Riski

Ilman että tähtään mihinkään Nobelin rauhanpalkintoon, epäilen, että osakesijoittamisessa käytetyt riskimittarit ovat pielessä.

Riskimittarit (siis esim. Sharpen luku ja kreikkalaiset aakkoset alfasta deltaan) perustuvat kurssien volatiliteettiin menneisyydessä.

Todellisuudessahan riski tarkoittaa kuitenkin jotain uutta yllättävää tapahtumaa tulevaisuudessa. Menneisyydestä tuleva tieto siitä, missä haarukassa kurssi vaihtelee, ei sisällä yhtään mitään yllättävää. Päinvastoin, vaihteluvälin alarajaa voi pitää suhteellisen turvallisena ostohintana ja ylärajaa myyntihintana – edellyttäen nimittäin ettei mitään yllättävää tapahdu.

Yllättävyyteen liittyy käsite “mustat joutsenet”.Termi on hiukan vaikeasti tulkittava. Jos mennään sananmukaisesti eläintieteeseen, mustia joutsenia löydettiin aikoinaan Australiasta eli löydettiin jotain sellaista, mitä ei aikaisemmin uskottu olevankaan.

Jos 11.9.2001 iskua rinnastaa mustiin joutseniin, syyllistyy epätarkkuuteen. Al Qaidan terrori-isku WTC:hen oli järjestyksessään jo toinen, joten mistään mahdottomasta asiasta ei ollut kysymys. 11.9. liittyi it-kuplaan ja Enronin ym. kirjanpitosotkuihin. Kokonaisuudessaan kysymys oli joukosta potentiaalisia uhkatekijöitä, jotka toteutuivat eli aktualisoituvat tietyssä vaiheessa.

Totta kai tämän kuvaaminen jälkeenpäin on jälkiviisautta enkä väitä taatusti aavistaneeni yhtään mitään Enronista tai 11.9. iskusta. (vakuutus on ihan senkin takia, etten saisi FBI:ta perääni!) Syy-seuraus -suhteen jälkikäteen tehdyllä konstruktiolla ei kuitenkaan tähdätä jälkiviisauteen, vaan tapahtumien ymmärtämiseen. Kokemusta saa vain menneisyydestä.

Ne todelliset riskit, joita sijoittaja kohtaa, eivät liity volaan. Pahasti pelkään, että pahimmat virheet pörssikaupassa tekee kokematon sijoittaja tai toisaalta suursijoittaja, joka on päättänyt ostaa jotain osaketta kunnon potin. Vuosituhannen alun aikainen Soneran vajaan 100 euron kurssi vuosituhannen vaihteessa on esimerkki tavattoman suuresta ja toteutuneesta riskistä. Kaikilla tunnusluvuilla vajaa 100 euroa oli liikaa ja niinpä siitä onkin hävinnyt ~95 %. Lopputulos ei olennaisesti muuttuisi, vaikka yritys olisi mennyt konkurssiin.

Eräs riskin ilmentymä on siinä, että voimakkaasti kasvaviksi arvioiduista yrityksistä ollaan valmiita maksamaan kovia hintoja, vaikka kasvu on epävarmaa.

Esimerkkinä hyvästä mutta liian kalliista yrityksestä voi pitää Nokian Renkaita. Melko looginen riskin ilmentymä on se, että ko. firma on kovasti riippuvainen yhdestä maasta, Venäjästä. Venäjällä on poliittisia riskejä ja lisäksi maan yksipuolinen riippuvuus energian hinnasta tekee taloudesta epästabiilin. http://www.talouselama.fi/analyysit/article162104.ece

Sitten väitetään vielä, että korkea riski ja mahdollisuus suureen tuottoon kulkevat käsi kädessä. Henri Elo on kuitenkin viitannut siihen, että kypsällä traditionaalisella alalla toimiva yritys voi menestyä hyvin. http://sijoittajaksi.blogit.kauppalehti.fi/2007/04/03/paiva-56-kannattavia-kasvuvetureita/

Yleisen käsityksen mukaan arvo-osakkeet tuottavat kasvuosakkeita paremmin, esim. Puttonen – Kivisaari s. 98.

Vastaavasti epäilen ICT- ja bioalan yrityksiin sijoittamisen olevan sellaisen aarteen metsästämistä, joka on kadonnut pysyvästi. Sen asemesta, että etsisi uutta Nokiaa, olisi ehkä realistisempaa ymmärtää ja hyväksyä kyseessä olleen once in lifetime -tapauksesta.

Epäilen, ettei tätä kirjoitusta palkita Nobelin rauhanpalkinnolla. Eihän siinä ollut yhtään kaavaa tai lukua!

Riski

Ilman että tähtään mihinkään Nobelin rauhanpalkintoon, epäilen, että osakesijoittamisessa käytetyt riskimittarit ovat pielessä.

Riskimittarit (siis esim. Sharpen luku ja kreikkalaiset aakkoset alfasta deltaan) perustuvat kurssien volatiliteettiin menneisyydessä.

Todellisuudessahan riski tarkoittaa kuitenkin jotain uutta yllättävää tapahtumaa tulevaisuudessa. Menneisyydestä tuleva tieto siitä, missä haarukassa kurssi vaihtelee, ei sisällä yhtään mitään yllättävää. Päinvastoin, vaihteluvälin alarajaa voi pitää suhteellisen turvallisena ostohintana ja ylärajaa myyntihintana – edellyttäen nimittäin ettei mitään yllättävää tapahdu.

Yllättävyyteen liittyy käsite “mustat joutsenet”.Termi on hiukan vaikeasti tulkittava. Jos mennään sananmukaisesti eläintieteeseen, mustia joutsenia löydettiin aikoinaan Australiasta eli löydettiin jotain sellaista, mitä ei aikaisemmin uskottu olevankaan.

Jos 11.9.2001 iskua rinnastaa mustiin joutseniin, syyllistyy epätarkkuuteen. Al Qaidan terrori-isku WTC:hen oli järjestyksessään jo toinen, joten mistään mahdottomasta asiasta ei ollut kysymys. 11.9. liittyi it-kuplaan ja Enronin ym. kirjanpitosotkuihin. Kokonaisuudessaan kysymys oli joukosta potentiaalisia uhkatekijöitä, jotka toteutuivat eli aktualisoituvat tietyssä vaiheessa.

Totta kai tämän kuvaaminen jälkeenpäin on jälkiviisautta enkä väitä taatusti aavistaneeni yhtään mitään Enronista tai 11.9. iskusta. (vakuutus on ihan senkin takia, etten saisi FBI:ta perääni!) Syy-seuraus -suhteen jälkikäteen tehdyllä konstruktiolla ei kuitenkaan tähdätä jälkiviisauteen, vaan tapahtumien ymmärtämiseen. Kokemusta saa vain menneisyydestä.

Ne todelliset riskit, joita sijoittaja kohtaa, eivät liity volaan. Pahasti pelkään, että pahimmat virheet pörssikaupassa tekee kokematon sijoittaja tai toisaalta suursijoittaja, joka on päättänyt ostaa jotain osaketta kunnon potin. Vuosituhannen alun aikainen Soneran vajaan 100 euron kurssi vuosituhannen vaihteessa on esimerkki tavattoman suuresta ja toteutuneesta riskistä. Kaikilla tunnusluvuilla vajaa 100 euroa oli liikaa ja niinpä siitä onkin hävinnyt ~95 %. Lopputulos ei olennaisesti muuttuisi, vaikka yritys olisi mennyt konkurssiin.

Eräs riskin ilmentymä on siinä, että voimakkaasti kasvaviksi arvioiduista yrityksistä ollaan valmiita maksamaan kovia hintoja, vaikka kasvu on epävarmaa.

Esimerkkinä hyvästä mutta liian kalliista yrityksestä voi pitää Nokian Renkaita. Melko looginen riskin ilmentymä on se, että ko. firma on kovasti riippuvainen yhdestä maasta, Venäjästä. Venäjällä on poliittisia riskejä ja lisäksi maan yksipuolinen riippuvuus energian hinnasta tekee taloudesta epästabiilin. http://www.talouselama.fi/analyysit/article162104.ece

Sitten väitetään vielä, että korkea riski ja mahdollisuus suureen tuottoon kulkevat käsi kädessä. Henri Elo on kuitenkin viitannut siihen, että kypsällä traditionaalisella alalla toimiva yritys voi menestyä hyvin. http://sijoittajaksi.blogit.kauppalehti.fi/2007/04/03/paiva-56-kannattavia-kasvuvetureita/

Yleisen käsityksen mukaan arvo-osakkeet tuottavat kasvuosakkeita paremmin, esim. Puttonen – Kivisaari s. 98.

Vastaavasti epäilen ICT- ja bioalan yrityksiin sijoittamisen olevan sellaisen aarteen metsästämistä, joka on kadonnut pysyvästi. Sen asemesta, että etsisi uutta Nokiaa, olisi ehkä realistisempaa ymmärtää ja hyväksyä kyseessä olleen once in lifetime -tapauksesta.

Epäilen, ettei tätä kirjoitusta palkita Nobelin rauhanpalkinnolla. Eihän siinä ollut yhtään kaavaa tai lukua!