YLE:n uutisointi Sipilästä on ala-arvoista, toimintakulttuuri on maho
Valtiollinen mediamme, YLE on riepotellut Sipilää julkisuudessa syyttämällä häntä siitä että hän on jäävämättä itseään, ollut mukana tekemässä päätöksiä jotka ovat vaikuttaneet hänen sukulaistensa omistamien yritysten liiketoimintaan. Kansa ansaitsee korruptiosta vapaan hallituksen ja siksi asiassa pitää olla tarkkana.
Mutta valtiollisen mediamme Sipilään kohdistama noitavaino on perusteita vailla:
Tapaus Terrafame
Terrafamen sopimukset yksittäisten yritysten kanssa ovat operatiivisen tason asioita. Niitä ei ole pääministerille asti esitelty. Sipilällä ei ole myöskään ollut periaatteellista oikeutta saada tietää operatiivisen tason asioita yrityksestä, jossa hänen lapsensa ovat osakkaina. Ne ovat yleensä liikesalaisuuksia. Sipilällä ei siis ole ollut järkevää mahdollisuutta tietää tuosta sidoksesta ja omien sanojensa mukaan hän ei ole myöskään sattumalta saanut tietää sidoksesta.
Kaupan koko oli puoli miljoonaa ja omistajille olisi tuosta kaupasta tullut iloa varmaan maksimissaan noin 10% ja tästä osuudesta Sipilän lapset olisivat saaneet yhteensä noin 10% eli yhteenä 1% tuosta puolen miljoonan summasta. Siis noin viisi tuhatta euroa. Aika pieneltä summalta kuulostaa.
Tapaus vierailu Intiaan
Matkalla mukan olleen Chempolis yhtiön (jossa Sipilän lapsilla on osuus) sopimus oli neuvoteltu ja sovittu jo hyvän aikaa etukäteen. Tuolla vierailulla vain allekirjoitettiin sopimus ja tuo allekirjoitus oli eräs asia joka tuki Suomen Valtiota ja myös intian pääministeritason valtuuskuntaa tekemällä matkasta tärkeän oloisen. Erittäin vaikea ymmärtää miksi Sipilää syytetään tästä.
Suomalaiset ansaitsevat korruptiosta vapaan hallituksen
Olen ottanut aiemmin erittäin kriittisesti kantaa joidenkin poliittisten johtajien kytköksiin silloin kun Raha-automaattiyhdistyksen varoja on siirretty yksittäisen puolueen/henkilön vaalikassaan hänen omalla päätöksellään ja silloin kun eräät liikemiehet ovat käytännössä lahjoneet seutukaavasta päättävässä asemassa olevaa johtavaa poliitikkoa.
Sipilän tapauksessa ei ole kysymys tämän tyyppisestä toiminnasta. Kyse on enemmänkin lähes monopoliasemassa olevan valtiollisen mediamme YLE:n kehnosta toimintakulttuurista. Mikään vastuullinen media ei olisi tuollaista tehnyt ilman että vastakkaiset mielipiteet olisivat saaneet yhtäläisesti palstatilaa.
Sipilä tuskin oli esteellinen mutta
Ylen toimintakulttuuriin en ota kantaa, mutta Sipilän olisi kyllä pitänyt silti ottaa huomioon esteellisyyden mahdollisuus ainakin minun tietojeni pohjalta. Jos siis oletus on, että hänellä oli perusteltu oletus Terrafamen ja lastensa yhtiön sidoksista.
Tämä ei tarkoita, että Sipilä olisi ollut esteellinen. Luultavasti ei. Mutta pääministerin asemassa on oltava pirun tarkka esteellisyyskysymyksissä. Politiikassa kun asiat ovat siltä miltä näyttävät. Jos pääministeri edes vaikuttaa toimineen leväperäisesti, niin se on iso ongelma. Kokeneet poliitikot tietävät sen. Sipilä on kokematon. Se on politiikan huipulla riskitekijä.
Heikki
Suomalaiset ansaitsevat
– korruptiuosta vapaan hallituksen
ja
– ammattitaitoisen median, joka tekee muutakin kuin hallituksen vastaista myyräntyötä. On Suomalaisten etu, että käydään vaalit ja sen jälkeen niellään kiukkumme ja autetaan poliitikkoja työssään tai ei ainakaan pyritä kampittamaan heitä eikä ainakaan ihan kokoaikaa.
Median tehtävä ei ole auttaa poliitikkoja
Tämä tuntuu olevan ns kansan syvien rivien keskuudessa yleinen harha ja/tai vaatimus – että median pitäisi auttaa poliitikkoja. Millä ihmeen tavalla? Sulkemalla silmänsä virheiltä, valheilta, leväperäisyydeltä jne? Miksi? Koska poliitikot tekevät kuitenkin parhaansa yhteisen edun eteen?
Anteeksi vain, mutta tuollainen ajatus on naiivi. Jos media alkaa suhtautua poliitikkoihin tuollaisella jesuiittamoraalilla, tuhon tielle astuisimme. Median tehtävä on aina olla oppositiossa vallan suuntaan. Ja riippumatta siitä, ketkä valtaa pitävät. Kyllä poliitikot hommansa hoitavat median syynissäkin, jos ovat siihen kykeneviä. Jos eivät ole, parempi vaihtaakin. Ja jos poliitikko ei leikkiä kestä, parempi pysyä leikistä poissa.
Media ei vihaa politiikkoja. Sillä on vain oma ammattietiikkansa ja roolinsa demokratiassa, sikäli kun media toimiii tarkoitetusti. Tätä tuntuu olevan kansalaisten joskus vaikea ymmärtää.
Tosin yleensä heitä kiukuttaa vain silloin, kun media hoitaa kriittistä tehtäväänsa heidän suosimiensa poliitikojen suuntaan. Kun samojen kansalaisten inhokkipoliitiikoja ja puolueita kovistellaan, toimii media heidän mielestään pirun hyvin.
Ammattimaiset ja työetiikalleen uskolliset journalistit eivät voi suhtautua asiaan näin opportunistisesti. Linjan on oltava johdonmukainen riippumatta poliitikoista, puoleista ja hallituksen kulloisestakin koostumuksesta.
Heikki, toimittaja
Pehmeä kohta
”Linjan on oltava johdonmukainen riippumatta poliitikoista, puoleista ja hallituksen kulloisestakin koostumuksesta.”
Mistä tiedät onko linja johdonmukainen? 1970-luvulla oli laaja konsensus, että kansa saa kylmän sodan USA vs. Neuvostoliitto asetelmasta ansaitsemaansa johdonmukaista ja laadukasta viestintää. Muistan itse tuon ilmapiirin. Nyt tutkijoiden konsensus alkaa olla, että media ei ollutkaan johdonmukainen vaan vakavasti epäjohdonmukainen. Väitän, että nyt tilanne on ihan sama ja tälläkin kertaa menee 50 vuotta ennenkuin asia on kaikille yhtä pläkkiselvä kuin suomettumisen ajan ongelma on nyt. Olen Nymanin kanssa samaa mieltä, että esim. Sipilän tapauksessa media toimi ala-arvoisesti.
Mistä tiedät onko linja johdonmukainen?
Ei se välttämättä sitä ole, valitettavasti, mutta siihen pitäisi pyrkiä. Ja siihen ainakin itse pyrin. Siteeraisin vapaasti mediakohun takia pääministerin paikan jättänyttä Anneli Jäätteenmäkeä, että olen niin johdonmukainen kuin osaan. Ei tämä toki automaattisesti kaikkia koske, sitä en väitäkään. On meillä monissa ammattiryhmissä lipsuntaa jos toista.
Itse olen ainakin kritisoinut politiikkaa kaikilta laidoilta argumenttipohjalta mielestäni aika tasapuolisesti, täällä Piksussakin. Oma omatuntoni on aika puhdas tältä osin.
Heikki
Sipilä-kohu
Piksu on ihan oikeassa. Medioilla ei ollut vähäistäkään viitettä, että PM olisi käyttänyt virka-asemaansa väärin lähipiirinsä hyväksi. Tapahtumien koplaaminen tässä tapauksessa on sama asia kuin vihjailu. Hyvään journaliismiin kuuluu, että myös vihjailulla on oltava tarkistettua tosiapohjaa. On absurdia, että väärien tietojen takia Sipilän olisi tarkistettava käyttäytymistään tai että lakeja olisi tarkistettava. Median kuuluisi katsoa peiliin ja tarkistettava totuuden mukaisen journalismin ohjeita.
Jukka Peltola
Media ei ole tuomioistuin
Minusta oli aivan paikallaan, että Sipilän mahdollisesta esteellisyydestä Terrafamen kohdalla uutisoitiin. Menettelytapa ei ollut kyllä tyylikäs, jos Sipilän ei annettu vastata asiaan hyvissä ajoin, mutta itse asetelman esiin nostaminen oli perusteltua.
Fakta on, että Sipilä oli tekemässä isoa taloudellista tukipäätöstä yhtiölle, joka oli hänen lastensa osaomistaman yrityksen asiakas. Se SAATTOI olla syy jääviyteen. Asian esiin tuominen ei ole sama asia kuin väite virka-aseman väärinkäytöstä. Eikä sellaisen arvion tekeminen edes ole median asia. Toimittajat eivät ole tavallisesti ainakaan juristeja, ja tuollaisen asian arviointi kuuluu ylipäätään lähinnä oikeuskanslerille.
Media voi ja saa tuoda mahdollisen ongelman esiin. Tuomiovaltaa sillä ei ole, eikä sen tarvitse sellaiseen pyrkiä.
Sipilä on erikoisessa asemassa, koska Suomessa ei ole ennen ollut yhtä laajoja omistajasuhteita – lähipiiri mukaan lukien – edustanutta pääministeriä. Se ei ole este valta-asemalle, mutta tekee hänen roolistaan erityisen herkän. Sipilän pitäisi se ymmärtää. Tai ainakin hänen puolueensa, jos pääministeri ei kokemattomuuttaan sitä tule riittävästi ajatelleeksi.
Ja jos esteellisyysongelmaa ei ollut, niin eipä siinä pitäisi olla kenelläkään enempää rutisemista. Asia selvitettiin – toivon mukaan – ja asia siirtyi pois päiväjärjestyksestä. Media hoiti tehtävänsä, oikeusjärjestelmä ja poliittinen systeemi omansa.
Ainoa asia, mistä Sipilä voi osapuilleen perustellusti rutista, on median toimintatapa – jos häntä ei kuultu. Mutta rähinän mittakaava oli ylimitoitettu. Se ei todellakaan anna hyvää kuvaa hänen kyvystään toimia huippupoliitikon aseman vaatimalla tavalla.
Heikki
Median menettelytavat
Menettelytavoista vielä: mitä toimittajan olisi pitänyt tehdä, kun hänelle syntyi käsitys mahdollisesta esteellisyysongelmasta Sipilän kohdalla? Ongelmallinen tilanne oli totta, se ei ollut päästä temmattu. Olisiko toimittajan pitänyt soittaa pääministerille ja kysyä, onko tässä perää – ja kun yllätys yllätys vastaus on ettei mitään perää, niin unohtaa koko juttu?
Totta kai jokainen kiistää tuollaiset epäilyt, loppuun asti. Jari Aarnion uskomaton rikosvyyhti paljastui vasta kun media otti esiin tutkijoiden sivuun tyrkkäämän naisen kertomuksen. Olisiko Aarnio tunnustanut hänen tarinansa pitävän paikkansa, jos toimittajat olisivat kysyneet? Ei tietenkään. Hän kiistää sen edelleen, sellistäänkin.
Tarinalla olisi voinut olla toinen loppu. Aarnio olisi voinut olla syytön. Hän sai oikeudessa mahdollisuuden sen todistamiseen. Jutun juridinen tutkinta oli oikeusjärjestelmän vastuulla. Ilman mediaa sitä ilmeisesti ei koskaan olisi tehty koetulla tavalla. Eivät toimittajatkaan voineet tietää, kuka puhuu totta, mutta oli perusteltua tuoda naisen kertomus esiin, kun se todelta vaikutti. Ja tottahan tuo oli, oikeuden mukaan.
Sipilällä ei nykytiedon mukaan ollut esteellisyyttä. Hyvä niin. Mutta asian esiin nostamiseen ja tutkimiseen oli kyllä perusteet.
Heikki
Hyvä kysymys
Asian esillenostamiseen oli perusteet, mutta median toiminnan on oltava kokonaisuutena johdonmukaista. Jos pääministerillä on tuollainen case ja samaan aikaan samassa maassa toisen suuren puolueen puheenjohtajakisaan ilmoittautuu 3 henkilöä, joista kahdella on tuomio takana. Paljonko pitäisi olla palstatilojen suhde näissä että käsittely olisi reilua ja johdonmukaista ja tasapuolista. Minun mielestä noin 50%-50%.
Yksi konsti voisi olla uusi laki, joka velvoittaa julkista rahaa vastaanottavan median julkistamaan toimittajien poliittisia kytköksiä/taustaa. Tai edes julkisensanan neuvoston suositus. Esim. Timo Harakka on ollut poliittisesti aktiivinen jo ennen näkyvintä toimittajan uraa. Eikö olisi ollut median kuluttajansuojalle ihan hyvä, että Astudio MOT tms lopputeksteissä olisi aina annettu linkki toimittajan taustoihin.
kolmas pointti: onneksi on netti. Muussa tapauksessa tilanne olisi tosiaan yhtä epäjohdonmukainen kuin se oli 1970-luvulla. Suurin sonta mutta myöskin suurin viisaus löytyy laatumedian ulkopuolelta. Siksi en juuri käytä laatumediaa, toistaiseksi.
YLE:n dominoivasta asemasta sikiää yksipuolisia käsityksiä
Eräs syys siihen miksi mediakenttämme toimii yksipuolisesti on liika keskittyneisyys. Valtiollinen mediamme, YLE, on dominoivassa asemassa kun kyseessä on se, miten sisäpolitiikka esitellään kansalaisille.
Toimittaja saattaa olla omasta mielestään oikealla asialla esittäessään tietyn väritteisen käsityksen. Jos olisi merkittäviä kilpailevia medioita niin asia korjaantuisi kun muut toimittajat tuottaisivat, silloin kun vakavaa aihetta on, vastakkaissävyisen artikkelin tai haastattelun. Suomessa tämä ei toimi. YLE:ssä kollegan pitäisi tehdä tuo vastakkaissävytteinen artikkeli. Samassa kahvipöydässä istuva kollega ei kuitenkaan lähde kaverinsa tontille mustamaalaamaan ystävänsä aikaansaannoksia. Syynä ei ole tahallinen disinformaation levittäminen vaan mediakenttämme rakenteesta aiheutuva yksipuolisuus.
Tuosta olen samaa mieltä
Yle on liian iso toimija, se ainakin herkästi vääristää alan rakennetta ja sitä kautta sisältöä. Se on ongelma. Toimiva demokratia vaatii monipuolisen ja äänivaroiltaan tasasuhtaisen median. Muuten on vaikea saada avointa keskustelua ja tiedonkulkua.
Tässä asiassa toki myönnän jääviyteni sikäli, että muille mediayrityksille työskentelevänä näkemykseeni saattaa vaikuttaa henkilökohtainen intressi.
Heikki
Sipilä-kohu
Heikki puolustaa osin median käyttäytymistä mm. sanomalla, ettei media ole tuomioistuin eikä journalistit juristeja. Tämä ei ole asian ydin. Pihvi on siinä, että katsojien, kuulijoiden ja lukijoiden tulisi voida luottaa laatumedioihin, että ne eivät vihjauksilla luo mielikuvia ilman ainakin osin tarkistettua tosiasiapohjaa. Se on työmoraalikysymys, jonka tulisi olla YLEn ja johtavien yksityisten medioiden kohdalla erityisen korkea siksi, että yleisö eniten luottaa niihin. Moraali tarkoittaa samaa asiaa kuin johtavien poliitikkojen ja yritysjohtajien kohdalla eli heiltä odotetaan odotetaan suurempaa tarkkuutta ja pidättäyttyvyyttä, kun mitä laissa on säädetty rikkeeksi tai rikokseksi. Median vaikutusvalta julkisuuden muokkaajana on niin suuri, että ei ole kohtuutonta vaatia samaa myös laatujournalisteilta.
Jukka Peltola
Jutun moraali ei ollut kyseenalainen
Olen samaa mieltä, Jukka. Enkä väitä median olevan synnitön.
Mutta Terrafame-sopan kohdalla ei kyllä ollut kyse asiattomasta vihjailusta. Sipilällä oli potentiaalinen eturistiriita eli jääviys. Se oli FAKTA. Tuommoinen fakta ei vielä tarkoita Sipilän tehneen mitään väärin, mutta mahdollisuus oli olemassa.
Kyllä tämän todistaa tosiasiaksi sekin, että oikeuskansleri tutkii asiaa, joten voitko väittää, että juttu oli perusteeton?
Sitä paitsi Sipilä on antanut oikeuskanslerille kaksi eri lausuntoa, jotka eivät täysin vastaa toisiaan sisällöltään. Hän ei oikein tunnu muistavan, koska sai tietää Terrafamen ja Katera Steelin kaupoista. Ei hirveän suurta luottamusta herätä ainakaan minussa. Sipilä-fanien näkemys on varmaan toinen.
Heikki
Sipilä-kohu
Terrafamen kohdalla esteellisyys on aika teorettinen. Kuormauslaitehankinta olisi tehty Terrafamen ilmoituksen mukaan, vaikka rahoituspäätös olisi tarkoittanut kaivoksen alasajoa. Silloin laitteita olisi tarvittu ehkä vielä enemmän. Toisaalta Sipilän poikien hyötymismahdollisuus 5 %:n omistusosuudella lienee jäämässä pariin tonniin, jos kauppa olisi muodustunut kannattavaksi. Kiista siitä, milloin Sipilä sai tietää tilauksesta on erikoinen. Kansan Uutisten kyselystä se ei ainakaan voinut hänelle valjeta.
Hyvä Heikki, jäädään odottamaan Eduskunnan oikeusasiamiehen päätöstä. Minä veikkaan vapauttavaa päätöstä, mutta pienikin kehotus suurempaan huolellisuuteen saa suuret otsikot.
Jukka Peltola
Olen toista mieltä asian ytimestä
En odota Sipilän saavan esteellisyyspäätöstä, en tosin sitä ennustelekaan. Kyse ei ole vain siitä, oliko hän jäävi, vaan enemmän siitä, olisiko mahdollinen ongelma pitänyt huomioida. Ja jos se jäi huomiossa tekemättä, miten siihen pitäisi reagoida.
En ole väittänyt, että esteellisyyskysymys olisi ollut vakava. Mutta se oli potentiaalisesti olemassa, eikä toimittajan tarvitse kyetä arvioimaan euromääräisesti mahdollista hyötyä, koska se ei luultavasti kuulu hänen valmiuksiinsa. Toimittajat toivat esiin, että tällainen tilanne oli olemassa, ja Sipilän asia oli vastata siihen.
Asia ei olisi saanut moisia mittasuhteita, jos Sipilä olisi toiminut kokeneen poliitikon tavoin eli jättänyt hermostumatta. Nyt hän kyykytti yksittäistä toimittajaa ja sai itsensä näyttämään joko syylliseltä tai ylettömän herkkähipiäiseltä. Ja nyt hän heittäytyy normaalia asianmukaista kuraa saatuaan martyyriksi.
Heikki
Ps asian mittakaava
Tarkennan vielä yhden asian, Jukka. Mielestäsi asia oli niin vähäpätöinen, että siihen ei olisi pitänyt puuttua. Määrätyssä mielessä näin saattaa olla, ja se saattaa olla päätöskin aikanaan. Mutta se ei tarkoita, etteikö medialla ole oikeus nähdä asia toisin. Kyse oli kuitenkin puolen miljoonan kaupasta, ja vaikka Sipilän lapset eivät siitä rahallisesti välttämättä valtavasti hyötyneet, kuuluivat he silti edunsaajiin. Ja saattaahan tuollainen kauppa olla vaikka ratkaiseva heidän yritykselleen.
Ehkä, ehkä ei. Mutta ei toimittajan tarvitse sellaista perata suurennuslasin kanssa toimiakseen journalistisesti asiallisesti. Intressisristiriidan mahdollisuus oli olemassa, ja sananvapaassa yhteiskunnassa sen esiin tuomisessa ei ole mitään väärää. Asian mittasuhteiden lopullisen koon määrittävät sitten sitä varten olevat instanssit. Jos poliitikko ei sellaista sulata, on hän väärällä alalla.
Heikki