Aivan tämän vuoden alussa pohdin mahdollista "vuoden termiä". Viime vuonnahan tuo titteli taidettiin ojentaa Grexitille. Arvelin IMF:n tutkimuksen ns. fiskaalikertoimen tarkistustarpeesta tulevan vielä otsikoihin. Oikeastaan en osannut odottaa tälle termille näin kuuluvaa keskustelustarttia, että peräti ihan Euroopan komission huippuaskelmilta käydään termiin käsiksi. Totta kai, koska IMF:n löydös asettaa komission harjoittaman "säästäkää itsenne hengiltä" -politiikan täysin järjenvastaiseen valoon, tuo tutkimustulos halutaan pitää poissa otsikoista.

Komission puolelta ollaan sikäli oikeassa, että euromaiden lainarahan hinnat ovat tulleet alas. Toisaalta kriisi on jo levinnyt pitkälti poliittiseksi ja sosiaaliseksi kriisiksi. Financial Timesin aina ansiokas toimittaja Gillian Tett käy kolumnissaan läpi aivan uusista haasteista. Yhdysvaltain suuret sijoitusvarallisuudet ovat nostaneet PIIGSin rinnalle toisenlaisen ryhmittymän huolenaiheekseen, ns. FISH-maat (Ranska, Italia, Espanja ja Hollanti). Vaikka Ranskaa ja Hollantia ei ollakaan pidetty (vielä) kriisimaina niin kehityskulku on huolestuttava näissäkin maissa, eritoten Ranskassa. Ranskankin tulee melko pian aloittaa komission lääkekuurin "nauttiminen". Muistissa toki on useat lieveilmiöt, kuten satamasaarrot, rekat poikittain maanteillä ja Pariisin lähiöissä palaneet autot.

Ei liene jatkossa mikään ihme, että komissio antaa "erivapauksia" talouskurisopimuksen lipeämisissä. Tasapainoilu "markkinoiden luottamuksen" ja laajan kansalaislevottomuuden välillä on ilman muuta vaikeaa. Sekin on tiedossa, ettei euromaat voi ylläpitää kolossaalista byrokratiakoneistoa, vaan leikkauksille on tarvetta. Suomessakin tietyt absurdit rahareiät nauttivat sitkeästi epätervettä luottamusta ja meilläkin on vaara säästää vääristä kohteista.

Tästä tulee mieleen Kreikan Syriza-puolueen puheenjohtaja Alexis Tsirpaksen haastattelu. Tsirpas näkee Kreikan säilyttämisen euromaana tavoiteltavana päämääränä, mutta näyttää ymmärtävän tosiasiat: liika velka pitäisi ilman muuta saneerata. Ei talous tokene kasvuun, vaikka valtiolainat käyvätkin kaupaksi, jos yritysmaailma ei saa rahoitusta järkevään hintaan. Vilkaiskaapa vaikka näitä tukkurahan hintoja. Jotkut euroalueen "luotettavat" pankit saavat rahoitusta näillä koroilla, kun taas toiset ovat enemmän tai vähemmän EKP:n hinnoittelun uhreja. Mahdollinen ohjauskoron lasku toki kaventaisi tätä hinnoittelueroa, mutta vaaransa siinäkin on. Ensimmäiseksi mieleen tuleee se, ettei riskejä osata hinnoitella enää lähimainkaan oikein. Yhtä kaikki, espanjalaiset ja saksalaiset firmat saavat luottoa pankeiltaan tyystin erilaisin hinnoin. Se on omiaan ohjaamaan eri euromaiden talouksien erkaantumista.

Toistaiseksi Euroopan komission lupaus siitä, että Kreikka on erikoistapaus velkasaneerauksissa pitää kutinsa. Markkinoiden luottamus todennäköisesti mitataan vasta sitten toden teolla, kun tämä lupaus rikotaan.