Voittaako järki puhelinluettelokilpailussa?

 

Olen syksyn aikana seurannut suurella ilolla uutisia siitä, että puhelinluetteloalan toimijat ovat viimeinkin ottaneet järjen käteen ja päällekkäisten puhelinluetteloiden ilmestyminen ainakin osassa Suomea ilmeisesti on jo päättynyt.
Nyt varmasti jo joku lukijoista pomppaa takajaloilleen ihmettelemään miten se taloustoimittaja nyt kehtaa puhua pyhää vapaata kilpailua vastaan. Olen toki edelleen sitä mieltä, että kilpailu todella usein toimii kuluttajan eduksi. Valitettavasti vain karu kokemus on jo osoittanut, että näin ei ole suinkaan aina automaattisesti asia.
 
Wikipedia
 
Täytynee varmaan hieman selittää. Puhelinluetteloiden kilpailun alkaessa varmasti odotettiin, että yrittäjien puhelinluettelokulut alenisivat, kun kilpailu painaa hintoja alas; monopolissahan voi teoriassa hinnoitella tuotteensa miten haluaa.
Toki puhelinluetteloiden ilmoitushinnat varmasti kilpailutilanteessa sitten alenivatkin. Todellisuudessa kuitenkin joko yrittäjien puhelinluettelokulut joko kasvoivat dramaattisesti tai puhelinluetteloon pannulla rahalla saatava näkyvyys heikkeni rajusti.
Vaikka hinnat olisivat pudonneet kymmeniäkin prosentteja, joutuivat yrittäjät nyt ilmoittamaan kahdessa eri luettelossa saavuttaakseen varmasti kaikki potentiaaliset asiakkaansa. Jos he päättivät olla ilmoittamatta toisessa, he menettivät rutkasti niitä kontakteja, joita entisellä yhdellä luettelolla saavutettiin.
 
Kun samaan aikaan kuluttajat ovat yhä vahvemmin siirtymässä sähköisten numerotiedotuspalveluiden käyttöön, söi tilanne vahvasti koko puhelinluetteloalan pohjaa. Kun kuluttaja ei enää voinut luottaa, että kummassakaan tarjolla olevista luetteloista olisi kaikkia tietoja, oli hänen hyvin luontevaa siirtyä käyttämään kokonaan nettiä. Kuluttaja saattoikin todellisuudessa yhä useammin heittää molemmat kilpailevat luettelot roskikseen.
It asiassa kilpailu pian vaaransikin koko alan olemassaolon. Itse asiassa juuri muuten luin, että Yhdysvalloissa juuri tällä viikolla pari puhelinyhtiötä julkisti luopuvansa painetusta puhelinluettelosta kokonaan.
 
Summa summarum: kilpailu on hyvästä, mutta sekään ei ole ihmelääke ihan kaikkeen. Samalla tavallahan esimerkiksi autokatsastuksen kilpailu on monilla paikkakunnilla ilmeisesti vain nostanut hintoja. 
Voisi jopa kärjistäen sanoa, että kilpailu sopii aloille jossa kilpailu voi synnyttää uutta kysyntää tai luoda uusia tulovirtoja. Kun Lohjalle tuli aikoinaan toinen kirjakauppa, nousi käsittääkseni myös vanhan kirjakaupan myynti. Alan lisääntynyt tarjonta kun sai todennäköisesti monet uudet ihmiset vakuuttumaan siitä, että heidän kannattaa sittenkin ostaa kirjoja Lohjalta ja alan kokonaisvolyymi kasvoi selvästi.
Jos kilpailtu ala kuitenkin on katsastuksen kaltainen suljettu kierto, jossa katsastettavien autojen määrä on lähes sama oli kilpailua tai ei, ei kilpailu välttämättä toimikaan kuluttaja eduksi. Samojen kuluttajien on nyt vain maksettava yhden sijasta kahden tai kolmen autohallin vuokrat ja maksettava kahden tai kolmen firman katsastajien palkat.
Jos kilpailtu ala kuitenkin on katsastuksen kaltainen suljettu kierto, jossa katsastettavien autojen määrä on lähes sama oli kilpailua tai ei, ei kilpailu välttämättä toimikaan kuluttaja eduksi. Samojen kuluttajien on nyt vain maksettava yhden sijasta kahden tai kolmen autohallin vuokrat ja maksettava kahden tai kolmen firman katsastajien palkat.Olen syksyn aikana seurannut suurella ilolla uutisia siitä, että puhelinluetteloalan toimijat ovat viimeinkin ottaneet järjen käteen ja päällekkäisten puhelinluetteloiden ilmestyminen ainakin osassa Suomea ilmeisesti on jo päättynyt.
Nyt varmasti jo joku lukijoista pomppaa takajaloilleen ihmettelemään miten se taloustoimittaja nyt kehtaa puhua pyhää vapaata kilpailua vastaan. Olen toki edelleen sitä mieltä, että kilpailu todella usein toimii kuluttajan eduksi. Valitettavasti vain karu kokemus on jo osoittanut, että näin ei ole suinkaan aina automaattisesti asia.
 
Täytynee varmaan hieman selittää. Puhelinluetteloiden kilpailun alkaessa varmasti odotettiin, että yrittäjien puhelinluettelokulut alenisivat, kun kilpailu painaa hintoja alas; monopolissahan voi teoriassa hinnoitella tuotteensa miten haluaa.
Toki puhelinluetteloiden ilmoitushinnat varmasti kilpailutilanteessa sitten alenivatkin. Todellisuudessa kuitenkin joko yrittäjien puhelinluettelokulut joko kasvoivat dramaattisesti tai puhelinluetteloon pannulla rahalla saatava näkyvyys heikkeni rajusti.
Vaikka hinnat olisivat pudonneet kymmeniäkin prosentteja, joutuivat yrittäjät nyt ilmoittamaan kahdessa eri luettelossa saavuttaakseen varmasti kaikki potentiaaliset asiakkaansa. Jos he päättivät olla ilmoittamatta toisessa, he menettivät rutkasti niitä kontakteja, joita entisellä yhdellä luettelolla saavutettiin.
 
Kun samaan aikaan kuluttajat ovat yhä vahvemmin siirtymässä sähköisten numerotiedotuspalveluiden käyttöön, söi tilanne vahvasti koko puhelinluetteloalan pohjaa. Kun kuluttaja ei enää voinut luottaa, että kummassakaan tarjolla olevista luetteloista olisi kaikkia tietoja, oli hänen hyvin luontevaa siirtyä käyttämään kokonaan nettiä. Kuluttaja saattoikin todellisuudessa yhä useammin heittää molemmat kilpailevat luettelot roskikseen.
It asiassa kilpailu pian vaaransikin koko alan olemassaolon. Itse asiassa juuri muuten luin, että Yhdysvalloissa juuri tällä viikolla pari puhelinyhtiötä julkisti luopuvansa painetusta puhelinluettelosta kokonaan.
 
Summa summarum: kilpailu on hyvästä, mutta sekään ei ole ihmelääke ihan kaikkeen. Samalla tavallahan esimerkiksi autokatsastuksen kilpailu on monilla paikkakunnilla ilmeisesti vain nostanut hintoja. 
Voisi jopa kärjistäen sanoa, että kilpailu sopii aloille jossa kilpailu voi synnyttää uutta kysyntää tai luoda uusia tulovirtoja. Kun Lohjalle tuli aikoinaan toinen kirjakauppa, nousi käsittääkseni myös vanhan kirjakaupan myynti. Alan lisääntynyt tarjonta kun sai todennäköisesti monet uudet ihmiset vakuuttumaan siitä, että heidän kannattaa sittenkin ostaa kirjoja Lohjalta ja alan kokonaisvolyymi kasvoi selvästi.
Jos kilpailtu ala kuitenkin on katsastuksen kaltainen suljettu kierto, jossa katsastettavien autojen määrä on lähes sama oli kilpailua tai ei, ei kilpailu välttämättä toimikaan kuluttaja eduksi. Samojen kuluttajien on nyt vain maksettava yhden sijasta kahden tai kolmen autohallin vuokrat ja maksettava kahden tai kolmen firman katsastajien palkat.
 
Jaakko Wallenius
jaakko.wallenius@gmail.comOlen syksyn aikana seurannut suurella ilolla uutisia siitä, että puhelinluetteloalan toimijat ovat viimeinkin ottaneet järjen käteen ja päällekkäisten puhelinluetteloiden ilmestyminen ainakin osassa Suomea ilmeisesti on jo päättynyt.
Nyt varmasti jo joku lukijoista pomppaa takajaloilleen ihmettelemään miten se taloustoimittaja nyt kehtaa puhua pyhää vapaata kilpailua vastaan. Olen toki edelleen sitä mieltä, että kilpailu todella usein toimii kuluttajan eduksi. Valitettavasti vain karu kokemus on jo osoittanut, että näin ei ole suinkaan aina automaattisesti asia.
 
Täytynee varmaan hieman selittää. Puhelinluetteloiden kilpailun alkaessa varmasti odotettiin, että yrittäjien puhelinluettelokulut alenisivat, kun kilpailu painaa hintoja alas; monopolissahan voi teoriassa hinnoitella tuotteensa miten haluaa.
Toki puhelinluetteloiden ilmoitushinnat varmasti kilpailutilanteessa sitten alenivatkin. Todellisuudessa kuitenkin joko yrittäjien puhelinluettelokulut joko kasvoivat dramaattisesti tai puhelinluetteloon pannulla rahalla saatava näkyvyys heikkeni rajusti.
Vaikka hinnat olisivat pudonneet kymmeniäkin prosentteja, joutuivat yrittäjät nyt ilmoittamaan kahdessa eri luettelossa saavuttaakseen varmasti kaikki potentiaaliset asiakkaansa. Jos he päättivät olla ilmoittamatta toisessa, he menettivät rutkasti niitä kontakteja, joita entisellä yhdellä luettelolla saavutettiin.
 
Kun samaan aikaan kuluttajat ovat yhä vahvemmin siirtymässä sähköisten numerotiedotuspalveluiden käyttöön, söi tilanne vahvasti koko puhelinluetteloalan pohjaa. Kun kuluttaja ei enää voinut luottaa, että kummassakaan tarjolla olevista luetteloista olisi kaikkia tietoja, oli hänen hyvin luontevaa siirtyä käyttämään kokonaan nettiä. Kuluttaja saattoikin todellisuudessa yhä useammin heittää molemmat kilpailevat luettelot roskikseen.
It asiassa kilpailu pian vaaransikin koko alan olemassaolon. Itse asiassa juuri muuten luin, että Yhdysvalloissa juuri tällä viikolla pari puhelinyhtiötä julkisti luopuvansa painetusta puhelinluettelosta kokonaan.
 
Summa summarum: kilpailu on hyvästä, mutta sekään ei ole ihmelääke ihan kaikkeen. Samalla tavallahan esimerkiksi autokatsastuksen kilpailu on monilla paikkakunnilla ilmeisesti vain nostanut hintoja. 
Voisi jopa kärjistäen sanoa, että kilpailu sopii aloille jossa kilpailu voi synnyttää uutta kysyntää tai luoda uusia tulovirtoja. Kun Lohjalle tuli aikoinaan toinen kirjakauppa, nousi käsittääkseni myös vanhan kirjakaupan myynti. Alan lisääntynyt tarjonta kun sai todennäköisesti monet uudet ihmiset vakuuttumaan siitä, että heidän kannattaa sittenkin ostaa kirjoja Lohjalta ja alan kokonaisvolyymi kasvoi selvästi.
Jos kilpailtu ala kuitenkin on katsastuksen kaltainen suljettu kierto, jossa katsastettavien autojen määrä on lähes sama oli kilpailua tai ei, ei kilpailu välttämättä toimikaan kuluttaja eduksi. Samojen kuluttajien on nyt vain maksettava yhden sijasta kahden tai kolmen autohallin vuokrat ja maksettava kahden tai kolmen firman katsastajien palkat.
 
Jaakko Wallenius
jaakko.wallenius@gmail.com

One thought on “Voittaako järki puhelinluettelokilpailussa?

  1. saas nähdä

    Täysin järjetönhän tuo tilanne on tosiaan ollut ja olen samoilla linjoilla kirjoittajan kanssa. Kilpailu on periaatteessa hyvästä, mutta tässä se ei ole toiminut. Tosin sanoisin että se on osittain myös ilmoittajien eli yrittäjien 'vika'. Itse tein niin että jätin jo joku vuosi sitten kaikki maksulliset tiedot pois kaikista luetteloista. Niiden merkitys omassa liiketoiminnassani on laskenut rajusti ja tärkeämpää on että tiedot löytyvät netistä helposti. Pidän luetteloita kokonaan kuolevana bisneksenä, tosin vielä ne jonkun vuoden varmaan porskuttavat.

Comments are closed.

Related Posts

Talous

Evergrande ei ole Lehman 2.0

Kiinalainen kiinteistöjätti savuaa pahanpäiväisesti

Tuoreen markkinapaniikin yleisimmin käytetyksi selitykseksi kapuaa Kiinan suurimman kiinteistöyhtiön Evergranden maksukyvyttömyys. Sillä on vaatimattomasti 300 miljardin velkavuori, josta erääntyy lähipäivinä usea miljardi.

Korkojaankaan

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com