Laajennettu euroryhmä (EU 27) pääsi 23.1.2012 Suomen tekemän esityksen pohjalta periaatteelliseen yhteisymmärrykseen Euroopan vakausmekanismia (EVM) koskevasta valtiosopimuksesta. Suomen esittämät muutokset EVM-valtiosopimuksen luonnokseen poistivat tulkinnanvaraisuuden siitä, voitaisiinko määräenemmistö­päätöksillä korottaa jäsenmaiden taloudellisia vastuita. Suomen esittämien lisäysten myötä tämä ei ole mahdollista. Esitys hyväksyttiin yksimielisesti.  

Sopimus on tarkoitus hyväksyä 30.1.2012 pidettävän Eurooppa-neuvoston yhteydessä. Ennen hyväksyntää kansalliset parlamentit arvioivat vielä osaltaan sopimusta.

Suomen kannalta merkittävin avoin kysymys on koskenut EVM:n päätöksentekomenettelyä poikkeuksellisiksi katsotuissa ns. hätätilanteissa. Suomi on sopimuksen eri käsittelyvaiheissa johdonmukaisesti eduskunnan suuren valiokunnan lausunnon (7/2011) mukaisesti korostanut kolmea ehtoa, joiden samanaikainen täyttyminen on ehto sille, että Suomi voi hyväksyä hätätilamenettelyn sisällyttämisen EVM-sopimukseen. Näiden ehtojen pohjalta Suomi on laatinut esitykset sopimuksen muuttamiseksi.

Suomen muutosesitykset

1. Määräenemmistöpäätösten soveltamisala täsmennetään

Määräenemmistöpäätökset pitää Suomen ehtojen mukaan rajata selkeästi koskemaan vain EVM:n laina- ja muiden instrumenttien käyttöä. Hätätilamenettelyn soveltamisala tulee tällöin rajata yksiselitteisesti siten, että siinä sovellettavalla määräenemmistöpäätöksentekomenettelyllä ei voida korottaa jäsenmaiden pääomaosuuksia.

Tämän ehdon toteutumisen varmistamiseksi Suomi esitti artiklatekstiin lisäystä, jossa hätätilamenettelyn soveltaminen rajattiin sopimuksen 5 artiklan 6 kohdan alakohtiin e ja f, jotka koskevat tukipäätösten tekemistä ja komission valtuuttamista neuvottelemaan tukiohjelman ehdollisuudesta.

2. Hätätilamenettelystä aiheutuvia riskejä vastaan suojaudutaan erillisellä hätätilarahastolla

Toiseksi Suomen ehtojen mukaan hätätilamenettelyssä tehtävät päätökset eivät saa välillisesti johtaa siihen, että jäsenmaiden pääomaosuuksia myöhemmin esitettäisiin korotettaviksi. Jos hätätilamenettelyn kautta hyväksyttävästä lainatukiohjelmasta seuraa jossakin ohjelman vaiheessa tappioita EVM:lle, voi EVM:n johtokunta esittää jo aiemmin maksetun pääoman korotuspyynnön, josta kuitenkin päätetään johtokunnassa yksinkertaisella äänten enemmistöllä.

Määräenemmistöllä tehdyistä tukipäätöksistä mahdollisesti aiheutuvia tappioita vastaan suojaudutaan. Tätä tarkoitusta varten Suomi esitti, että EVM:n pääomasta tehdään pakollinen varaus erilliseen hätätilarahastoon aina hätätilamenettelyn yhteydessä siitä aiheutuvien riskien kattamiseksi. Hätätilarahastoon siirrettävien varojen määrästä ei määrätä sopimuksessa, vaan siitä päätetään erikseen päätettäessä EVM:n toimintalinjoista.

Suomen esityksen mukainen siirto maksettavasta pääomasta hätätilarahastoon sitoo EVM:n pääomaa ja vähentää siten EVM:n lainanantokapasiteettia. Jotta hätätilannemenettelyssä tehty päätös ei pysyvästi vähennä EVM:n lainanantokapasiteettia, kyseinen päätös voidaan myöhemmin tarvittaessa korvata yksimielisellä päätöksellä. Eli jos ensin on tehty hätätilamenettelyssä kiireinen päätös määräenemmistöllä, voidaan myöhemmin yksimielisesti päättää, että hätätilarahasto puretaan ja varat siirretään takaisin maksettuun pääomaan tai vararahastoon.

3. Hätätilamenettelystä ei pääasiallista päätöksentekotapaa

Kolmanneksi Suomen ehtojen mukaisesti hätätilanteen tulee olla aidosti poikkeuksellinen tilanne, eikä hätätilamenettelystä saa muodostua pääasiallista päätöksentekomenettelyä. Tämän varmistamiseksi Suomi esitti, että hätätilamenettely voi tulla kyseeseen vain tapauksissa, joissa sekä komissio että Euroopan keskuspankki katsovat, että kiireellisen lainapäätöksen tekemättä jättäminen voisi vaarantaa euroalueen taloudellisen ja rahoituksellisen kestävyyden (Suomen muutosesitykset alleviivattu).

Lisää tietoa:  Valtionvarainministeriö