Profeetta vieraalla maalla
Photo: Ilpo’s Sojourn
Sanotaan, ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan. Sanonta pitää kovin hyvin paikkansa tuoreen suomalaisen taloustieteen nobelistin professori Bengt Holmströmin osalta.
Loppututkinnon jälkeen hän on opiskellut ulkomailla ja myös työskennellyt USA:ssa etenkin huippuyliopisto MIT:ssä. Holmströmiä veikattiin nobelistiksi jo vuosi sitten.
Muutakin symboliikkaa on. Kuten tunnettua Suomi kärsii työmarkkinoitten osalta suuresta kohtaanto-ongelmasta. Maassa on yhtä aikaa sekä työttömiä että avoimia työpaikkoja runsaasti. Holmström on tutkinut nimenomaan työn taloustiedettä. Hänen kahden muun tutkijan kanssa hiljattain julkaisema katsaus esittää ongelmaksi mm. työttömien liian heikot kannustimet työn vastaanottoon.
Suomalaiset voivat olla ylpeitä siitä, että suomalaistaustainen tutkija on palkittu maailman kuuluisimmalla tiedepalkinnolla. Suomalaiset voisivat tosin iloita vielä enemmän, jos Holmströmin oppeja alettaisiin kuunnella paremmin myös Suomessa.
Mainittakoon. että Holmström on noteerattu Piksussa jo vuosia sitten (26/08/2009).
Suomeen mahtuu vain vasemmiston profeettoja
Taloustiede on läpeensä poliittista – varsinkin Suomessa. Kysymyksenasettelu tapahtuu professorien omien poliittisten intohimojen myötävaikuttamana. Tutkimustulokset muokataan siihen suuntaa, että toivotut poliittisesti käyttökelpoiset johtopäätökset ovat ilmeisiä.
Bengt Holmströmiin suhtautumista omassa maassamme ruotii Olli Ainola kolumnissaan Iltalehdessä. Holmströmin liberaali ajattelutapa sopii huonosti suomalaisen tutkimuksen valtavirtaan, jossa esim. sääntely, kuten verotus, ja julkisen talouden hoito on keskeisessä osassa. Onnittelijoiden joukosta ei ole havaittu talousprofessoreita Markus Jäntti, Matti Tuomaala, Roope Uusitalo, Heikki Patomäki. Vasemmisto ja vihreät suhtautuvat happamasti.
Voi vain ihmetellä miten vasemmisto on ylipäänsä onnistunut lobbaamaan viime vuosikymmenien professorinviran täytöissä maahamme läpivasemmistolaisen taloustieteen professorikunnan. Kokoomus- ja Keskustapiirit ovat joko nukkuneet tai eivät ole ymmärtäneet, että ei ole yhdentekevää keitä valitaan poliittista taloustiedettä tekemään virkaiäkseen julkisella rahoituksella. Toisaalta läpiaatteellisuus saattaa olla syynä sille, että Suomessa toimivat taloustieteilijät eivät ole maailmalla erityisen tunnettuja. Tai toki heillä on puoltajansa samoin ajattelevien mutta omalla maallaan vähemmistössä olevien taloustuntijoiden joukossa.
Ainolan kolumi löytyy tästä.
Todellista toveruutta
En taida ryhtyä kertomaan, mitä tiedän tarkalleen SDP:n sil. johdon (Sorsa ja Sundqvist) ja Mauno Koiviston suhteista. Yleisellä tasolla voi todeta, että olen lähtöisin SDP:n silloin hallitsemasta pikkukaupungista, jossa asui eräs tunnettu Manun kannattaja.
Olen ymmärtänyt, että Ahtisaari oli Manun tapa torpata Sorsan tie ja Halonen oli puoluekoneiston vastaisku.
Nobel on eräs tapa arvioida ihmisiä, ei täydellinen, mutta ainakin suom. hiekkalaatikon ulkopuolinen. Kun Mara sai Nobelin, se lienee näyttö siitä, että hän oli ainakin joissain asioissa Halosta edellä. SDP siis asetti jäsenäänestykseen vastaehdokkaan Maralle – istuvalle pressalle – ei ehkä ihan lojaalia. Mara oli ”ihan häpnadilla lyöty” Ja kun Mara sai oman Nobelinsa, hän kommentoi ajatusta kutsua Halonen juhliin ”ei tullut mieleenkään”. Halonen korosti omaa työtään ja mainitsi omasta palkinnostaan (joku Tyrvään työväenyhdistyksen palkinto).
Tämän enempää näitten väleistä ei julkisuuteen ole tullut ja noita faktoja hutkiva journalismi ei ole viitsinyt arvioida. Hmm?