Suomi on monillakin mittareilla maa, jossa julkisen keskusjohtoisen sektorin keskitetty kontrolli yksilöistä on suuri. Kansalaisten vapaaseen valintaan ja itsenäiseen päätöksentekoon nojautuvaa yhteiskuntaa ollaan kuitenkin tämän hallituksen aikana edistetty. Eikä aina pelkästään hallituksen toimesta, sillä yksilön itsemääräämisoikeuden korostaminen on ollut lähellä monen sydäntä. 

Yhteiskunta toimii hyvin, jos päätöksenteko on niin lähellä yksilöä ja pienryhmiä, kuin kunkin asian osalta on järkevästi mahdollista. Mutta  vapaa markkinatalous tarvitsee oikean ohjauksen ja puitteet. Meillä on melko lailla hyvät kontrollimekanismit sellaisilla aloilla kuten , ympäristöasiat, turvallisuus ja yksilöistä huolehtiminen, mutta aika vähän on kiinnitetty huomiota epäsymmetrisen tietotaidon mukanaan tuomiin ongelmiin.  Aina tulee ongelmia, jos ostajan tietotaito on paljon myyjän tason alapuolella ja erityisesti kiinnitän tässä huomiota yksityistettäviin terveydenhuollon palveluihin, joiden osalta riski on suuri. Vääränlainen yksityistäminen johtaa katastrofiin.

Yksityistetyt terveydenhuollon palvelut tarvitsevat tuekseen yhteiskunnan kontrollin

Terveydenhuollon palvelut eivät toimi kunnolla jos yksilöllä on kaikissa tilanteissa oikeus valita palveluntuottaja. Yksilö on lääkerin edessä aseeton, jos lääkeri suosittelee hänelle kalliita tutkimuksia ja hoitoja kertomalla mahdollisista taudeista ja sivuvaikutuksista. Syynä on se, ettei yksilö kerta kaikkiaan pysty itse arvioimaan lääketieteellisen hoidon tarvetta. Tuo tieto on ainoastaan häntä hoitavalla lääkerillä, jonka armoilla yksilö on. USA:n yksityinen terveydenhuolto on esimerkki kalliista ja tehottomasta järjestelmästä, jossa  ihminen on lääkerin armoilla.

Jos terveydenhuollon palvelut yksityistetään Suomessa siten, että julkinen sektori palvelusetelin tms. järjestelyn kautta maksaa palvelut, on tilanne yhteiskunnan kannalta katastrofaalinen. Silloin sekä tuolla yksityisellä lääkerillä että potilaalla on sama intressi – kaikkia vaivoja kannattaa hoitaa viimeisen päälle huolellisesti, maksoi mitä maksoi. Yhteiskunnan on tuossa tilanteessa vaikea painaa jarrua tai kontrolloida kuluja.

Terveydenhuollonpalvelut voidaan kyllä osittain yksityistää, mutta yksityistetyt palvelut vaativat tuekseen yhteiskunnan kontrollin, joka huolehtii siitä, että ihmisiä ei ylihoideta. Käytännössä tarvitsemme edelleen terveyskekuksia, jotka toimivat asiantuntevina portinvartioina kalliisiin yksityisiin hoitoihin. Liian kalliita ja tehottomia hoitoja ei makseta, ellei asiakas itse maksa.

Päivähoito, vanhustenhoito ja koulutus voidaan yksityistää ongelmitta

Terveydenhuollon palvelut ovat poikkeuksellisen vaikeita yksityistämistkohteita. Esimerkiksi koulutuksen, päivähoidon ja vanhustenhuollon osalta tilanne on aivan erilainen. Näiden kohdalla palvelun saaja, yksityinen kansalainen, hyvinkin ymmärtää sen, miten hyvää palvelu on ja saako rahalle (palvelusetelille) vastinetta. Näiden sektorien yksityistäminen on siksi paljon suoraviivaisempaa. Jos asiakas saa valita palveluntuottajan niin kontrolli toimii automaattisesti. Ihmiset etsivät ja tunnistavat hyvät palvelut ja huonoihin ei riitä asiakkaita.