Karhu marssi ovesta
Viikon lopussa iskenyt myyntirieha käytännössä varmisti karhu- eli laskumarkkinan toteutumisen US-pörsseissä ja monessa muussakin saman tien. Donald Trumpin kauppasodan seurauksena siitä saattaa oireiden perusteella tulla raju ja mitaltaan arvoituksellinen.
Totesin viikko sitten pitävämme hyppysissämme muutamia kriittisiä viikkoja trendin pitkän suunnan suhteen. Eipä viikkoa kauemmin tarvinnut odotella.
Trumpin autotullit viimeistelivät urakan jo ennen kuin mahtavan Liberation Dayn madonluvut ehtivät tänään tiskiin. Jenkkipörssit pamahtivat alas ja muu maailma seuraa parasta aikaa.
US-indeksien korjausliike syvän montun jälkeen jäi todella vaatimattomaksi. Jos tässä helmikuussa lauenneessa syöksyssä olisi kyse nousumarkkinan korjausliikkeestä kuten arvovaltainen kotiraati tulkitsi vielä viikko sitten, pitäisi käänteen ylös tulla todella pian.
Sen voi jo unohtaa noin satavarmasti. Nasdaq rykäisi jo alle maaliskuun alun pohjansa, se on isoista indekseistä nyt heikoin. Hintavuuden kääntöpuoli näkyy täten.
2018 laskumarkkina, joka liikkeeltään muistutti kovin tätä sukellusta, näki seuraavan pysäkin SP500:ssa liki -10% välipiikkiä alempaa. Vastaava rykäys veisi indeksin noin 5200 pisteeseen.
Loogista siksikin, että sieltä löytyy elokuuun myyntipaniikin pohja. Se leikkaisi ATH:sta jo liki -20% eli käytännössä sinetöisi laskumarkkinan ihan määritelmällisesti.
Saa varautua mihin vain
Sitten 2018 lopussa kahden lyhyen nousevan aallon jälkeen päästiin varsinaiseen pääruokaan: indeksi romahti liki -20% pelkästään joulukuussa! Eikä kyse ollut edes varsinaisesta kriisistä, vaan talouden äkkipysähdyksestä.
Tämäkin siis tapahtui Trumpin kaudella, sen loppupäässä. Samankaltaista temppuilua oli takana tuolloinkin, joskin paljon lievemmässä mitassa.
Joten en yllättyisi syvemmästäkään uppoamisesta tässä nallemarkkinassa. En tarkoita sitä odottavani, mutta ainakin se on mahdollista – jos Trumpin pullosta päästämä kauppasodan paholainen oikein villiintyy.
Joka tapauksessa, kun markkinoista on kyse, kaikenlainen epävarmuus ja pimeässä suunnistaminen ruokkii paniikkia. Epätietoisuuden iskiessä sijoittajat ampuvat ensin ja kysyvät vasta sitten tilanteen tarkennuksia.
Eikä Trump sitä kykene enää yksin hälventämään, tarinoi tänään mitä tahansa. Hänen tykistötulensa ei jää sodan viimeiseksi, osaavat sitä vastapuoletkin ampua, EU varsinkin.
Täällä sihtiin pääsevät jenkkiteknot kun tiukille vedetään. Ja siitä sitten uusia vyörytyksiä puolin ja toisin.
Hintakontrolli vasemmiston perinnekalustoa
Trumpin toimintalogiikka on kuin suoraan hänen tähdittämästään Diili-tositvsarjasta: dramatiikkaa, yllätyksiä, äkkiväärää muista piittaamatonta mellastusta. Kaikkea, mitä järkevä talouspolitiikka ei kaipaa.
Hänen tuorein markkinoita runnellut ulostulonsa on varoitus autotehtaille pitää myyntihintansa kurissa, vaikka tariffit nostavat kuluja. Hintakontrollit kuuluvat perinteisesti äärivasemmistolaisten keinovalikoimaan, jolla kehnon talouspolitiikan riesat kaadetaan yksityisten tuottajien niskaan.
Se on hengenvaarallista leikkiä talouden kustannuksella. Aiheesta enemmän tällä viikolla – ellei Trump selkeästi vedä puheitaan takaisin.
Nyt hän tosin väittää, ettei moista ole koskaan sanonut, mutta amerikkalainen media kuten Wall Street Journal ja CNN sitä ehtivät uutisoida ja raportoida yritysmaailman järkyttyneitä reaktioita. Uhkauksen toteutuesssa Yhdysvallat ottaa jättiloikan neuvostomalliseen komentotalouteen kaikkine harmeineen.
Toivottavasti ei, mutta kaikkeen saa nyt varautua. Trump lähti seikkailupolitiikkaansa näkemättä sen sisältämiä riskejä tai uskoen ne klaaraavansa kovilla otteillaan.
Hinnat jo nousussa
Nyt hän jo hermoilee, täydestä syystä. Pörssit sukeltavat ja taas Fedin tärkeimpämä pitämä inflaatiomittari Personal Consumption Expenditure kipaisi helmikuussa 2,8 prosenttiin ennusteet ylittäen.
Yhden kuukauden datalle ei sinänsä kannata painoa liikaa antaa, mutta pääsuunta on ollut ylöspäin jo viime keväästä asti. Tariffit rumentavat lukuja – ellei nyt sitten kysynnän hiipuminen pidä niitä kurissa.
Se ei itsessään ole taatusti Trumpin tavoite, koska kuluttajien apatia johtaa äkkiä kasvun hiipumiseen ja työttömyyden nousuun. Ainakin kasvu ottaa jo osumaa kunnolla, eivät pörssit muuten näin rojahtaisi.
Radikaalit toimet tuottavat aina arvaamattomia seurauksia. Myös sellaisia, joihin voitonvarma ja toisia pelaajia heikkoina pitämänsä Trump tuskin on varautunut.
Yhdysvalloissa luottamusindikaattorit sukeltavat tukka putkella. Teollisuustuotannon ostopäällikköindeksi sulaa kuin viimeiset keväthanget, vaikka juuri teollisuutta pelastamaan Trump tulliristiretkellään lähti.
Joku lukee tilannetta nyt väärin: sijoittajat, tuottajat tai Trump. Oma näkemykseni asiasta on muovautunut jo paljon ennen Trumpin uudelleen valintaa.