Oli jo aikakin! EKP laski jälleen korkoja, koska inflaatio on lähes nollassa ja kasvu pysähtynyt. Merkittävämpää on, että keskuspankki jatkaa poikkeustoimien sarjaa aloittaen ABS-ohjelman eli omaisuusvakuudellisten arvopaperien mittavat ostot. Tavoitteena on lisätä rahan määrää markkinoilla. ABS:n puitteissa EKP ostaa esimerkiksi asunto- ja yrityslainoja, joista kootaan suuria paketteja. Pankit, vakuutusyhtiöt ja Draghin mukaan ketkä tahansa voivat toimia ABS-pakettien myyjinä. Niiden tekninen toteutus on vielä työn alla.

EKP ei määritellyt ostojensa mittakaavaa kuin toteamalla, että sen tase kasvaa merkittävästi. Setelirahoituksesta ei ole vielä kyse, joskin hiukan siihen suuntaan päätös jo vivahtaa. Varsinainen setelirahoitus on hankala toteuttaa euroalueella niin teknisesti kuin poliittisesti verrattuna Yhdysvaltoihin, Britanniaan ja Japaniin, joissa se on purrut. Luultavasti EKP käyttää ohjelmaan ainakin satoja miljardeja.

Euroalueen ongelmana on kuluttajien ja pienyritysten nihkeä luototus. Kun EKP toimii luottojen viimekätisenä ostajana, luotottajien uskalluksen pitäisi kasvaa eli rahan lähteä liikkeelle. Kun pidempien lainojen kysyntä nousee, pitkät korot laskevat. Tämä tukee yritysten pitkäaikaisempia investointeja ja kotitalouksien kulutusta, esimerkiksi uusien autojen ja asuntojen hankintaa.

Liikepankeilla ei tällaisia paketteja toistaiseksi ole, mutta äkkiäkös ne sellaisia loihtivat parhaalle mahdolliselle asiakkaalle. EKP:n keskeinen ongelma on huolehtia siitä, että raha todella kanavoituu reaalitalouteen, eikä turvota pörssi- ja asuntokuplaa. Ne ovat taas ongelma monessa maassa. EKP aikoo valvoa rahoituksensa käyttöä, mutta urakan yksityiskohdat ovat auki.

Toinen ongelma on tappioiden hallinta: miten estää holtiton luototus keskuspankin piikkiin? Tämän pitäisi estää korkea vakuustaso. Asuntolainojen vakuutena on oltava riittävästi asunto-omaisuutta. Yrityslainojen vakuuksia EKP ilmeisesti aikoo ainakin jonkin verran perätä hallituksilta, jos yrityksillä ei ole riittävästi vakuudeksi kelpaavaa omaisuutta. Hallitukset osallistuisivat näin maidensa elvytykseen, eivätkä kaikki riskit kasautuisi keskuspankille. Jonkinlaisia tappioita lienee tiedossa ajan mittaan, mutta jokaisessa sodassa on uhrinsa, voitetuissakin. Kokonaisuus ratkaisee: jos deflaatio taittuu ja kasvu kiihtyy, jonkinlaiset tappiot on helppo niellä.

Paketoitujen pienluottojen markkinat ovat olleet jäässä lähes vuosikymmenen, koska ne toimivat räjähdysaineena Yhdysvaltojen finanssikriisissä, josta tämä kriisien vuosikymmen alkoi kaatua kuin lumivyöry. Draghin mukaan samoja virheitä ei tarvitse toistaa, vaan järjestelmän valvontaa voidaan parantaa oleellisesti.

Ja on huomattava, että Yhdysvallat kapusi finanssikriisistä euroaluetta paljon nopeammin setelirahoituksen ja ABS-järjestelmän kaltaisen TARP-järjestelmän avulla. TARP oli eräänlainen roskapankki, jolle pankit voivat myydä ongelmaluottonsa. Näin ne saivat käteistä ja voivat hoitaa kansantaloudellisen työnsä eli luotottaa asiakkaitaan.

TARP maksoi valtiolle lopulta prosentin kansantuotteesta, vaikka ostettavat arvopaperit olivat paljon riskipitoisempia kuin EKP:n kaavailemat. Hinta on hyvin kohtuullinen onnistuneesta elvytyksestä. Kokonaisuus jäi taatusti plussalle, kun vertaa euroaluetta ja Yhdysvaltoja tänään.

Ehkä kaikkein kriittisin kysymys tulee olemaan, lisääkö ABS luottojen kysyntää. Luototuksen hinta ei tietysti yksin sitä ratkaise. Jos kuluttajat pelkäävät kuluttaa ja yritykset investoida, rahan hinnan pudotuskaan ei auta. Senkaltainen tilanne voi nyt olla. Toisaalta pessimisteille voi vastata, että sellaiselta tilanne vaikuttaa aina taantumissa, ja rahapolitiikkaa löysentämällä suhdanne aina ennen pitkää kirkastuu, ellei takana ole radikaalisti vaikeammin ratkaistavia ongelmia.

Näinhän on tilanne ollut Japanissa, joka on kärsinyt heikosta kasvusta ja deflaatiosta 1980-luvun pankkikriisistä asti, joskin viimeisin jätti-isku Aben hallitukselta ja keskuspankilta on tilannetta kohentanut toistaiseksi. Ja euroalueella on samankaltainen ongelma kuin Japanilla eli pankeissa on paljon toimimattomia luottoja, eikä pankkisektoria ole siivottu.

Mutta ainakaan yrityksen ja luovien ratkaisujen puutteesta Draghia ei voi syyttää. Super-Mario katkaisi euron kuolemanspiraalin pari vuotta sitten OMT-ohjelmallaan, joka sai paljon paskaa niskaansa ja aivan turhaan, se on ollut menestys. Eiköhän tuoreetkin draghidropit jotenkin tautiin vaikuta. Ja uusiakin löytynee, jos tilanne yhä heikentyy.