HS ja kenraali Paavo Talvela
Muutamia vuosia sitten ruotsalainen Gunilla Boethius sai tietää biologisen isänsä olevan Talvela, Boethius oli tiedon saadessaan jo eläkeiässä.
Boethius halusi kirjoittaa aiheesta kirjan, vaikka hänen tietonsa Suomesta olivat kovin vajavaiset siitäkin huolimatta, että oli koko ikänsä tiennyt äitinsä syntyneen Suomessa.
HS arvosteli varmaan sekavahkon kirjan, mutta jo arvosteluun eksyi virhe, sillä kirjan kuvaus Boethiuksen keskustelusta Talvelan kanssa olikin fantasiaa. Vanha ja ihan hyvä ohjehan kuuluu, että ennen arvostelun julkaisua kirja kannattaisi myös lukea…
Varsinainen pohjanoteeraus oli arvostelun jälkeen ilmestynyt Veli-Pekka Leppäsen ihmettely, miksi Talvela poistui sodan jälkeen Etelä-Amerikkaan. Kirjoittaja lienee esitelty Kansan Uutisissa. Hmm.
Kirjoituksen ja arvostelun avainkysymys oli, että tytär ihmettelee, mitä Talvela Etelä-Amerikassa teki. Ihmettelyn tausta on se, että Boethius ei osaa suomea ja hänen tietonsa Talvelasta, Suomesta ja maamme historiasta ovat hataria.
Niin, mitä Talvela Etelä-Amerikassa sitten teki ja miksi?
Oikeusturva oli sodan jälkeisessä Suomessa monelle heikko. Esim. asekätkennän ja Ždanovin listan perusteella kymmeniä henkilöitä oli pidätettynä jopa vuosia ilman syytä. Ns. Leinon vangit vieläpä luovutettiin NL:oon. Monet upseerit poistuivat Suomesta.
Valpo seurasi Talvelaa, monet ihmiset ottivat etäisyyttä, Finncellin tj. Gräsbeck kritisoi aiheellisesti ja tuskin heti sodan jälkeen sellun myynti USA:han tai britteihin olisi Talvelan taustalla onnistunut.
Vaihtoehtoja ei kauheasti ollut. Etelä-Amerikka oli sotaa kokematon maanosa, jonne sellua oli helppo myydä.
HS:n jutussa oli haastateltu päivystävää dosenttia ja vihreää poliitikkoa Oula Silvennoista, joka ei aiheesta mitään tiennyt. Hän sanoo: ”Haiskahtaa vahvasti peiteviralta. Ei niin korkeaa kihoa olisi lähetetty vain sellunmyyjäksi Etelä-Amerikkaan, niitä hoitivat nuoret harjoittelijat”
Kenraaleja sijoittui -45 jälkeen jopa yhden ainoan talon isännöitsijöiksi. Sellua Suomesta myytiin reippaasti ja provisiopalkka maamme eturivin vientituotteesta yhteen maanosaan oli erittäin runsas. Talvelan palkka Finncellissä ennen sotia oli lähes 3-kertainen sotaväen päällikköön verrattuna.
HS:ssa lukee ”Talvelan vaiheita ja kontakteja Argentiinassa ei ole tarkemmin selvitetty”.
Ylläolevan kirjaan sain Kordelinilta muun tuen ohessa 2-vuotisen ns. täyden apurahan. Kirjan s. 284-305 käsittelen aiheen kattavasti. Hyvin palkatussa ”peitevirassa” Talvela kirjoitti mappikaupalla raportteja Finncelliin ja asuikin osan aikaa Brasiliassa. Oleskelusta ei löydy viitteitä Mengeleen tai Eichmanniin. Sitä en tiedä, josko maanosasta löytyisi vielä joku tarkoin salattu lehtolapsi.
Putin jahtaa natseja Ukrainassa ja hän varmaan ilahtuu, kun HS koettaa antaa taustatukea edes historian kautta.
___________________
Kuva liittyy kommenttiin 2.
Medioiden taso on Suomessa surkea. Tai oikeastaan pitäisi lähinnä puhua ainakin valtamedioiden suhteen lähinnä propagandataloista. Nämä ovat enemmän ideologisia viihteentuottajia ja propagandaa suoltavia toimituksia kuin vakavasti otettavia journalistitaloja. Käytännössä lähes kaikkeen niiden tuottamiin sisältöihin on syytä suhtautua enemmän viihteenä tai propagandana kuin hyödyllisinä tiedonlähteinä. Käytännössä Suomen suurimmat mediatalot voidaan jakaa kahteen ryhmään vihervasemmistolaiset Iltasanomat, Helsingin Sanomat, ja Yle sekä Kokoomuksen verran oikealla olevat Iltalehti ja MTV. Nämä ovat omia mielikuvia, joten ne eivät ole mitään suuria totuuksia.
Täytyy tosin sanoa, että suomalaiset mediat eivät ole läheskään niin surkeita tapauksia tässä asiassa kuin esimerkiksi suurin osa USA:n valtamedioista.
Ko. tekstiin on tietenkin laitettu myös tämä: ”Sotataktiikassaan Talvela suosi uhkarohkeita yllätysliikkeitä – järin paljon laskematta kaatuneiden lukua.”
Omaan artikkeliini liitin kartan (minulla on siihen copyright). Talvelan VI AK koukkasi Jänisjärven pohjoispuolitse ja eteni aluksi Tuulosjoelle. Siitä 100 km jäljessä oli Woldemar Hägglundin VII AK. Olen kuullut, että Woldemarinpoika Gustavkin on korostanut Talvelaa miesten tapattajana. On vain niin, että VI AK:n tappiot olivat samaan aikaan PIENEMMÄT kuin VII AK:n. (Suomen sota 1941-1945 1. osa, s. 435.)
Totta kai Talvela oli innokas hyökkäämään, mutta Mannerheim tavoitteista päätti päämajassa. Ja ”maltillinen”, hidas hyökkäys usein vain kasvattaa tappioita.
Sodassa Talvela teki mitä piti, mutta myöhemmin hän ei halunnut sotaa muistella. Etenkin Tolvajärven taistelun vuosipäivä oli hänelle raskas ja vuosipäivän aikoihin hän sai kaksikin, lopulta kohtalokasta halvauskohtausta.
Se on kovasti ikävää, kun tosiasiat eivät sovi jonkun toimittajan maailmankatsomukseen – ja sitä pahempi tosiasioille.
Helsingin Sanomien toimittajien näkemykset ovat ennen kaikkea toimittajien, ei historiaa tuntevien näkemyksiä.
Minun muistikuvani mukaan suomalaisten sotasankarien olot olivat sodan jälkeen karuja. Virallinen Suomi oli monille kylmä, mutta kaverit auttoivat:
– Talvelan joukoissa palvellutta sankarikenraali Lagusta auttoi pääsemään jaloilleen muistaakseni Lohjan kalkin toimitusjohtaja Petter Forström (Kalkkipetteri). Lagus päätyi loppujen lopuksi kukkakauppiaaksi Lohjalle.
– Talvelan joukoissa palvelleelta kaikkein tunnetuimmalta sotasankarilta, kapteeni Lauri Törniltä, vietiin sotilasarvo, mutta sodan jälkeen isäni joukko-osaston komentaja Alpo Marttinen auttoi Lauria kutsumalla Laurin USA:n puolustusvoimien palvelukseen. Lauri Törnistä tuli Vietnamin sodan näkyvin sotasankari ja hänen toimintansa ikuistettiin elokuvassa ”Vihreät baretit”. Tämä amerikkalaisten ”tuntematon” elokuvan kautta amerikka muistaa Vietnamin sotaa.
En tiedä menikö nämä historian tiedot aivan oikein. Mutta aika lähelle kuitenkin.