Poliittiset päätökset ovat parhaimmillaankin sellaisia, että lähes kaikki ovat tyytymättömiä tai varmuuden vuoksi ainakin sellaista teeskentelevät.

Poliittisen realismin tajun nimissä valtioneuvoston päätös kahdesta uudesta ydinvoimalasta oli juuri niin hyvä kuin teollisuus suinkin saattoi toivoa. Siitä huolimatta narinaa on kuulunut. Ensinnäkin kok:n ed. Sanna Perkiö teki rutiini-ilmoituksen, että vaalien jälkeen tulee sitten vielä se kolmaskin lupa.

Tällainen ilmoitus osoittaa kunnioitettavaa kaukonäköisyyttä. Onhan välissä vielä sellaisetkin muodollisuudet kun eduskuntavaalit, hallitusneuvottelut, hallitusohjelman teko ja hallituksen muodostaminen.

Yhtään Perkiötä huonommaksi ei jäänyt elinkeinoelämän edusmies, Rautaruukin tj. Sakari Tamminen. Tamminen ilmoitti, että Fortumin voimala olisi rakennettu “omilla rahoillamme”.

Tamminen jätti kertomatta, kuinka paljon hänen omalla henkilökohtaisella pankkitilillään oli varattuna rahaa uuteen ydinvoimalaan. Sitähän nimittäin omilla rahoilla tarkoitetaan.

Mikäli puhutaan teollisuuden “omista rahoista”, on hyvä muistaa, että valtio omistaa Fortumista puolet, Tammisen “omasta” Rautaruukista 40 % ja Outokummusta 30 %, minkä lisäksi Stora Ensonkin äänivaltaisia osakkeita on 25 % Solidiumilla. Tarkasti ottaen Tammisen omien rahojen asemesta ydinvoimala olisi rakennettu välillisesti paljolti meidän kaikkien suomalaisten yhteisillä rahoilla.

Kun tässä maassa rakennuslupa tarvitaan isompiin kodin remontteihinkin, pidän aika kohtuullisena, että valtiolla on jotain sanottavaa ydinvoimalan tapaiseen rakennushankkeeseen.

OL-3 on useita vuosia ja miljardeja euroja jäljessä suunnitelmistaan. Olisi todella hienoa, jos ko. laskulle löytyisi maksaja muualta kuin veronmaksajien ja sähkönkuluttajien joukosta.

Kun ydinvoimalan rakentaminen on noin vaikeaa, kuinkahan purkaminen sujuu. Purkaminen taitaa olla

yli kymmenvuotinen urakka tilanteessa, jossa kaikki edelleenkin maksaa mutta voimala ei enää mitään tuota. Varoja lienee rahastoituna, mutta 2007 – 2009 finanssikriisin jälkeen oma uskoni talouselämän kaukonäköisyyteen on pikkaisen rapissut.

Ydinjätteen säilyttämistä ydinvoima-ala on pitänyt tähän asti naurettavan helppona. Vähän erikoista, että Posiva kiirehti välittömästi ilmoittamaan, ettei heidän varastoihin välttämättä kaikkien jäte sovikaan.

Ja lopuksi kommentti turvallisuudesta. Ehkä ydinvoimala saadaan toimimaan normaalioloissa turvallisesti, mutta erilaisissa konfliktitilanteissa se on tavallisen arka maali. Rauhanaikaisilla turvamiehillä ei Suomessa taida olla kovin paljon kättä pidempää.

Em. syistä en kannata ajatusta, että ydinvoimaloita rakennettaisiin millään laissez faire -periaatteella vaan edelleenkin julkisen kontrollin alaisena.

Demokraattisessa maassa kontrolli on juuri niin viisaalla valtioneuvostolla kuin millaisia puolueita ja poliitikkoja kansa on äänestänyt. Oikein en jaksa uskoa siihen, että OL-3:n työmaan asiantuntijat olisivat parempi vaihtoehto päättämään ydinvoimaluvista.

Varsinaisista ydinvoiman vastustajista en vaivaudu sanomaan kuin pari asiaa. Suomeen sopiva ydinvoiman korvaaja, nimittäin vesivoiman lisärakentaminen ei ole vihreille sopinut.

Liioin koko vihreän liikkeen olemassaolon ajan mitään konkreettisia ehdotuksia ei liene esitetty energian säästämiseksi. Ympäri maailmaa oin reissattu erilaisissa kokouksissa toteamassa, että lentomatkustamisen asemesta polkupyöräily säästäisi ilmakehää. Siinä lienee Vihreän liiton keskeisin anti?