen löysää toimintaa pidä hyväksyä sillä perusteella että he kokevat jonkin järkevän muutoksen poliittisesti vaikeana. Me ansaitsemme sellaisia johtajia, jotka uskaltavat tarttua asioihin ja osaavat selittää asioiden oikean laidan valitsijoilleen. Me ansaitsemme hyviä johtajia.

Suomen verokiila verrattuna muihin maihin (Lähde OECD)

Yllä olevassa graafissa on esitetty verokiila niiden osalta, jotka tienaavat 67% ja 100% keskimääräisestä palkkatasosta.

Työttömyysasteemme on noussut jo 9,2% (Tilastokeskus, tammikuu) luokkaan ja on jo syytä hieman vilkaista rakenteellisia tekijöitä, jotka oleellisesti vaikuttavat haluumme tehdä työtä ja pysyä työelämässä.

OECD on hiljattain (10.3.2010) julkaissut Suomen talouselämää koskevaa vertailevan tutkimuksen (www.oecd.org/dataoecd/17/54/44651474.pdf) ja nyt on otollinen hetki tehdä johtopäätöksiä siitä, miten haluamme yhteiskuntamme rakennetta kehittää.

Työttömyyspäväraha ohjaa ihmisiä pitkäaikaistyöttömyyteen

Suomalainen 500 päivän ansiosidonnainen työttömyyskorvaus on ainutlaatuinen maailmassa. Se tarjoaa työttömäksi jäävälle korvauksen, jonka suuruus on keskimäärin 70% palkasta – kuten alla olevasta OECD:n kokoamasta vertailusta voimme havaita. Me kaikki tiedämme että 70% palkasta on erittäin hyvä korvaus. Moni on valmis jäämään työttömäksi, jos korvaus on näin ruhtinaallinen. Lisääntynyt vapaa-aika, vapaus päättää omista menemisistään ja pienentyvät menot korvaavat vähän pienemmiksi jäävien tulojen aiheuttamaa mielipahaa. Ansiosidonnaiseen on hyvä tarttua erityisesti jos 500 päivän jälkeen odottaa eläke.

Monelle tuo ruhtinaallinen ansiosidonnainen on kuitenkin loukku. Työtä ei viitsitä 500 päivän aikana aktiivisesti hakea, mutta sitten aikanaan vastaan tuleva peruspäiväraha onkin yllättävän niukka, jotkut näkevät jopa nälkää. Työn saaminen on kuitenkin parin vuoden lomailun jälkeen vaikeaa. Yhteiskunnan kannalta tämä on tuhlausta – pätevät ihmiset ajautuvat pitkäaikaistyöttömiksi.

Työttömyysturva toimisi paljon paremmin jos:

  • Ansiosidonnainen olisi alussa 70% palkasta ja laskisi sitten 500 päivän aikana peruspäivärahan tasolle
  • Peruspäiväraha olisi jonkin verran nykyistä korkeampi

Tällä muutoksella saavutettaisiin seuraavaa:

  • Kannustimet työn hakemiseen alkaisivat lisääntyä välittömästi työttömäksi jäämisen jälkeen
  • Työelämästä syrjäytyneet omaavat talouselämän kannalta merkittävää kuluttamisen taitoa, joka tulisi paremmin hyödynnetyksi. Pienituloiset, peruspäivärahalla elävät työttömät osaavat tehdä tarkkoja, huolellisia kulutusvalintoja, jotka oikealla tavalla ohjaavat tuotantokoneistoa. Heidän asemansa paranisi.

Suomen ansiosidonnainen työttömyysturva verrattuna muihin maihin (Lähde: OECD)

 

Verotuksemme rakenne kannustaa laiskuuteen

Ansiosidonnainen päiväraha ei ole ainoa joka syö työhaluja. Toinen merkittävä tekijä on verokiila, joka tarkoittaa veroprosenttia jonka ylimääräisestä tienatusta eurosta joutuu maksamaan. Korkea verokiila ehkäisee tehokkaasti työssä käyviä ponnistelemasta liikoja ja tekemästä kohtuuttomasti ylitöitä tai muutenkaan ponnistelemasta talouselämän hyväksi. Turha ponnistella kun työn hedelmät valuvat verottajalle.

Tämä verokiila on Suomessa maailman korkeimpia ja viime vuosina verokiila on vain jyrkentynyt. Työssä käyvien ei siis ole Suomessa järkevää uhrata kohtuuttomasti tarmoa ansiotasonsa eteen – verokiila kuitenkin tasapäistää tulot. Tähän ongelmaan on helppo ratkaisu; korjataan verotuksen rakennetta tasaverotuksen suuntaan. Päätös voi olla poliittisesti vaikea – mutta ei poliittikkojen löysää toimintaa pidä hyväksyä sillä perusteella että he kokevat jonkin järkevän muutoksen poliittisesti vaikeana. Me ansaitsemme sellaisia johtajia, jotka uskaltavat tarttua asioihin ja osaavat selittää asioiden oikean laidan valitsijoilleen. Me ansaitsemme hyviä johtajia.

Suomen verokiila verrattuna muihin maihin (Lähde OECD)

Yllä olevassa graafissa on esitetty verokiila niiden osalta, jotka tienaavat 67% ja 100% keskimääräisestä palkkatasosta.

2 thoughts on “Työssäkäynnin kannustimia pitää lisätä

  1. Oletko siis ahtaajien kannalla muutosturvasta

    Oletko myös hyötymässä ahtaajien lakosta kuten metsäyhtiöt kärjessä UPM. Sen pörssikurssi on raketoinut lakon aikana. Metsäyhtiöthän ovat muutoinkin avainasemassa ahtaajien lakossa, koska ne ovat suuria omistaja työnantajapuolet yhtiöissä.
    Kso.
    http://www.uusisuomi.fi/raha/87403-ahtaajien-lakko-he-voittavat
     

    1. En ole ottanut kantaa

      En ole ottanut kantaa yksittäisten työntekijäryhmien työehtosopimuksiin. Mutta otat kyllä kommentissasi esille painavia metsäteollisuuteen liittyviä seikkoja. Juha Vahe onkin jo ehättänyt kirjoittaa asiasta artikkelin – luultavasti osittain sinun innoittamana.

      Toin lähinnä esille sen että meillä on kansainvälistenkin vertausten mukaan turhan avokätinen ja pitkä ansiosidonnaisaika, jonka sivuvaikutuksena moni muuten työkykyinen ajautuu pitkäaikaistyöttömäksi. Toisaalta toin esille sen että pitkäaikaistyöttömän peruspäiväraha on turhan pieni – parempaan kansantaloudelliseen tulokseen mielestäni päästäisiin, jos peruspäiväraha olisi hieman korkeampi.

      Kai

       

Comments are closed.

Related Posts

M2-rahavaranto EU:ssa
Yhteiskunta

Ylilyöntien aikakausi?

2020-luku on alkanut monessa mielessä ikävästi. Suomessa vuosikymmen alkoi vähälumisimmalla talvella yli vuosisataan, mikä nosti ilmastonmuutoskeskustelua hetkeksi pöydälle. Talven vähälumisuus jäi kuitenkin huomionaiheena nopeasti taka-alalle,

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com