Tästä ovat puhuneet jo minua arvovaltaisemmat satraapit, mutta toteanpa nyt sen minäkin kun olen aiemminkin aiheesta kirjoittanut – ja nuo arviot (linkki jutun lopussa) kutinsa pitävät aika lailla sellaisenaan edelleen. Eli: öljyn hinnan laskun ja osakemarkkinoiden syöksy yhtäaikaisuus on typerää sikäli, jos öljyn halventuminen on myyntipaniikin syy. Logiikassa on tolkkua vain siinä tapauksessa, että öljyn halventuminen on seurausta maailmantalouden rajusta heikentymisestä. Se voi jossain määrin olla syy, mutta enemmänkin on erinäisten markkinatahojen mukaan kyse kysynnän ja tarjonnan epäsuhdasta, joka on seurausta kasvaneesta tuotannosta ja öljysodasta.

Öljyn hinnan laskun on hyvä asia maailmantaloudelle. Se parantaa kuluttajien ostovoimaa, ja kuluttajiin lukeutuvat käytännössä kaikki sekä suoraan – etenkin autoilijat – että välillisesti logistiikkaketjujen ja lämmittämisen ja muun tuotannon kautta. Halpa öljy on ongelma vain tuottajille – ja toki myös heidän vientiasiakkailleen, mutta Suomellekin halpa öljy on Venäjän viennin vaikeutumisesta huolimatta etupäässä hyödyksi.

Vaikeuksiin kuuluvat öljyalan konkurssit ja niiden tuottamat luottotappiot rahoittajille, mutta tämä ei ole kaksinen murhe Euroopassa ja varsinkaan Suomessa. Yhdysvalloissa liuskeöljytuottajien osalta tilanne on toinen, mutta tänne asti siitä aiheutuvat hankaluudet ovat niin välillisiä, että sen murehtiminen osoittaa suhteellisuudentajun puutetta. Jos sikäläisille pankeille kasaantuu luottotappiota, niin sen takia on turha tuskailla täkäläisten yritysten ja osakkeiden kanssa.

Täytyy myös muistaa, että öljyn hintasodassa on nyt mukana tavallista enemmän maailmanpolitiikkaa. Saudi-Arabian johdolla arabimaat taistelevat Irania vastaan Lähi-idän mimimaailmansodassa, ja sota vain tiivistyy nyt kun Iranin pakotteet purkautuvat ja se pystyy myymään öljyään vapaasti. Ne ajavat toisiaan ahtaalle talouden asein, mutta kärsivät siitä eniten itse. Tilanteessa ei todellakaan ole mitään panikoitavaa muuta kuin tuottajien näkökulmasta.

Eikä halpa energia ole edes deflatorisesta näkökulmasta ongelma, koska ostovoiman kohentuminen virkistää kysyntää muissa hyödykkeissä. Tässä on kyse hyvästä deflaatiosta, koska sen syynä ei ole heikko kysyntä vaan lisääntynyt tuotanto ja hintakilpailu. Vaikkapa Suomessa autoilijoiden ja öljylämmittäjien säästöt kyllä kanavoituvat aika varmasti kulutukseen. Maailmantalouden tasolla kyse on valtavasta piristysruiskeesta.

Mutta markkinat toimivat taas massapsykologian dynamiikalla. Kun laumaan leviää moodiksi myy henkesi edestä, niin sitenpä sitten useimmat tekevät: painavat ensin nappulaa ja kysyvät sitten. Ja tätä tekevät myös sijoitusinstituutiot, muuten eivät valtavat volyymit selity. Eipä tarvitse ihmetellä, miksi vaikkapa useimpien rahastojen on vaikea pärjätä indekseille.

Koominen esimerkki on vaikkapa salkussani oleva ruotsalainen kiinteistöyhtiö Castellum. Se julkaisi 2015 raporttinsa 20. tammikuuta eli samana päivänä kun pörssit pohjasivat. Castellum oli sukeltanut muiden osakkeiden mukana, vaikka kiinteistöyhtiöt ovat halvan energian selkeitä voittajia lämmityskulujen laskiessa, saati kun ruotsalaisella kiinteistöyhtiöllä ei ole mitään sidoksia energiasektorin vaikeuksiin.

Raportti kertoi yhtiön tuloksen kohentuneen ja osingon nousevan, mutta markkinat eivät reagoineet kuten odottaisi eli kurssi kiskaissut ylös. Niin se teki vasta parin seuraavan päivän aikana, kun yleismarkkina toipui ja öljyn hinta roiskaisi samassa rytinässä ylös. Nyt osake on kallistunut jo kymmenkunta prosenttia, mutta siis vasta paniikin hellittäessä. Näin tehokkaat ovat markkinat.

http://www.piksu.net/artikkeli/%C3%B6ljysota-hy%C3%B6dytt%C3%A4%C3%A4-useimpia-maailmantaloudessa