Raha ja pankkijärjestelmä on tullut yhä tärkeämmäksi, vaikka se nostattaa tunteita. Iseasiassa raha itsessään on vaikea määritellä. Jos se on vaihdon väline, niin onko vaihdon välineet rahaa? Voidaan sanoa, että perinteellinen raha on kolmessa eri olomuodossa:

1. Käteisenä
2. Keskuspankkien reserveinä
3. Liikepankin rahana

Kaksi ensimmäistä ovat melko selviä, mutta tuo kolmas muoto aiheuttaa sekaannusta. Liikepankit eivät anna lainaa talletuksia vastaan vaan ne tekevät toisinpäin. Kun he lainaavat, niin he tekevät lainanottajalle talletuksen pankin tilille. Pankin ei tarvitse odottaa talletusta, se vain kirjoittaa tietokantaan luvun ja näin syntyy rahaa mikä on velkaa. Tarkemmin sanottuna systeemi on sellainen, että pankeilla jokin määrä omaa rahaa ja he voivat sitten kertoa sen luvun jollain kertoimella mitä lainailevat ulos. Itseasiassa tuokin on puutteellisesti sanottu. Esim. Englannissa finanssikriisin aikoihin pankeilla oli 1,25 puntaa reservejä satasta kohden ja ei tuo suhde muualla paljon parempi ollut. Nyttemmin olemme myös kuulleet sanan QE useaan kertaan, kun keskuspankit lisäävät pankkijärjestelmän rahoja satoja miljardeja, jotta pankeilla olisi mahdollisuus lainata enemmän.

Klassinen tarina rahan huomisesta, että jos saan palkkaa 1000 €. Pankki tietää, että en nosta koko palkkaani kerrallaan vaan 50 euroa päivässä, joten pankki voi tehdä jotain muuta loppu rahoillani. Se voi tallettaa, vaikka vakuudeksi keskuspankkiin 200 euroa ja lainata sitten laina–asiakkaalle kymmenkertaisen määrän eli 2000 euroa mikä talletetaan lainansaajan tilille. Näin pankkiin on talletettu 2000 € + 2000 € = 4 000 € ja maailmaan on ilmestynyt velkaa sekä rahaa lisää. Molemmat osapuolet siis alkuperäisen rahan tallettaja (2000 €) ja lainannostaja (2000€) luulevat, että heillä on pankissa rahaa ja taas voi pankki antaa lisää lainaa. Kun tätä pyörittään tarpeeksi monta kertaa ympäri, niin tuo 2000 € onkin muuttunut varsin suureksi summaksi.

Kuvasta huomataan, että pankki tarvitsee tuon alkutalletuksen, jotta sykli voi käynnistyä. Ja myös se huomataan, että ilman uuden rahan tuloa rahan kasvuvauhti hidastuu. Toinen tärkeä vauhtikerroin on vakuusvaatimus. Tässä 10% vakuusesimerkissä on 22 luottokierroksen aikana summa kasvanut noin 9000 euroon. Mikäli vakuusvaatimus olisikin 20% niin rahaa olisi syntynyt alle puolet tuosta summasta. Vakuusvaatimuksia säätelemällä keskuspankki voi varsin tehokkaasti säädellä kansantalouden luotonmäärää.

Todellisuudessa kuitenkaan pankit eivät tarvitse edes tuota alkutalletusta. Lainaajien kykyyn hoitaa velvoitteet luotetaan ja siten pyramidi pyörii myös ilman tuota talletusta ja vakuuksia. Tämän vuoksi esim. Nordea voi maksaa negatiivista talletuskorkoa ja vaikka keskuspankki pukkaa QE:n avulla rahaa systeemiin se ei mene realielämään, koska se on jo kyllästetty pankkilainoilla. Kun pankit ovat luottavaisia ne luovat rahaa lainaamalla ja kun ne eivät ole luottavaisia lainoja maksetaan enemmän takaisin kuin niitä myönnetään ja täten raha vähenee kansantaloudesta. Tälle keskuspankit eivät paljon voi tehdä perinteellisin keinoin. Itseasiassa meillä on historiallista todisteita, että pankit mieluiten rahoittavat ei-tuotannollisia investointeja. Tuotantoinvestointien kannattavuutta ja takaisinmaksuaikaa on vaikea arvioida ainakin ihmiset, jotka ovat itse finanssialalla. Täten pankit rahoittavat ja luovat mieluiten rahaa finanssisektorille.

Mutta tästä lyhyestä tarinasta voimme tehdä senkin johtopäätöksen, että velan määrä kansantaloudessa ei voi erota rahan määrästä, koska raha on velkaa. Mutta jos ajatellaan rahaa uusklassisen taloustieteen kautta, missä rakennetaan täydellisiä tarjonta-kysyntä häkkyröitä ja tasapainomalleja niin ei sekään oikein reaalielämän kanssa matsaa, vaikka mallit saattavat olla matemaattiselta mutkikkuudeltaan kvanttifysiikkaan verrattavia. Sillä jos tarjonta ja kysyntä ovat täydellisessä tasapainossa, niin mitä ihmettä rahalla siinä välissä tehdään? Tai ainakaan ei tarvita mitään finanssirakennelmia tuota tasapainoa rakentamaan, mutta näyttääpä noita olevan. Teoriat ovat hienoja ja upeita, mutta paikkansa pitämättömiä. Siteeraan vapaasti suurta rahateoreetikkoa eli partakallea, joka kertoi, että kapitalistisessa systeemissä raha (pääoma tms.) vaaditaan ennen tuotantoa, ennen kuin tuotanto tuottaa pääomia. Joten järjestelmä, jossa allokoidaan olemassa olevia tuotantokykyjä olemassa olevaan rahaan tuottaa vain harvoin oikeudenmukaisuutta ja elämme jatkuvassa kehittämättömyyden puutostilassa.

Selventääkö tämä tarina yhtään, miksi maailmassa on enemmän velkaa kuin rahaa? Kyse on rahan määritelmästä. Se määritellään vain keskuspankkirahaksi, mutta velkaa luodaan tyhjästä.