Euroopan velkaongelma ratkaistu?
Kirjoitusvuorossa Juha Kasanen
Hannu Lehtilä käsittelee mainiossa viime viikon blogissaan Euroopassa puhaltelevia uusia taloustuulia ja sitä röykytystä, jonka kohteeksi komissaarimme Olli Rehn on joutunut mm. taloustieteen nobelistin Paul Krugmanin taholta.
Alkaa näyttää ilmeiseltä, että säästämällä eivät Euroopan velkaiset maat tästä suosta selviä. Tulevan ratkaisun täytynee olla jollain lailla luova, jossa suuri osa valtion veloista annetaan anteeksi tavalla tai toisella, vaikkapa massiivisen inflaation avulla.
Mieleeni tuli vanha tarina, joka on niin hyvä, että sen voi kertoa uudestaan.
Rikas turisti saapui keskellä lamaa pikkukylän paikalliseen hotelliin. Hän asettaa 100 euroa vastaanoton tiskille ja lähtee katsomaan huoneita. Hotellijohtaja lähtee saman tien 100-lappusen kanssa lihakauppiaalle maksamaan velkaansa. Lihakauppias menee karjankasvattajalle ja maksaa samalla setelillä velkansa tälle. Karjankasvattaja menee paikalliselle huoltamolle ja maksaa velkansa sinne. Huoltamoyrittäjä menee kylän naispuolisen yksityisyrittäjän luo ja maksaa tälle 100 euron velkansa. Yrittäjä menee hotelliin ja maksaa velkansa sinne 100-lappusella. Hotellijohtaja laittaa setelin takaisin tiskille.
Turisti palaa takaisin vastaanottoon. Hän ei pitänyt huoneista ja ottaa 100-lappusen takaisin. Kukaan ei siis ansainnut mitään, mutta koko kylästä tuli velaton ja kaikki katsovat myönteisesti tulevaisuuteen.
Ehkäpä Euroopan keskuspankin rahanpainajat ovat hakeneet oppia tästä kylästä.
—
Lue Punaisen mukin blogia.
Alkaa näyttää ilmeiseltä,
Alkaa näyttää ilmeiseltä, että säästämällä eivät Euroopan velkaiset maat tästä suosta selviä. Tulevan ratkaisun täytynee olla jollain lailla luova, jossa suuri osa valtion veloista annetaan anteeksi tavalla tai toisella, vaikkapa massiivisen inflaation avulla.
—
Euroopan ongelma ei ole velka. Euroopan ongelma on kilpailukyvytön yhteiskunta. Sitä ei korjata rahanpainannalla.
Holy Moly!
Miten Saksa tai Ruotsi ovat kilpailukyvyttömiä ja mihin verrattuna?
Erimieltä
Kilpailukyvyttömyys johtuu paljolti korkeasta kustannustasosta. Onnistunut rahanpainanta laskee rahan arvoa. Rahan arvon väheneminen pienentää reaalipalkkoja (olettaen ettei samalla koroteta nimellispalkkoja kohtuuttomasti). Eli: olen erimieltä. Palkkatason alentaminen on paras keino korottaa kilpailukykyä. Rahanpainanta on paras keino alentaa palkkatasoa. Huonompi keino palkkojen alentamiseksi on esimerkiksi se jota tällähetkellä käytetään eli työttömyyden lisääminen.
M
Ei toimi
Ei toimi sosialisti-Euroopassa jossa devalvaation hyödyt ulosmitataan välittömästi palkankorotuksiin, mieluiten korkojen kera. Taitaa muuten olla joissakin sosialistimaissa jopa lainsäädännöllä linkattu palkankorotukset inflaatioon.
Ei toimi myöskään tilanteissa joissa AY-liike on sementoinut lainsäädännön kilpailukyvyttömäksi (käytännössä kaikkialla Euroopassa).
Voi olla ettei toimi
näiden ostovoima/inflaatiokytkösten takia. Kuitenkin väitän edelleen, että ansiotason alentaminen rahan arvoa laskemalla toimii paljon paremmin kuin nimellispalkkojen alentaminen. Beppu, mietippä: tästähän on vahvat näytöt. Nimellispalkkojen alentamista ei ole meillä onnistuttu koskaan tekemään vaikka tarve on esim. tällä hetkellä ilmeinen. Eikä taida nimellispalkkojen alentaminen tälläkään kertaa onnistua. Ei taida edes nollalinja onnistua. Sensijaan ansiotasoa ja ostovoimaa korjattiin useita kertoja alaspäin ilman minkäänlaisia mellakoita laskemalla rahan (meidän tapauksessa markan) arvoa. Euro ei ole tässä suhteessa erilainen. Kansan enemmistö ei halua että nimellispalkkoja lasketaan. Ei siis lasketa niitä. Kun reaaliansiot nyt kuitenkin tippuvat niin tehdään se sellaisella tavalla, jota kansa vähiten inhoaa eli annettakoot kansalle lisää euroja.
hauska vitsi mutta
Tuossa vitsissä on se heikkous aiheeseen nähden, että reaalisestihan koko kylä oli jo alun perin nettovelaton, koska kaikilla oli yhtä paljon saamisia kuin velkoja. Satalappusen kierrätys ei muuttanut kenenkään tasetta.
Kuplataloudesta tämä vitsi on mínusta poskettoman hyvä:
Maalaiskylässä isäntä omistaa hevosen, jonka naapurin isäntä välttämättä haluaa, ja ostaa sen pois. Kohta alkuperäinen omistaja katuu kauppaa ja ostaa sen korkeampaan hintaan. Kohta taas naapuri korottaa hintaa ja hevonen vaihtaa omistajaa.
Pian isännät menevät pankkiin ja saavat lainaa hevosen ostoa varten, koska molemmat voivat todistaa sen hinnan nousseen jokaisella kauppakierroksella. Pankki luotottaa kannattavaa buumibisnestä, ja hevonen vaihtaa omistajaa aina korkeampaan hintaan. Velkakanta kasvaa, varsinkin kun isännät ottavat aina välirahan taskuunsa, ja pankki jakaa uutta luottoa.
Lopulta joku ulkopuolinen kuulee maanmainiosta hevosesta, jonka hinta aina vain nousee. Hän menee isännän luo ja saakin sen ostettua, ja vie sen pois. Naapurin isäntä raivostuu kuullessaan hevosen vaihtaneen maisemaa: ”Helvetin hullu möit pois sen hevosen, jolla me molemmat elimme niin mukavasti!”
Heikki
Hauska vitsi, mutta
parempi versio olisi: "Rikas turisti saapui keskellä lamaa pikkukylän paikalliseen hotelliin. Hän asettaa 100 euroa vastaanoton tiskille ja lähtee katsomaan huoneita. Melkein kaikki tuon pikkukylän asukkaat ovat lorvimassa hotellin aulassa ja he alkavat riitelemään siitä kuka saa kuinkakin monta centtiä tuosta 100 euroisesta. Kun rikas turisti palaa takaisin hotellin aulaan riitelyä jatkava lauma haukkuu hänet ahneeksi siaksi ja vaatii häntä antamaan kaikki rahansa. Peloissaan rikas turisti antaa heille melkein kaikki rahansa ja päättää asettua muuhun hotelliin."
Vielä yksi versio
Rikas turisti saapui keskellä lamaa pikkukylän paikalliseen hotelliin. Hän asettaa 100 euroa vastaanoton tiskille ja lähtee katsomaan huoneita. Kaikki pikkukylän asukkaat ovat lorvimassa hotellin aulassa paitsi Martti joka on kuokkimassa peltoaan. Hotellilla lorvijat alkavat riitelemään siitä kuka saa kuinkakin monta centtiä tuosta 100 euroisesta. Kun rikas turisti palaa takaisin hotellin aulaan riitelevä lauma ryöstää rikkaan turistin loputkin rahat ja senjälkeen haukkuvat hänet ahneeksi siaksi. Martti lupaa rikkaalle turistille 1000euroa jos hän tulisi päiväksi auttamaan Marttia peltotöissä. Tehtyään työn ja saatuaan rahat, rikas turisti matkustaa toiseen kylään toiseen hotelliin eikä enää ikinä palaa ensimmäiseen kylään.