Fortumin edustajien esiintyminen yhtiökokouksessa antoi minulle käsityksen, että sinänsä tasaista tulosta takova sähköverkkotoiminta olisi pian kaupan. Tästä huokui selkeästi erilaisia näkemyksiä omistajien (tai heidän edustajiensa) kesken. Toisten mielestä kohtuullisen hyvin menestyvää liiketoimintaa ei ole syytä myydä pois. Varmastikin tällaiseen näkemykseen vaikuttaa myös yleinen taloustilanne, joka tuli esille jo heti hallituksen pj. Sari Baldaufin avauspuheessa sen alkumetreillä. Epävarmoina hetkinä kannattaa pysytellä sateensuojassa. Täysin vastakkainen näkemys on, että nyt kun Fortumkin saa lainaa yhden A:n luokitusympäristössä 2,25% korolla ja yleinen investointitaso pysyy matalalla, olisikin otollisempi aika iskeä kiinni kohteisiin tulevaa varten. En jaksa nimittäin itsekään uskoa, että Euroopassa nyt ainakaan kahta vuosikymmentä pidempään jaksetaan ylläpitää talouskriisiä – ei tämä nyt niin ihanaa ole. Mutta minähän kuulunkin optimisteihin.

Olen itse jälkimmäisellä kannalla. Jos yhtiö sitoo pääomaa, vaikka sillä on näkemys parempaan tuloksentekoon, ja vaikka sen kassatilanne antaisi investoinneille periksi; tuntuisi perin oudolta, jos nyt jämähdetään paikoilleen. Toki minulle iski hieman epämiellyttävä tunne riskienhallinnan suhteen siinä, että paljolti munat tuntuivat siirtyvän yhteen koriin: Venäjään. Pohjoismailla on edelleen toki suurin estradi. En itse ajattele ehkä niinkään sentimentaalisesti, että Sortavalaa ja kannasta toisin esille, toisin kuin eräs muu omistaja Finlandia-talossa teki. En voi kuitenkaan tehdä muuta kuin luottaa yhtiön toiminta-ajatukseen ja sen saamiin kokemuksiin aiemmin. Ja juuri se minua hieman häiritsee: joudun luottamaan.

Hakkeesta ja muusta puumassasta kyhättävä biopolttoaine toki jäi kiinnostamaan. Olen samalla seurannut Gasumin melko pontevasti markkinoimaa LNG:tä (nesteytettyä maakaasua) ja biokaasua tulevaisuuden perusenergiamuodoiksi. Vastaavaa ei Fortum ole mielestäni ainakaan vielä tehnyt omalla sarallaan. Minua askarruttaakin tässä tilassa se, miten kilpailuasetelmat vaikuttavat yhtiön tulokseen ja bioöljyn markkinapotentiaaliin. Toisaalta muistissa pidän sen, että Suomihan on piukassa tätä raaka-ainetta, ja että tällainen uudehko käyttömuoto voisi tuoda metsänomistajillekin mukavampia näkymiä jatkossa.

Aivan täysillä en aio lähteä (all-in hurlumhei) tähän mukaan, mutta verrattain hyvältä kohteelta jatkossakin yhtiö minulle näyttäytyy. Viimeksi tankkasin Fortumia tammikuussa, kun hintataso oli alle 14 euron. Tuon jälkeisten kurssiliikkeiden ansiosta yhtiöllä on kenties liiankin suuri painoarvo, ja tämä tuo omat harkintatarvetta ajatteluun mukaan.