Markkinat kuuntelevat rauhallisena ovella raapivaa grexitiä
Grexitiä on nyt joka media niin pullollaan, että korvista tunkee jo ulos. Ei sillä, iso asiahan kyseessä on, ja käänteet ovat olleet dramaattiset. Arvioin kuukausi pari sitten, että voimme nähdä mellakat kadulla ja sen jälkeen kansanäänestyksen eurosta hallituksen ajautuessa pakkorakoon, mutta kävikin toisinpäin. Ensin hallitus kiristi euromaita kansanäänestyksellä ja sitten alkoivat katurallit – jotka eivät onneksi ole mellakoiksi yltyneet. Toinen asia voi olla, jos täpäräksi ennustettu äänestys päättyy ei-puolen voittoon.
Miten kreikkalaisten kannattaisi äänestää? Siihen en ota kantaa, näkemyksiä riittää ilman minuakin, eikä asia minulle tai muille kuin kreikkalaisille kuulukaan. Äänestyksen järjestämisestä hallitus ei saa tyylipisteitä jo aikataulun vuoksi, mutta on silti ihan hyvä, että kansa saa sanoa kantansa tässä elintärkeässä asiassa. Se jakaa kreikkalaisia pahasti, eikä äänestys sitä asiaa muuta, etenkin jos tuloksena on grexit. Mutta ainakin kreikkalaiset saavat itse päättää, kumman kahdesta huonosta mutta varsin erilaisesta tulevaisuudesta he valitsevat.
Ainakin se on käynyt harvinaisen selväksi, ettei euro ei ole vastoin uhmakkaita julistuksia peruuttamaton. Vaikka Kreikan lähtö ei yhteisvaluuttaa vielä hajottaisi, samaan jamaan voi ajautua periaatteessa mikä tahansa maa. Yhteisvaluutan nopean laajentumisen takana oli poliittinen into yhdistää Eurooppa vastoin taloudellisia tosiasioita. Mukaan haalittiin maita, joille euro sopi huonosti. Sen tosiasian kanssa nyt tuskaillaan. Eurojärjestelmää on korjailtu hyvään suuntaan, mutta kyllä se kesken vielä on. Rahaunioni ilman poliittista unionia ei toimi, tai toimii todella huonosti. Se tästä pitää ainakin oppia, mutta aihe on niin laaja, etten siihen tässä enempää kajoa.
Markkinoiden ja sijoittajien kannalta kuumeinen kysymys on, mitä on edessä grexitin toteutuessa. Erinäisiä markkinapaniikkeja nähneenä olen ollut kieltämättä pelokas, vaikka optimistisen ja virallisen kannan mukaan eurojärjestelmä on nyt kohtuullisen hyvin suojattu pankkikriiseiltä ja velkamarkkinoiden häiriöiltä, kun on OMT, vakausmekanismit, EKP pankkivalvojana ja keskuspankin QE kirsikkana kakun päällä. Eikä Kreikan velkoja enää ole juuri kuin julkisessa omistuksessa. Silti tällaisen myllerrysten arvaamattomat puolet tulevat usein jostain puskan takaa.
Kriisin merkitys ratkeaa mielestäni sen perusteella, suhtautuvatko markkinat Kreikkaan poikkeus- vai ennakkotapauksena. Jos vastaus osuu jälkimmäiseen vaihtoehtoon, rapautuu usko toisten raskaasti velkaisten euromaiden maksukykyyn. Se nostaisi tukitoimien tarpeen vaikeasti hallittavaan mittaan. Euromaat ja EKP saisivat istua hätäkokouksissa nonstoppina.
Onneksi niin ei näytä käyvän. Välimeren euromaiden korot kyllä loikkasivat odotetusti viikon alussa, mutta tilanne rauhoittui parissa päivässä, joten markkinat eivät ensipaniikin jälkeen usko muiden euromaiden päätyvän Kreikan jamaan. Tulkintaa tukee euron kurssi, joka on pysynyt myllerryksessä hämmästyttävän vakaana. Pörssitkin toipuivat nopeasti maanantain rysäyksestä.
Mutta vahvoja päätelmiä ei kannattane vielä julistaa. Markkinat selvästi olettavat, ettei Kreikka äänestä itseään eurosta ulos, vaan neuvottelujen jatkuvan ja kansalaistenkin äänestävän eurossa pysymisen puolesta. Näin itsekin uskon, oli se sitten kreikkalaisten tai euromaiden tai vaikka honolululaisten kannalta hyvä tai huono lopputulema.
Ei-puolen voittokaan tuskin automaattisesti johtaa grexitiin, koska hallituksen mukaan kyse ei ole euroäänestyksestä – euromaat ovat tosin toista mieltä. Ennen grexit-prosessin realisoitumista edessä olisi varmasti niitä mellakoitakin, ja sellainen parlamentaarinenkin sotku Syrizan sisälläkin, että hallitus voisi kaatua ja johtaa uusiin parlamenttivaaleihin. Kyllä euromaat sen aikaa odottaisivat, vaikka nyt muuta puhkuvat.
Näillä premisseillä odotan markkinoiden pysyvän aika rauhallisena lähiajat, vaikka maanantain ei-tulos varmasti potkaisisi muutaman päivän myräkän. Jos grexit toteutuu, niin myräkästä tullee pidempi, mutta viime päivin perusteella en odota uutta Lehman-kauhuelokuvaa. Joten nautitaan auringosta, joka lopulta suvaitsee kääntää kasvonsa Pohjolan perukoillekin.
Vuosien näytelmää
Saksa on tiennyt jo vuosia ettei Kreikka maksa lainojaan täysimääräisenä:
http://www.uusisuomi.fi/raha/84340-wikileaks-vuoto-angela-merkel-ymmarsi-jo-2011-ettei-kreikka-maksa#.VZZHa4TIkPU.facebook
Saksa haluaa vain pitää nuo maat täysin talutusnuorassaan kuten Merkel on tunnustanut. Tsipras taitaa olla ainoa rehellinen politiikka:
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/tsipras-lainoja-leikattava-30-prosenttia—ja-armonaikaa-20-vuotta/rLpwqx8F?ext=ampparit
Jos ei voittaa
Niin sitten eivät maksa juuri mitään vaikka eihän velkoja koskaan kokonaan jätetä hoitamatta defaultissakaan.
Jos euromaissa olisi viisautta ja halua pitää Kreikka eurossa, niin velkojen aikataulua pitäisi ainakin helpottaa. Mutta kieltämättä henki on nyt se, että Syriza ensin nurin ja sitten vasta mietitään muita väyliä. Ymmärrän yskän, mutta diplomatiaa voisi silti vielä kokeilla.
Heikki
Väärinpäin
Itse sanoisin, että euro tehtiin väärinpäin. Ensin pitäisi olla tulonsiirtounioni ja vahva poliittinen unioni ja sitten vasta yhteinen raha. Minä en tuolloin tuota perustaessa oivaltanut, mutta esim. Friedman oivalsi. Tässä mennään vahvimman mukaan ja muille tehdään väärää finanssipolitiikkaa. Ja tosiaan aika hurjaa, että Merkel ilmeisesti haluaa vaikuttaa Kreikan taloudenpitoon ja tehdä Kreikasta jonkinlainen toisia osapuolia hyödyttävä siirtomaa.
"Well because as long as the debt is on the books, Greece needs to keep asking for permission to roll the debt over and failure to pay debts can be used as a political trigger for forcing Greece out of the Eurozone. The debt, in other words, isn't about money. It's about political control."
Tämä on kanssa muistettava kun me olemme näiden kanssa valtioliitossa.
Kaksi puolta
Olen samaa mieltä, että rahaunioni ilman poliittista unionia ei toimi. Juuri siksi, noin rautakangella piirrettynä, että heikot taloudet eivät pärjää vahvassa valuutassa ilman erinäisiä tukia varsinkaan huonossa suhdanteessa. Omassa valuutassa raha joustaisi, mutta yhteisvaluutassa pitäisi olla muita tasaavia mekanismeja.
Niitä ei nyt ole kuin luotot. Jotka ovat ehdollisia jos rahaa ei saa yksityisiltä markkinoilta. Ja ehtojen määrittely on yhden lajin politiikkaa.
En näe asiaa silti siten että Kreikasta tai mistään tehtäisiin siirtomaa vaan sitä ajetaan samaan talouspoliittiseen muottiin kuin vakavaraisia ja kilpailukykyisiä maita. Jos ne sitä kautta saisivat velat hallintaan – tuskin näillä velkatasoilla – niin sitten Kreikka olisi itsenäinen, koska sen riippuvuus perustuu kassavalmiuden puutteeseen.
Jos eivät sitä halua niin sitten sunnuntaina NO uurnilla.
Toisaalta poliittisessa unionissa olisi tulontasausten ohessa yhteinen talous- ja finanssipolitiikka, joten itsenäisyyttä ei olisi senkään vertaa sinänsä. Mutta olisivat ne tulontasaukset ja muut sitä vastaavat rakenteet, vaikkapa yhteisesti kustannettua koulutusta, infraa jne.
Turhan iso aihe oheiskeskusteluun, mutta tuolta pohjalta.
Heikki
ps verrataan kansallisvaltioihin
On meillä samoja ristiriitoja kansallisvaltioissakin, joissa on siis yhteinen raha ja poliittinen järjestelmä (eli sama raha- poliittinen unioni). Syrjäseudut rutisevat, että suurtaajamat ja varsinkin pääkaupunki sorsii heitä poliittisesti. Ja siellä taas urputetaan, että takamaiden bundet ovat heidän elättejään, pitäisi ottaa ero. Italiassa ja Espanjassa vauras pohjoinen tekee ihan oikeasti avioeroa muun maan kanssa tästä syystä. Tämä on sinänsä oman kunnon jutun aihe.
Mutta siis ei se poliittinen unioni – kuten EU:n liittovaltio – näitä ristiriitoja poistaisi — vaikka olen silti sitä samaa mieltä kanssasi, että rahaunioni tarvitsee vahvemman poliittisen unionin.
Heikki
Kreikan Kysymyksen Ratkaisee Saksan vallanhalu.
Ehkä Euron suurin ongelma on, että EU Liittovaltio on päätetty rakentaa pikku hiljaa, pala palalta, ikäänkuin huomaamatta ja alhaalta ylös! Vasta äskettäin EU:lle valittiin presidentti ja korkea ulkopoliittinen edustaja, jotka molemmat ovat matalan profiilin toimijoita.
Aina kun jotain suurempaa tapahtuu, ruutuun astelevat Saksan, Ranskan ja Englannin päämiehet. Skitso tilanne, jossa halutaan liittovaltiota, mutta säilyttämällä suurten ja taloudeltaan terveiden maiden sanelupolitiikka ja edut!
Show pyörii Saksan ehdoilla. Nyt se valtaa lebensraumia lupaamalla uusille jäsenmaille nopeaa elintason nousua, eikä untuvikot tajua, mihin silmukkaan päänsä laittavat.
Vahvin jäsenmaa määrää – näkökulma auttaa ymmärtämään mm. Kreikan valtion taloustilannetta. Kreikkalaiset, vaikka ovatkin korviaan myöten veloissa, tietävät, mikä on Saksan motiivi pitää maa Eurossa: Saksan vallanhalu. Toki, jos Kreikka olisi taloudellisesti terveempi, Angela nukkuisi paremmin.
EU:n toimintaa ei haluta rakentaa ylhäältä- alas periatteella, eli luomalla ensin liittovaltio ja vasta sitten sen osat, koska poliittinen vastustus olisi todennäköisesti kovaa.
Oli Kreikan äänestystulos mikä tahansa, luulenpa että Kreikka jatkaa Eurossa ja se saa, mitä se tarvitsee. Valta on tärkeämpää kuin sen hinta.
Arvaus
Veikkaan että Saksa ei päästä Kreikkaa pois eurosta, jos se vahingossa ajaudu.
Jarno
kiintoisaa nähdä
Kohta se nähdään jos NO voittaa, joskin veikkaan ettei
hyvää viikonloppua, lähden pikku reissuun
heikki