Demokratialla on kaksi varteenotettavaa uhkaajaa: asiantuntijavalta ja markkinatalous
Demokratialla on kaksi merkittävää uhkaa, meritokratia (asiantuntijavalta) ja individualistinen markkinatalous. Meritokratiassa päätöksiä tekevät osaavat, koulutetut ihmiset, yleensä virkamiehet. Individualistisessa markkinataloudessa päätökset tekee kuluttaja ja markkinatalous ohjaa yhteiskunnan tuottamaan kuluttajien toiveiden mukaisia palveluita. Meillä on käytössä rinnakkain näitä kaikkia kolmea.
Meritokratia on vallanjakoa ja virkamiesvaltaa
Oikeuslaitos on hyvä esimerkki meritokratiasta. Oikeutta hakevista tahoista riippumattomattomat tuomarit pyrkivät mahdollisimman kirjanoppineeseen (lakioikeus) ja kaikkia osapuolia tyydyttävään (sopimusperustainen oikeus) lopputulemaan. Populistisesta demokratiasta päästiin oikeuslaitoksen osalta eroon jo kauan sitten ja demokraattisen populistisen oikeuden viimeisiä rippeitä (esim. lautamiehiä) on karsittu oikeuslaitoksesta vielä sen jälkeenkin.
Oikeuslaitos ei ole ainoa esimerkki meritokratiasta. Asiantuntemuksensa perusteella valittujen virkamiesten virkavastuulla tekemät päätökset ovat nekin kaikki osa meritokratiaa. Meritokratia sanaa voi valtionhallinnon osalta monasti käyttää synonyyminä vallanjaolle ja virkamiesvallalle.
Individualistinen markkinatalous haastaa demokratian yksilötasolta
Individualistinen markkinatalous lähtee siitä että on hyvä että yksilö pääsee itse päättämään mitä hän haluaa ja mistä hän pitää. Valinnat tapahtuvat palveluiden ja tuotteiden ostopäätöksinä. Yhteiskunta ohjautuu rahan ohjauksella tuottamaan niitä tuotteita ja palveluita joita mahdollisimman moni haluaa.
Individualistinen markkinatalous tarvitsee tuekseen hyviä lakeja ja niitä toteuttamaan ja valvomaan hyvän virkamieskoneiston:
- tuoteturvallisuuden varmistaminen
- määräävän markkina-aseman väärinkäytön estäminen
- kuluttajansuoja (markkinoinnin ja myynnin rehellisyyden varmistaminen)
- sopimusoikeus
- omaisuuden suoja
- ….
Demokratia elää kukoistuskauttaan
Demokratiatia on hallintotapa jossa kansan piiristä valitut edustajat tavoittelevat kansan suosiota tekemillään päätöksiä. Näin varmistetaan että päätökset mielyttävät kansalaisia ja että kansa asettuu päätöksenteon tueksi.
Näillä valituilla päättäjillä ei ole ehkä kaikkea syvällistä ymmärrystä, mutta heillä on hyvä tieto siitä mitä kansa haluaa kuulla. Tänäkin aamuna eräs kansan riveistä noussut demokratiamme korkea päättäjä otti THL:n käsityksen vastaisen kannan erääseen tartuntatautiin ja sen seurauksena tehdään rationaalisesti järjettömiä toimenpiteitä, jotka mielyttävät kansalaisia. Näin tehdään kaikissa demokraattisissa päätöksentekokoneistoissa. Päätökset heijastavat kansalaisten parasta ymmärtämystä. Ja se ei aina ole sama kuin paras ymmärrys.
Demokraattisen päätöksenteon piiriin on otettu suuri osa tuotantokoneistosta. Suuri osa sote- sektorin-, koulutuksen-, sisäisen turvallisuuden-, kulttuurin- ….. palveluista tuotetaan demokraattisen koneiston ohjaamana ja omistamissa tuotantolaitoksissa. Noin 20…30% työikäisestä väestöstä tuottaa näitä yhteiskunnan monopolipalveluita tai saa suoran rahoituksensa yhteiskunnalta (esim. YLE, kulttuuri,…). Elämme aikakautta jossa yhteisesti demokraattisesti päätämme mitä palveluita yksilöt tarvitsevat, minkä laatuisia niiden tulee olla ja yhteisomistuksessamme oleva tuotantokoneisto tuottaa nämä palvelut demokratian vaatimusten mukaisena. Tätä kutsuttiin aiemmin sosialistiseksi suunnitelmataloudeksi, nyt käytämme kivampaa ilmaisua, demokratia.
Demokratiaa on kaikilla yhteiskunan tasoilla, yrityksissä ja yhteisöissä ja hieman vielä jopa kunnissa. Mutta me miellämme usein demokratian eduskunnan toimintana. Tälle on hyvät perusteet. Populistisen deomokratian haittapuolet tulevat niin helposti esille juuri eduskunnassa. Lait ja käsiteltävät asiat ovat rivikansanedustajille liian monimutkaisia ja vaikeaselkoisia. Ja kantaa pitäisi ottaa kaikkeen, aina sote asioista puolustusvoimien tarpeisiin. Ja niskassa hengittävät suuren rahatukon kanssa Lobbarit ja sitten on vielä äänestäjät joita pitää ehdottomasti mielyttää.
Demokratiaa käytetään liian monessa päätöksessä
Demokratia elää tosiaan kukoistuskauttaan, mutta vähän vähempikin riittäisi. Meritokratialle (asiantuntijavallalle) ja individualistiselle markkinataloudelle pitäisi antaa suurempi mahdollisuus. Demokraattinen päätöksenteko sopii joihinkin asioihin, mutta on paljon päätöksiä jotka vaativat asiantuntemusta.
Oikeuslaitoksesta nähdään että meritokratia tuottaa sellaisia päätöksiä joita valtaosa kansasta ei halua, esimerkkinä paljousalennukset tuomioissa rikoksentekijöille. Mitä enemmän teet rikoksia sen pienempi tuomio tulee suhteessa tekoihin.
Eikä minusta sekään ole järjellistä että maahamme päästetään tartuntataudin kantajia täysin rajoituksetta. Tuntuu että näiltä ”asiantuntijoilta” on terve järki kadonnut.
” Demokratia elää tosiaan kukoistuskauttaan, mutta vähän vähempikin riittäisi. Yhteisomistuksessamme oleva tuotantokoneisto tuottaa nämä palvelut demokratian vaatimusten mukaisena”
Kun noin 80 – 70 % palveluistamme tuottaa yritykset ja liike-elämä, niin ehkä se on kuitenkin parempi ratkaisu kuin diktatoorisissa maissa, joissa ”demokratia” on korvattu kokonaan despoottien määräämillä suppeilla eliiteillä ja niiden alaisilla instituutioilla. Näissä maissa oikeuslaitos on ”oikeuden irvikuva” ja pelkästään despoottien määräysvallassa.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio sopii meille suomalaisille hyvin, vaikka eduskunta ja sen alainen hallinto ovat turhan kallista toimintaa Suomen kansalle. Lainsäädäntöä saadaan jo nyt EU:sta paljon aiempaa enemmän halpottamaan eduskunnan työtä, jolloin eduskuntaa ja hallinnon avustajista voidaan helposti pudottaa yli puolet pois näiden insitiuutioiden suorituskyvyn olennaisesti heikkenemättä. Myös digitalisaatio edistää hallinnon suorituskykyä, jolloin eduskunnan ja sen alaisen hallintoon tiivistämiseen on tarvetta ja paremmat edellytykset.
Pahinta nykyisen viisikkohallituksen toiminnassa on täydellinen talousasioiden ”halveksunta” ikään kuin eduskunta voisi täysin elää ilman taloudellisten rajojen ymmärrystä ”halveksuen” hyvän taloudenpidon sääntöjä. Mallia voisikin ottaa Ruotsista, joissa otetaan huomioon kaikki yhteiskunnan toiminnan reunaehdot, myös taloudelliset resurssit.
Vihreän siirtymän toteutus edellyttää Suomessakin teollisuuden ja tieteen aseman vahvistamista ja alan koulutuksen edistämistä todellisten tarpeiden suuntaan. Tässä työssä talouselämä on keskeisen tärkeä ja vastuutaho.
Myös terveydenhuollon edistäminen ja vanhuspalveluiden kasvattaminen voidaan hoitaa nykyistä enemmän yritysten kautta, koska yksityinen puoli hoitaa asiat tehokkaammin vapaan kilpailun ansiosta. Eduskunta tarpeettomasti paisuttaa valtion hoitamaa järjestelmää, vaikka yrityselämä on yhtä hyvin perillä kansan tarpeista ja osaa sen hoitaa tehokkaammin. Nykyistä järjestelmää ei toki tarvitse alkaa ajamaan alas, vaan kehityksen pitäisi enemmän perustua enemmän vapaaseen kilpailuun ja osaamisen kehittämiseen (kuin vallassaolijoiden miellyttämiseen = demokratian suosimiseen).
Suomalaiset ovat yritteliästä kansaa, jos sille annetaan enemmän vapauksia ja mahdollisuuksia. Tämä on hyvin nähtävissä läntisessä Suomessa, jossa yrittämisellä on pitemmät perinteet. Yrittämisen tukeminen ja koulutuksen korkea taso eivät ole toisiaan poissulkevia.
”Demokratia” vaikuttaa toimivan menneisyyteen takertuen, kun pitäisi edistää tulevaa kehitystä muiden pohjoismaiden tapaan vapaammin myös yrityselämän ja vapaa kilpailu hyväksyen . Parhaat mallit saamme pohjoismaista ja yleensä Euroopasta, päinvastoin kuin ”demokratian tavasta” hoitaa asioita liian keskitetysti ja byrokraattisesti (valtion sanelun mukaan).
Tuossa on jälleen uusi esimerkki miten yksityistä elinkeinotoimintaa ajetaan alas. Suomea ajetaan sosialismiin joko tarkoituksella tai tyhmyyttään.
https://www.verkkouutiset.fi/a/hyvinvointialue-valtti-osakeostolla-kilpailutuksen-pesula-menetti-asiakkaansa/#944bc3a1