Lähi-idän pikasota jatkuu kiivaana ja arvaamattomana, kun sen tavoitteistakaan ei saa kunnon selkoa. Donald Trump puhuu välillä valmiudesta neuvotteluratkaisuun Iranin uuden johdon kanssa, kohta perään hallinnon vaihtamisesta ja jopa maasodasta.

Sodan ajoitus neuvottelujen ainakin muodollisesti vielä kestäessä johtui Wall Street Journalin tietojen mukaan yksinkertaisesta syystä: tiedustelun mukaan lauantaina aukesi mahdollisuus tappaa kerralla kasa Iranin johtoa Ali Khameneista alkaen sen kokoonnuttua salaiseen tapaamiseen.

Joka ei sitten salassa pysynyt. Tehokasta tiedustelua ainakin. Mutta viittaa hyökkäyksen myös perustuneen jossain määrin nopeaan improvisaatioon.

Ja edelleen pysyy epäselvänä mitä USA tarkkaan ottaen tavoittelee. Vahvasti vaikuttaa monen lähteen perusteella, ettei Trump tiedä sitä itsekään.

Ei maasotaa

Maasota kuulostaa enemmän retoriselta painostukselta kuin suunnitelmalta. Iran ei ole Irak 2003. Maajoukkojen vieminen maahan olisi logistisesti ja poliittisesti äärimmäisen vaikeaa.

Iranilla ei ole Yhdysvalloille avoimia maarajoja. Irak tuskin toimisi hyökkäysalustana ilman sisäpoliittista romahdusta, Turkki ei siihen suostuisi, Pakistan ja Afganistan vielä vähemmän.

Jäljelle jäisi käytännössä vain massiivinen maihinnousu Persianlahdelta – mikä vaatisi valtavan merivoimien keskityksen ja altistaisi joukot rannikko-ohjuksille, miinoille ja epäsymmetrisille iskuille.

Maahyökkäys Iraniin on jokseenkin utopiaa. Kuva: Wolrd Atlas

Kyse olisi aivan toisen mittaluokan operaatiosta ja tappioista kuin yksittäiset ilmaiskut. Lisäksi Iranin koko tekee nopeasta ratkaisusta illuusion.

Lähes sadan miljoonan asukkaan, maantieteellisesti laajan ja vuoristoisen maan miehittäminen vaatisi satojatuhansia sotilaita ja vuosien sitoutumisen – eli sotaa, jota Yhdysvaltojen kotimainen mielipide ei Irakin ja Afganistanin jälkeen kaipaa.

Iran tottunut sotimaan

Sen voi kuitata pelotteluksi, josta ei kuitenkaan automaattisesti seuraa operaation jäävän lyhyeksi. Ja Iranin hallinto tietää taistelevansa olemassaolostaan.

Tilanne ei ole uusi, Saddam Husseinin Irak yritti sitä 1980-luvulla liki kymmenen vuotta molempien kärsiessä valtavat menetykset. Iran ei taipunut.

Iran taisteli liki vuosikymmenen Irakia vastaan. Kuva: Wikicommons

Joten pikaiseen ratkaisuun on vaikea uskoa. Ja muulle maailmalle hinta alkaa kivuta vauhdilla. Hormuzin läpi ei kulje mitään ja Iran tuhoaa Persianlahden öljyinfraa.

USA lupaa varmistaa osan kuljetuksista sota-aluksillaan, tuskin onnistuu huterastikaan. Iraninlle riittää vaaran ylläpitäminen ja sillä on sitä varten ohjukset ja droonit.

Ja uhka kohdistuu alueen koko energiainfraan – eikä kaikkia iskuja voi torjua. Arabiemiraatit kertoi tuhonneensa vuorokauden aikana 131 ohjusta ja droonia, mutta kuusi pääsi läpi tappaen kolme ja haavoittaen melkein sataa.

Puolustusministeri Pete Hegseth myöntää droonien tuoneen odotettuja isompia ongelmia. Täytyy ihmetellä miten se voi yllättää Ukrainan sotaa nähneitä.

Karut muistot 2022 energiakriisistä

Qatarin maailman suurin LNG-kaasun tuotantokoneisto on pysähtynyt iskujen takia, se kattaa 20% globaalista kulutuksesta. Irakin öljytuotannosta yli puolet on jo pelistä poissa, koska rahti ei kulje.

Pelko leviää jo markkinoillekin tosissaan. Öljyn Brent ylitti jo 80 taalaa ja kaasun hinta kirmaa jo hullun lailla, joskin toki matalalta tasolta.

Ensimmäisenä kärsii Eurooppa, joka on korvannut venäläisen putkikaasun LNG-tuonnilla, sekä Aasian suuret LNG-ostajat kuten Japani ja Etelä-Korea. Energiaintensiivinen teollisuus joutuu nopeasti marginaalipuristukseen.

Las Raffan on maailman tärkein kaasun tuotantolaitos. Kuva: Qatar Energy

Yhtäaikainen öljy- ja kaasushokki nostaisi inflaatiopaineita ja kasvattaisi taantumariskiä. Tästä saatiin jo karu muistutus Venäjän hyökkäyksen jälkeen 2022.

Euroopan tuontienergiariippuvuus realisoitui hintapiikkinä ja teollisuuden kilpailukyvyn tuskana. Kaasun moninkertaistunut hinta siirtyi suoraan sähköön, inflaatioon ja korkoihin.

Keskuspankkien liikkumavara kapenee uudelleen vauhdilla. 2022 kustannuspaine muuttuu äkkiä kasvushokiksi ja indeksien laskumarkkinaksi.

Toki taustalla oli useita tekijöitä kuten koronaelvytyksestä toipuminen, tätä soppaa taas höystää Trumpin kauppasota.

USA:n energiahuolto varmemmassa jamassa

Mutta ainakin yksi voittaja seslongissa on selvillä toistaiseksi ja aika varmasti pidemmäksi aikaa: dollari. Kuten jo jonkin aikaa olen ounastellut.

Dollari on perinteinen turvasatama, jota Trump on kyllä ahkerasti onnistunut murentamaan. Nyt vanha dynamiikka näkyy taas toimivan, ja itse olen sitä jo odotellut viime vuoden puolelta alkaen.

Tilanne on sikälikin looginen, että USA on energiainflaation suhteen rakenteellisesti paremmassa asemassa kuin moni muu suuri talous. Maa on merkittävä öljyn ja maakaasun tuottaja, erityisesti liusketuotannon ansiosta.

Tuontienergian rooli on kaventunut vähäiseksi verrattuna takavuosiin ja Eurooppaan. Ja Kanadasta sitä saa ongelmitta.

USA:n energiahuolto ei hätkähdä tänä päivänä. Kuva: Diarrhea, Wikicommons

Se ei poista globaalia hintavaikutusta, mutta loiventaa energiahintashokkien siirtymistä kotimaiseen talouteen. Lisäksi energiamarkkinat hinnoitellaan pääosin dollareissa.

Dollarin reservivaluutta-asema ja USA:n oma energiatuotanto muodostavat yhdistelmän, joka tukee talouden kestävyyttä ja valuuttaa.

Kun vielä hetki sitten USA oli monen silmissä nihkeä osakemarkkina erinäisistä syistä niin asetelma voi muuttua äkkiä. Sikäläiset vahvat yhtiöt eivät ole muuksi muuttuneet.

Omassa salkussa on aina tukeva dollaripaino, enkä ole sitä oleellisesti kaventanut valuutan takia jos muistakaan syistä. Näillä näkymin ostelen osakkeita dollaripohjalta, enkä yksin valuutan takia.

Euroopan riskit ovat taas nousseet. Saati kun Nato hoipertelee yhä lähempänä haudan reunaa.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta