Lasten ja varhaisteinien suosima loru päivänkakkaroineen ihastusten kohteiden tunnearvauksista tulee ensimmäisenä mieleen, kun euroalueella pohditaan voittaako vai häviääkö Euroopasta markkinatalous tyystin. Asialistallani oli niinikään jo aiemmin esilletuotu euroryhmän pj Djisselbloemin soutaminen ja huopaaminen kriisin ratkaisutoimissa. Herra Ikonen käsitteli asian kuitenkin selkeästi minua paremmin, joten säästytte yksinkertaisten aivojeni tuotannolta siltä osin. Jäljellä on kuitenkin euroalueen eheys, niin strategisessa kuin yhteiskunnallisessa mielessä.

Kuudentoista maan yhteisvaluutta

Kypros on näillä tämänhetkisillä tiedoilla hakemassa pääomaliikkeiden rajoituksia, ja niihin on vastattu myöntävästi. Sivujen 1 ja 2 taitteessa oleva kappale kertoo aika yksiselitteisesti, että euroalueelle on muodostunut uusi valuutta-alue. Koska limassolilainen asukki ei voi paikallisen pankkinsa tililtä maksaa vaikka verkkokaupasta tilaamaansa saksalaista pesukonetta, ei euro ole sama asia Kyproksella kuin kuudentoista euromaan alueella. Bank of Cyprus (BoC) piti olla auki tänään, mutta se on siirretty torstaille, kenties avausta siirretään vielä tuonnemmas. Edes Argentiinassa pankit eivät ole olleet yhtäjaksoisesti näin pitkää aikaa suljettuna, mutta mehän oleskelemmekin sivistyneessä Euroopassa.

Jokin maistuu kuitenkin sille itselleen, jos euroryhmän paperia lueskelee. Ensinnäkin juhlallisesti todetaan, että kyse on väliaikaisesta ratkaisusta. Aivan. Olen itse aina hieman päästänyt kyynistä minääni esille ilmoittamalla, että suomalaiset tietävät vallan hyvin väliaikaisen määritelmän. Katsomme vain kuinka hetkellinen ilmiö esimerkiksi väliaikainen ajoneuvovero meillä kesti. Jos joku kuitenkin kiivastuu tästä ja pitää tuota leukailuna ja näsäviisasteluna niin sopiiko paremmin, että otan esille Islannin ja sen pääomakontrollin keston? Sehän alkoi vuonna 2008 ja jatkuu. On toki sanottava, että Islanti on sen verran päässyt tolpilleen, että kontrollit tulisi purkaa – itse asiassa jo viime vuoden lopulla. Muutoin voi käydä niin, että talouden hakiessa purkureittiä, se ohjautuukin ylikuumenemisena sisämarkkinoille. Islanti on kuitenkin osoitus siitä, että kun kerran on päästy kunnon norsunluutornin makuun, josta tuomitaan eläviä ja kuolleita, sekä määritellään mikä minkäkin verran saa maksaa niin siitä on perhanan vaikea päästää irti. Toivottavasti tällä perustelulla saan hieman anteeksi ajoneuvoverojuttuani. Siitäkin on ollut lähestulkoon mahdotonta päästä irti. Haluttiin sitä eli ei.

Vaan mitä tällainen tulee merkitsemään jatkossa? Kun tuosta seuraava maa pökertyy tämän nykyisen itseruoskimispolitiikan vuoksi niin tarjotaanko samaa "jäähyboksia", valuuttakarsinaa kestona ad infinitum? Ja kun nyt euroryhmä on jo ilmaissut valmiutensa, ja kenties jopa halukkuutensa raidailla (nuorisoslangia, tarkoittaa ryöstää. Englanninkielisestä verbista "raid".) myös pientallettajia niin miten mahtaa Bankian talletusten kanssa käydä, jos Espanja suostuu paljastamaan, että hieman konehuoneessa piiputtaa? Omistajiltahan kerätään ekaksi rahat. Osakkeet on määrätty sentin hintaisiksi, jos kohta niitä sitten hieman niputetaan. Massiivisista kertymistä ei silti ole kyse. Sitten lähtee bondinhaltijat oman sisäisen hierarkiansa mukaan. Mutta jos tuolla on 20 000 zombie-raksafirmaa ja 2 miljoonaa myymätöntä kämppää niin saattaa siinä olla ongelmaluottoja sen verran, ettei ihan kepeästi löydykään vaadittua vakavaraisuutta. Sitten mennään talletuksiin käsiksi. Kysymys kuuluu: kuka pitää ropojansa silloin vielä espanjalaispankeissa, jos kontrollia ei oteta käyttöön?

Reilun kerhon Eurooppa

Euroryhmä toteaa myös sangen juhlallisesti, että Kyproksen pääomakontrollit tulevat olemaan suhteellisuustajun mukaisia, sekä tasapuolisia (ei syrjiviä). Mainiota. Nyt tulee suhteellisuudentajun euroryhmälle tarvetta sitten todellisuudentajulle. Siis ovatko he silokkipäissään keksineet nämä suhteelliset tajuntansa? Näitä talletuksia on sen verran, että jos siellä annetaan hiukankaan tilaa niin kaikki pakenee. Siitä syystä, että Kypros on jo näiden kekkeriensä ansiosta allekirjoittanut oman näivettymisensä. Pankkeja kun ajellaan alas niin se aiheuttaa valtavaa rakenteellista työttömyyttä. Todellisuudentajua tuon siksi mukaan, että valtaosa näistä pankkitoimihenkilöistä on siinä viisikymppisiä rouvia, jotka ovat konttorituolilla istuskelleet vuosia. Nämäkö nyt lähetetään sitten offshore-kaasuesiintymiä porailemaan lautoille?

Ja nyt sitten muistellaan sitä määrää. Kyproksen pankeissa on ainakin ollut n. 70 miljardin talletuskanta. Jos tämä päästetään pakenemaan niin se on hieman toisen luokan katastrofi. Sallin epäillä, että paitsi tämän kontrollin kestävän melko pitkään niin sen tulee olla myös suhteettoman ankara.

Sen sijaan syrjimättömyysideaa en oikein osaa hahmottaa. Tarkoittaako se millaista kokonaisuutta? Yhden tietyn pankkiketjun blokkeja, kaikkia kyproslaisia pankkeja, vai solidaarisuuden Euroopassa kaikkia pankkeja euroalueella? Aiemman pohdinnan mukaan tuohon viimeiseen tilanteeseen tässä ollaan näillä eväillä kyllä ajautumassa.

Reilun kerhon Euroopasta on toki vielä tehtävä yksi huomio. Tuota 70 miljardin euron talletuskantaa ei välttämättä kannata tuijottaa kovin sokeasti. Nimittäin sillä välin, kun kyproslaiset konttorit ovat olleet kiinni ja paikalliset nostelleet sadan euron kattorajan valuuttaa (joilla on kätevää vaikka maksaa vuokria ja muita hiemankin suurempia kulueriä) automaageista, on oligarkeille olleet Lontoon konttorit auki, pääsy tileilleen ilman nostorajoja.

Erittäin ammattitaitoista toimintaa.