Kuinka kummassa vielä hetki sitten niin hienosti toimiva Eurooppamme on joulun alla köytettynä ensiapuaseman teho-osastolle? Jokaisella nurkalla talouskasvun ihmettä rakenneltiin hieman erilaisin eväin. Asukasmäärältään Espoon kokoinen Islanti päätti kalastuksen jatkeeksi ryhtyä haalimaan alati arvoaan kasvattavaa omaisuutta kaikilta, joilla sitä oli kaupan. Islantilaiset ostivat muuta maailmaa ulkomailta näppärästi lainatuilla rahoilla. Kalastajankin kannatti vielä kalastusoikeutensa pankkiin valuuttaluoton vakuudeksi ja sijoittaa rahat kovaan tuottoon kotimaassa. Korkoerolla saattoi rehvastella haisematta kalalle kylvyn jälkeen.

Väkipaon kääpiöksi kukistama Irlanti nousi talousmahdiksi vauhdilla, joka olisi vienyt sen mutamassa vuosikymmenessä USA:ta suuremmaksi kansantaloudeksi. Hyljeksitty ja elintasoltaan naapureitaan alemmalla tasolla ollut saarivaltio imi maahanmuuttajia rikastumisen toivossa. Kepeä verotus ja edullinen kansainvälinen rahoitus puskivat omaisuuden arvostuksia vauhdikkaasti uudelle tasolle. Tämä tapahtui jopa siinä määrin vikkelästi, että suureen maailmaan pankkiiriksi lähtenyt palasi usein maahan tuntien itsensä suhteellisesti varattomaksi. Siinä missä Islantilaiset päättivät ostaa ympäröivän maailman, irlantilaiset lainasivat ikuisen nousun uskossa rahaa ulkoilta, ostaakseen Irlannin toisiltaan. Asuntojen arvojen nousukulma teki näyttäviä ennätyksiä. Köyhät irlantilaiset siirtyivät suoraan rikkaiksi ykkösluokassa, kulkematta lainkaan keskiluokkaisuuden kautta. Tämän rinnalla amerikkalainen unelma tuntuu laimealta päiväunelmoinnilta.

Kreikan talousihme perustui laajamittaiselle korruptiolle ja kansallisurheilun mittasuhteet saaneelle harmaalle taloudelle. Valtiontalouden alijäämää rahoitettiin omien pankkien voimin sekä suuresta maailmasta saaduin oivalluksin pitkillä valtionlainoilla. Ymmärtäähän sen ärtymyksen, mikä syntyy kun muunmaalaiset tulevat kyselemään budjettialijäämien ja rahareikien perään. Turha puuttua toisten asioihin, vaikka rällästys onkin tehty muiden rahoilla. Ihmisiä ei voi Kreikassa korruptiosta syyttää, sillä kulttuuri tekee kaltaisekseen. Korruptoiva ympäristö pitää kyllä huolen puhdasmielisimmästäkin.

Luova talousnerokkuus on kukoistanut käytännössä kaikilla Euroopan kulmilla. Villimmätkin ratkaisut ovat yleisesti hyväksyttyjä, koska toisetkin harrastavat niitä. Sosiaalisen todisteen innoittamana voimme turvallisin mielin tarttua toimeen. Tällä logiikalla  Helsingin kalliossa ei kaiketi ole juuri mitään yleisesti paheksuttavaa tai kiellettyä.

Miten voi olla, että näin hienojen toimintasuunnitelmien ja ponnekkaiden toteutusten seurauksena ollaan nyt tässä tilanteessa? Irlantilaiset uskoivat kiinteistömarkkinan tekevän korkeintaan pehmeän laskun. Ihmettelyä on herättänyt, ettei näin käynytkään. Jostain syystä maailma ei tunne yhtään esimerkkiä kuplan jälkeisestä pehmeästä laskusta. Ylämäen nousukulma ennustaa lähes poikkeuksetta laskun kulmakerrointa. Tosin laskun kulmakertoimen edessä on yleensä reiluuden nimissä vielä kerroin. Irlanti, joka pystyi valtiona lainaamaan vielä tovi sitten Saksaa edullisemmin rahaa markkinoilta, on velkojensa alle tukehtuvien maiden listan kärkipäässä. Luottoriskissä suurempia ovat vain muutamat Eurooppalaiset ystäväkansat, Venezuela sekä joukko kolmansien maiden valtioita. Islantilaiset palasivat kalastusaluksilleen ja Kreikkalaiset rähinöivät kaduilla. Pitsan ja pastan luvattu maa näyttelee keskeistä roolia harrastelijateatterin tulevissa näytöksissä ja hetkin sitten sopuisat Euroveljet ja – sisaret kiristelevät hampaitaan ja suunnittelevat rahaliitosta karkaamista. Näennäisesti hyvin hoitaneet valtiot lähettävät rahaa toiselle puolelle mannerta sen sijaan, että näillä varoilla rahoitettaisiin rapistuvaa infrastruktuuria tai hoidettaisiin vauhdikkaasti eläköityvän kansan tulevaisuutta. Kansallisaarteet jaetaan nopeimmin ottaville, sillä kaikki aika menee toisten ongelmia tiiraillessa. Tuolloin omat mahdollisuudet jäävät usein huomaamatta. Helsinginniemeltä etelään kiikaroidessa kotimaa jää selän taakse ja omat ongelmat unholaan.

Runsaalla velkarahalla rasvattu nousukausi tuntuu olevan liukas pulkkamäki mäenharjanteelta toiselle puolelle tultaessa. Nopeimmat laskettelevat takamukset hellänä kovaa kyytiä. Useat maat ovat kiivenneet jo harjalle, josta katselevat laskiaisriehaa samalla itse vaivihkaa kyykistelleen lähtöasennossa. Juhlat ovat pysyneet iloisesti käynnissä ainoastaan vaiettujen salaisuuksien pysyessä kiellettyinä keskustelunaiheina. Kun yllätyksenä saatu purkki avataan, jousiukko hyppää silmille. Tämä saa pienet lapset pelästymään ja itkuhan siitä seuraa.    

Nyt vain hyvällä itsepetoksella päin päivän haasteita, tässä on nimittäin siinä määrin vekkuli tilanne, että ei auta jäädä voivottelemaan vaan osallistuttava itse pelastukseen. Suomella on hyvää meriittiä ongelmien voittamisesta vaikeina aikoina aina alkaen sotavuosista läpi vaikeiden lamavuosien kautta pariin lätkän maailmanmestaruuteen. Ihmeitä on tehty ennenkin. Niihin on vain uskottava. Nyt ei olisi pahitteeksi vaikka kansakuntana kääntyisimme rivakasti uskoon paremman tulevaisuuden puolesta, joka saavutetaan oman työn kautta.

Rinta pystyyn ja vastatuuleen ystäväiseni,

Matias

www.viikkoraha.info