Bitcoinia ei voi ymmärtää, ellei ymmärrä sen taustalla olevaa poliittista ideologiaa. Toisin kuin monet kuvittelevat, bitcoin ei ole tekninen ratkaisu maksujärjestelmien käytännöllisiin ongelmiin, kuten maksuliikenteen hitauteen tai valuuttakurssien heiluntaan. Bitcoinin ideologia kumpuaa äärioikeistosta, jonka mukaan poliittinen valta tuhoaa rahan – ja vähän kaiken muunkin. Näiden huuhailijoiden iskulause on, että valtiovalta keskuspankkiensa kautta polttaa rahan ostovoiman työntämällä sitä liikenteeseen täysin holtittomasti ilman reaalivakuutta, koska rahan kultasidos on purettu. Out of thin air! Rahaa tehdään tyhjästä ilmasta!

Tähän rahapoliittiseen äärikonservatismiin törmää vähän kaikessa sijoituskirjallisuudessa ja sen tapaisissa yhteyksissä. Sen oire on kultafiksaatio: raha pitäisi sitoa kultaan kuten vanhaan hyvään aikaan ostovoiman turvaamiseksi. Perusteeksi esitellään, kuinka vakaasti valuuttojen ostovoima rapautuu pitkällä aikavälillä. Ja syylliseksi tähän väitetään fiat-rahaa, jonka sidos reaaliseen raaka-aineeseen eli kultaan on purettu.

Väite on siltä osin perusteltu, että toki rahamäärän holtiton kasvattaminen johtaa ennen pitkää hyperinflaatioon, kuten tapahtui Saksassa tai vaikka tämän päivän Zimbabwessa. Mutta kyseiset tapaukset ovat poikkeuksia. Keskuspankit ovat yleensä ottaen vastuullisia toimijoita, jotka kasvattavat rahan määrää taloudellisen datan perusteella.

Rahapolitiikan äärikonservatiivit eivät käsitä, että kasvavassa taloudessa myös rahan määrän pitää kasvaa, koska muuten seurauksena olisi deflaatio ankarine seurauksineen. Rahan ostovoiman hidas rapautuminen on kasvavaan talouteen elimellisesti liittyvä ilmiö, koska rahan kuten käytännössä kaikkien hyödykkeiden suhteellinen hinta laskee talouskasvun myötä – koska juuri kustannustehokkuuden kohentumisesta talouskasvussa on kyse! Kaiken halventuminen eli suhteellisten hintojen eli työhintojen laskeminen on terveen talouden merkki, ei sairaan. Sitä tuntuu olevan tietyllä sielunrakenteella varustetun ihmisen vaikea käsittää – ja surkuhuvittavaa kyllä nämä ihmiset jos ketkä janoavat sitä kasvua eli vaurastumista yli kaiken. Mutta tästä tarkemmin jutun viimeisessä osassa, jossa käsittelen rahan olemusta.

Rahapoliittinen äärikonservatismi muuten selittää, miksi talousmedia suhtautuu bitcoin-kusetukseen niin kritiikittömästi. Talousmedia omistajineen pullistelee kyseistä väkeä, joten heidän silmissään bitcoinin kaltainen pelleraha on tervetullut ilmiö, vaikka siihen liittyisi millaisia ongelmia ja rikoksia. Sen takia talousmedia ei ole esittänyt aiheesta oikeita kysymyksiä, vaan lähinnä hehkuttanut sen ympärillä höllyvää myönteistä pörinää. Tunkkaisimmillaan tähän törmää jenkkitalousmediassa.

Bitcoinin vastaus kultasidoksen purkamiseen on luoda sitä näennäisesti imitoiva yhteys virtuaalisesti. Kun kultaa täytyy tuottaa työläillä teollisilla prosesseilla, niin nämä neropatit keksivät asettaa keinovaluutalleen samat vaikeudet mutkikkaiden algoritmien ja tarkasti rajatun rahamäärän muodossa. Kultakaivosten sijaan louhitaan tietotekniikkaa, tosin ilman todellista syytä. Se on idioottimaisuuden huippu.

Ero kultaan kun on se, että tuota harvinaista raaka-ainetta sentään tarvitaan ja arvostetaan sen omien ominaisuuksien vuoksi, joten kalliissa tuotantoprosessissa on mieltä. Bitcoinia ei tarvitse rikollisten lisäksi kukaan, joten sen tuottamisen kivuliaisuus on pelkkää huonoa teatteria, ikään kuin prosessin hankaluus tekisi tuotteesta itseisarvoisesti halutun. Näinhän ei ole, edes kullan tai muunkaan hyödykkeen kohdalla. Jos kulta menettäisi sosiaalisen statuksensa syystä tai toisesta, sen hinta romahtaisi riippumatta tuotantoprosessin kalleudesta ja rajallisesta tarjonnasta.

Vielä enemmän se pätee bitcoinin kaltaiseen keinohyödykkeeseen. Sen kysynnän katoamiseen rikollisten parissakaan ei tarvita kuin tehokas kilpailija, jollaiseksi on tarjoutunut mm. toinen keinovaluutta Ethereum. En arvaile niiden keskinäistä tulevaisuutta, eikä se minua isommin kiinnosta kuin akateemiselta kannalta, mutta enempää ei bitcoinin nopeaan kaatumiseen periaatteessa tarvita. Ja kilpailijoita taatusti tulee jatkuvalla syötöllä, jos keinovaluutoilla vähänkään on kysyntää.

Kysyntää pitää yllä ainakin tiettyyn mittaan keinovaluuttojen luonne julkisen vallan ja pankkien kontrollin ulottumattomissa olevana järjestelmänä. Tämäkin juontaa äärioikeistolaiseen ideologiaan kontrollin vastustamisesta. Rikollisten ohella se kiehtoo monen sortin anarkisteja, paranoideja ja teknointoilijoita.

Tällä perusteella bitcoin-uskovaiset ja kai kaikkien keinovaluuttojen kaupustelijat markkinoivat järjestelmäänsä aitona kansan rahana: se ei ole hallitusten ja virkavallan vaan käyttäjiensä kontrollissa. Mutta raha ei ole rahaa, ellei sen arvolle ole takaajaa. Ja keinovaluutoilla sitä ei ole. Toki niiden arvo saattaa säilyä hurjasti heiluen aikansa, mutta viime kädessä se on kiinni vain käyttäjiensa ailahtelevasta suosiosta. Sen loppuessa haihtuu arvokin.

Keinovaluutat ovat myös hyödyttömiä tai tarpeettomia suhteessa perinteisten valuuttojen ongelmiin, kuten valuuttakurssien heiluntaan. Markkinaehtoisesti hinnoitellut valuutat ovat aina liikkeessä – ja sitä ovat myös säännellyt valuutat, koska niiden todellinen hinta määritellään mustassa pörssissä. Hinnoittelun liike on väistämätön osa markkinamekanismia. Kukaan tai mikään ei ole suojassa, kaikkein vähiten bitcoinin kaltainen arpalippu, jonka kurssi ryskyy ylös alas täysin mielivaltaisesti. Perinteiset valuutat liikkuvat sentään etupäässä niiden takana olevien talouksien elinvoiman myötä.

Maksujärjestelmien ongelmat taas eivät vaadi ratkaisukseen keinovaluuttaa. Ne voidaan hoitaa nykyisten järjestelmien ja valuuttojen sisällä – toki paranoidien kammoamaa maksutapahtumien dokumentaatiota tuskin poistetaan. Minä en tosin sellaista kaipaakaan, päinvastoin olisin kauhuissani ajatuksesta, että tileiltä voisi kadota rahaa ilman merkin häivää. Se jos mikä on rikollisten paratiisi.

Keinovaluuttoihin sisältyykin hurjia teknisiä riskejä markkinariskin lisäksi. Valtioilla on äärettömän voimakas intressi pitää valuuttansa vakaana ja maksukelvollisena. Ne estävät kaikin keinoin pankkimurrot ja väärennökset, koska se on niiden ehdoton etu. Ja valtioilla on varsinkin kollektiivina ylivoimaiset muskelit turvata valuuttansa väärinkäytöksiltä.

Bitcoinin turvallisuuden takaa vain epämääräinen nettiyhteisö, joka ei ole edes oikeustoimikelpoinen subjekti – joten onnea vain anarkistit. Toki valtiovalta puuttuu siihenkin kohdistuviin rikoksiin, mutta vain kuten mihin tahansa tavanomaiseen talousrikokseen, toisin kuin väärennyksen kaltaisissa suoraan omaan valuuttaansa kohdistuvissa rikoksissa. Niitä kontrolloidaan ja sanktioidaan äärettömän tiukasti. Bitcoinin aieimmin suurimmalta välittäjältä Mt.Goxilta vietiin satojen miljoonien edestä asiakkaiden rahoja, eikä niistä ole saatu takaisin kuin murto-osa. Silti bitcoinuskovaiset hehkuttavat systeeminsä turvallisuutta.

Jatkan vielä yhden osan tuonnempana, nyt leppoisaa jussia!