Eurokriisi on ohi ja Euroalue kiinnostaa taas sijoittajia
Eurokriisi on rahamarkkinoiden mukaan ohi ja Euro vahvistuu.
Euroalueen valtionlainojen korot putoavat
Italian ja Espanjan kymmenen vuoden valtionlainojen korkotasot ovat painuneet kohtuulliselle 4% tasolle (korkokäyrät liitteenä lopussa). Nuo korot eivät enää suuresti poikkea Suomen valtion kymmenen vuoden lainojen koroista jotka nekin hipovat 4% tasoa.
Valtiontalouksien vajeet kutistuvat
Euroalueen eteläiset valtiot ovat tasapainottaneet talouttaan ja valtiontalouksien vaje on Euroalueella tällä hetkellä 3% luokkaa bruttokansantuotteesta. Suomen valtion ja kuntien yhteinen alijäämä on EK:n mukaan 4% luokkaa ja me olemme valtiontalouden tasapainoisen hoidon suhteen jäämässä hieman jälkeen Euroalueen jämäkästä ytimestä.
Euroalueen valtiontalouden vaje yhteensä (Lähde: EKP)
Vaihtotase on positiivinen
Euroalueen vaihtotase, joka kuvaa julkisen ja yksityisen sektorin kokonaisvelkaantumista suhteessa muuhun maailmaan, on sekin 1% positiivinen suhteessa bruttokansantuotteeseen. Euroalue kokonaisuutena vaurastuu ja tämä tarkoittaa pitkällä tähtäimellä hyvinvoinnin kasvua. Suomi pärjää tässä suhteessa ihan hyvin. Vaihtotaseemme on kilpailukykymme heikkenemisestä huolimatta yhä tasapainossa ja tässä suhteessa asiamme ovat kunnossa.
Euro vahvistuu
Luottamus euroon aiheuttaa myös ongelman. Euron arvo on syksyn aikana vahvistunut noin 10% ja tämä rasittaa koko euroalueen kilpailukykyä. Suomen kannalta tämä on erityisen hankalaa. Olemme erittäin riippuvaisia ulkomaankaupasta, vaihtoseessamme ole samanlaista supistumisvaraa kuin muilla Euroalueen valtioilla keskimäärin eikä kustannustasossamme ole tapahtunut samanlaista korjausliikettä kuin muualla.
Suomi ei ole enää taloudenpidon mallimaa
Suomi ei ole enää taloudenpidon mallimaa niin kuin vielä seitsemän vuotta sitten. Valtionvelkamme kasvaa muuta Euroaluetta nopeammin, kilpailukykymme on hieman rapautunut, emmekä investoi infrastruktuuriin ja tulevaisuuden rakentamiseen kuten ennen. Olemme taloudenhoidon suhteen melko keskinkertaisia. Mutta tarvitseeko meidän aina kuulua parhaimmistoon?
Sijoittajien luottamuksen palautuminen tietää hyvää pörssikursseille
Euroalue tarvitsee suoria investointeja ja niiden mukana tulevaa tietotaitoa ja omistajaosaamista. Mutta myös täällä jo olevat yritykset alkavat kiinnostaa investointikohteina. Tämä tietää pörssikkurssien nousua. Euroalueeseen voi taas luottaa.
Liitteet: Italian ja Espanjan 10v valtionlainojen korkotasot (Lähde: Bloomberg)
Vahtotaseesta
Tämä kaikki on mainio juttu, eli taantuma alkaa helpottaa samalla kuin eurokriisi. Eiväthän kriisit koskaan ikuisesti kestä. On tämä karmea ollutkin, mutta kriisimaiden korkojen lasku kertoo pahimman olevan takana. Draghin malli on tältä osin nerokas, sillä sen paukkujahan ei ole tarvinnut edes käyttää, tieto linjasta riitti. Paras sota on se joka voitetaan ampumatta laukaustakaan.
Mutta vaikka vaihtotaseen ylijäämäisyys on lyhyellä tähtäimellä hyvä asia, pitkällä tähtäimellä se ei ole vaurastumista, vaan antovelan kasvattamista. Mikään taloushan – valtio tai yksityinen – ei vaurastu jakamalla loputtomiin velkaa, ellei niitä velkoja joskus lunasteta takaisin. Ja vaihtotaseen loputon kasvu tarkoittaa, että maa vie muualle enemmän kuin se tuo, eli antaa velaksi hyödykkeitään. Muulla tavallahan vaihtotase ei voi jatkuvasti kasvaa plussalle.
Jatkuva velan kasvu ei kumpaankaan suuntaan ole mahdollista kuin siten, että joku ottaa raskaasti takkiina – ja se takkiinsa ottaja on velkoja, kun velananto kasvaa tarpeeksi suureksi. Kreikan vaihtotaseen alijäämä kääntyi lopulta velkojien tappioksi. Ja niin siinä käy Kiinalle ja muillekin jatkuvaa ylijäämää tekeville valtioille, jos velanottaja ei hoida vastuitaan. Niitä taas ei voi hoitaa muuten kuin tasapainottamalla vaihtotase, tai jättämällä velat hoitamatta. Vaikkapa USA voi tehdä sen viemällä enemmän Kiinaan, jolloin Kiina saa maksun pitkästä luototuksestaan – tai sitten USA inflatoi valuuttansa, jolloin Kiina saa velkojensa katteeksi käytännössä paperia. Se ei nosta vaurautta, paitsi amerikkalaisten, jotka tosin ovat tuhlanneet sen kulutushyödykkeisiin. No sitähän elintaso tietysti on…
Mutta pointti siis on, että vaihtotaseen epätasapaino on pitkällä tähtäimellä huono asia kaikille. Vienti enempää kuin tuonti eivät voi olla loputtomiin plussalla tai miinuksella. Keynes ymmärsi tämän loistavasti.
Heikki