Korean tilannetta ei kannata hermoilla

 

Vaikka tällä asialla on vain välillinen kytkentä talouteen, niin tuon sen esiin, kun työni puolesta seuraan kansainvälisiä tapahtumia. Moni on saattanut pelästyä Korean tilannetta, uutisten perusteellahan siellä on sota ovella. Sen syttyminen olisi tietysti kova isku maailmantalouden vakaudelle etenkin sen vuoksi, että sota käytäisiin Aasian talousmahtien liepeillä, ja Yhdysvallat ja Kiina joutuisivat kovalle törmäyskurssille. Yhdysvallathan kävisi sotaa aivan Kiinan takaovella, millä olisi arvaamattomat poliittiset ja sitä kautta taloudelliset seuraukset.

Pohjois-Korean uhkailut eivät ole mitään uutta. Se on tehnyt niitä säännöllisesti ja suunnitelmallisesti milloin mitäkin tarvetta varten, niin sisäisiä kuin ulkoisia. Nyt pullistelun taustalla on uusi johtaja Kim Jong-un, jonka täytyy todistaa pätevyytensä muullakin kuin viemällä eteenpäin ydinasetta. Toisaalta Yhdysvallat ja Etelä-Korea ovat luoneet painetta mittavilla sotaharjoituksilla, joita ne järjestävät säännöllisesti. Aina niiden aikana Pohjois-Korea intoutuu silmittömään sapelinkalisteluun – mikä on sinänsä looginen reaktio, kun kyse on vihollisten sotilaallisesta toiminnasta aivan sen rajoilla.

Pohjois-Korean ydinaseistuminen on huolestuttava kehitys, mutta Korean sota ei ole kenenkään intressi, kuten ei ole ollut tähänkään asti. Pohjois-Korealle se olisi valtava riski, koska vastustaja on ylivoimainen. Mutta eivät sotaa kaipaa Etelä-Korea ja Yhdysvallatkaan.

Pohjois-Korean johto mielletään usein mielipuoleksi, jonka toimia ei ohjaa järjen hivenkään. Se on liioittelua. Kyse on toki roistomaisesta sortohallinnosta, joka ei piittaa väestönsä kärsimyksistä, mutta sen toiminta on raakaa ja laskelmoivaa reaalipolitiikkaa, jota se toteuttaa johdonmukaisesti.

Pohjois-Korean johdon keskeinen murhe on oman asemansa säilyttäminen niin ulkoisia kuin sisäisiä uhkia vastaan. Sotaisat puheet ja hankkeet hyödyttävät molempia päämääriä. Siitä on kuitenkin matkaa varsinaiseen sotaan.

Kylmän sodan aikana poliittiset jännitteet olivat vuosikymmeniä yhtä repivät, mutta ne eivät päässeet avoimeksi konfliktiksi. Kauhun tasapaino piti osapuolet aloillaan. Sama mekanismi on pitänyt Korean niemimaan poissa sodasta puoli vuosisataa, eikä tilanne ole oleellisesti kummempi nyt kuin ennenkään.  

Related Posts