Talouskuri on alkanut toimimaan euroalueella, ainakin uusimpien lukujen perusteella. Eilen julkaistut luvut M3-rahakannasta kertoivat karua kieltään: huhtikuussa M3-rahakanta laajeni 15 miljardilla eurolla, mutta tämä laajennus oli vain tekninen korjaus. Luottopuolella yksityisen sektorin lainanotto on vähentynyt 0.9%, eli elämme ainakin osittaista velkadeflaation kautta. Tämä tosin oli vain keskiarvo: periferiamaissa, kuten Espanjassa, luotot ovat vähentyneet yhteensä 19.1%.

Merkeliläinen talouskuri on luontaisesti taloutta supistavaa. Tämä supistaminen johtaa yksityiseen velanmaksuun, joka taas johtaa velkadeflaatioon. Erityisesti maat joissa yksityinen sektori on käyttänyt velkavipua runsaalla kädellä ovat alttiita tälle. Velkadeflaatiosta tulee helposti ihan oikea deflaatio (ja samalla syvä lama), koska loppupeleissä kaikki raha on velkaa.

Velkavetoisessa (Keynesin talousoppeja noudattavassa) maailmassa velka on sama asia kuin ostovoima, joka taas on sama asia kuin työpaikka. Ei velkaa, ei työtä, ei ostovoimaa. Tämänkaltainen velkadeflaatio tarkoittaa siis sitä, että euroalue on ainakin periferiamaissa ajautumassa 30-luku – tyyliseen syvään lamaan.

Talouskuri on alkanut toimimaan euroalueella, ainakin uusimpien lukujen perusteella. Eilen julkaistut luvut M3-rahakannasta kertoivat karua kieltään: huhtikuussa M3-rahakanta laajeni 15 miljardilla eurolla, mutta tämä laajennus oli vain tekninen korjaus. Luottopuolella yksityisen sektorin lainanotto on vähentynyt 0.9%, eli elämme ainakin osittaista velkadeflaation kautta. Tämä tosin oli vain keskiarvo: periferiamaissa, kuten Espanjassa, luotot ovat vähentyneet yhteensä 19.1%.

Merkeliläinen talouskuri on luontaisesti taloutta supistavaa. Tämä supistaminen johtaa yksityiseen velanmaksuun, joka taas johtaa velkadeflaatioon. Erityisesti maat joissa yksityinen sektori on käyttänyt velkavipua runsaalla kädellä ovat alttiita tälle. Velkadeflaatiosta tulee helposti ihan oikea deflaatio (ja samalla syvä lama), koska loppupeleissä kaikki raha on velkaa.

Velkavetoisessa (Keynesin talousoppeja noudattavassa) maailmassa velka on sama asia kuin ostovoima, joka taas on sama asia kuin työpaikka. Ei velkaa, ei työtä, ei ostovoimaa. Tämänkaltainen velkadeflaatio tarkoittaa siis sitä, että euroalue on ainakin periferiamaissa ajautumassa 30-luku – tyyliseen syvään lamaan.

Talouskurin tulisi toimia kuten Saksassa: kauppataseen alijäämästä tulee kauppataseen ylijäämä, koska tuontitavara ei mene kaupaksi. Deflaation vuoksi euroalueen maista tulee kilpailukykyisempiä ja kasvu alkaa uudelleen. Kuitenkin, korkojen ollessa lähellä nollaa talouskuri itse asiassa syö kasvun. Hitaassa nominaalisessa kasvussa velat eivät sula pois inflaatiolla. Lisäksi Kyproksen laukaisema hidas pankkihölkkä (ihmiset vetävät hitaasti mutta varmasti rahojaan pois pankista, seteli kerrallaan) lamaannuttaa kasvua.

Julian Callow, Barclays-pankin strategisti, itse asiassa varoitti tästä. Euroopan Keskuspankki on aiheestakin huolissaan: mikäli markkinoille kohdistuu uusi shokki (Slovenia?), euroalue tulee vajoamaan deflatoriseen ansaan. Tämä ongelma on realisoitunut jo PIGS-maissa, ja Suomi seuraa pian perästä – ainakin siinä tapauksessa mikäli nykyinen asuntokupla puhkeaa.