Arvostan demokratiaa, mutta brexit-kansanäänestyksen kaltaista valehtelulla ja liioittelulla riekkuvaa roskakampanjointia seuratessa arvostus valuu pohjalukemiin. Etenkin kun tulos on tuollainen.

Koko Britannian EU:sta savustaneet englantilaiset ovat yksinkertaisesti tyhmiä. Jostain organisaatiosta häipyminen ei sitä itsessään ole, sikäli kun kyse on arvovalinnasta ties millä omituisella perusteella, mutta brexit-leirin keskeiset teesit olivat silkkaa älyllistä huuhaata. Raskaimmat niistä löytyvät pian heidän edestään – ja se nostaa vielä litroittain tuskanhikeä, joka viilentää ihmeesti nationalistista riemua.

Brexitistien mukaan Britannia voi laatia EU:n kanssa vapaakauppasopimuksen kuten Norja ja Sveitsi. Samaa vatkuttavat kaikki euroskeptikot, myös meikäläiset. Toki EU haluaa toimivan kauppasuhteen Euroopan toiseksi suurimpaan talouteen, mutta se on jo tehnyt selväksi, ettei sopimus synny ilmaiseksi. Ja siitä se pääpiirteissään pitää kiinni ihan puhtaasti omien etujensa vuoksi, toisin kuin brexitistit narsistisissa harhoissaan kuvittelevat.

Kuten EU-johtajat korostavat, yhteismarkkinoille osallistuminen on laaja kokonaisuus, josta ei voi poimia mieleisiään rusinoita. Se ei onnistu jäseniltä, ja vielä vähemmän ulkopuolisilta. Norjan ja Sveitsin on noudatettava jokseenkin samoja EU-säädöksiä, joita euroskeptikot palavasti vastustavat.

Työvoiman vapaa liikkumisoikeus on niistä keskeinen. Kun Sveitsi haikaili kansanäänestyksessä maahanmuuton rajoittamista, EU ärähti heti, ettei Sveitsi voi rajoittaa työvoiman liikkumista seurauksitta. Sveitsissä on suhteessaan kolme kertaa enemmän siirtotyövoimaa kuin Britanniassa. Ärsyttää se junttinationalisteja sielläkin, mutta todellista pelivaraa ei ole, koska EU on Sveitsin ylivoimaisesti suurin kauppakumppani.

Brexitistit lupasivat lähdön tuovan säästöjä EU-maksujen päättyessä. Norja maksaa EU:n rakennerahastoihin summan, joka on kansalaista kohti aika tarkkaan sama kuin brittien nettomaksu EU:lle. Näillä rahoilla kustannetaan yhteismarkkinan menoja.

Niistä keskeinen on EU:n kehittymättömien alueiden tukeminen. Tukien ja vapaan liikkumisen vastikkeeksi köyhät jäsenet ovat avanneet markkinansa. Ne ovat tehneet sen oman etunsa vuoksi, eivät nuoleskellakseen toisia. Maksajapuolen kannalta tavoitteena on tehdä koko EU:sta vauras ja kilpailukykyinen, mikä hyödyttäisi kaikkia kokonaiskysynnän ja tuottavuuden kasvuna. Näin luodaan suurta markkina-aluetta. Se ei ole ilmaista. Mutta britit haluavat sen ilmaiseksi.

Se on typerä haave, johon kukaan ei suostu. Kaikkein vähiten se kiinnostaa uusia jäsenmaita idässä. Siellä tuskin brittejä vähään aikaan rakastetaan senkään takia, että tunkkaisen kansanäänestyksen avainaiheeksi noussut vimma maahanmuuttoa vastaan kohdistui nimenomaan heihin. Äänestyksen jälkeen siirtolaiset ovat kokeneet avoimia vihanpurkauksia. Baltian maat ovat jo julkisesti huolissaan kansalaistensa turvallisuudesta.

Ja heiltä brexitistit nyt odottavat ilmaista pääsyä yhteismarkkinaan. EU:ssahan sopimukset vaativat jokaisen 27 jäsenen hyväksynnän. Puolalaiset mahtavat tanssia riemusta ehdotuksen saadessaan, kun heidän siirtolaisensa potkitaan solvaukset niskassaan takaisin kotimaahan työttömyystilastoja komistamaan.

Koko EU:lla on vankka motiivi olla palkitsematta ketään lähdöstä. Päinvastoin sillä on tarve estää euroskeptikkoja saamasta vettä myllyynsä. Siihen voi liittyä kostonhimoakin, mutta motiiviksi riittää jo pelkkä itsesuojelu. Imperiuminostalgiasta juopuneen Nigel Faragen huumaamat brexitistit uskovat maansa olevan kuitenkin niin mahtava sonni, että sen vaatimusten edessä nöyrtyvät kyllä kaiken maailman euroluuserit.

Briteille tulee vielä hengenhätä. Kahden vuoden siirtymäaikaa asiantuntijat pitävät olemattomana. Jos sopimus ei synny sen aikana, taloussuhteet määrittyvät jatkossa WTO:n puitteissa. Se tietää suojatulleja. Ne eivät ole korkeat, mutta vapaakauppaan verrattuna ero on merkittävä. Varsinkin kalleimmissa tuoteryhmissä jo muutaman prosentin kustannusrasite vaikeuttaa myyntiä suuresti.

Ei tunnu missään, ulvovat brexitistit, vaikka puolet maan viennistä suuntaa EU:hun. Nämä nerot vakuuttavat löytävänsä korvaavat markkinat paremmilla ehdoilla käden käänteessä. Juu, niitä EU:n mittakaavalla ja ostovoimalla varustettuja markkinoitahan on planeetta väärällään. Mutta onhan Yhdysvallat! Kas vain, se jo ilmoitti, ettei tarjoa Britannialle mitään erityisasemaa kaupassa, jos se EU:sta häipyy.

Brexitin kaikki vaikutukset näkyvät vasta seuraavalla vuosikymmenellä, mutta investoinnit ja rahoitus liikkuvat vilkkaasti. Jos ne taittuvat kuten jo pörssit ja punnan kurssi ennustavat, Britannian vahva kasvu ja työllisyys seuraavat perässä. Olen hämmästynyt, jos niin ei käy jo varsin nopeassa tahdissa.