Sixten Korkmanin opinnot
Taloustieteilijöitten kyvyttömyydestä varautua lamaan on puhuttu ja asiaa on omalta osaltaan selittänyt Sixten Korkman, joka kertoi, että hänen opiskellessaan kansantaloustiedettä 1930-luvun laman tapaisen tilanteen toistumista pidettiin mahdottomana.
Pidän Korkmanin vastausta ja siihen liittyvää kokonaisuutta peräti hämmentävänä. Kun minä opiskelin 1970 ja 1980-lukujen vaihteessa taloustiedettä, ensimmäinen, keskimmäinen, viimeinen ja suunnilleen ainoa asia, mistä taloustieteessä puhuttiin, oli suhdannevaihtelut, niitten ennakoiminen ja niitten hallitseminen eri keinojen avulla.
Juuri omien opintojeni takia en ymmärrä, miksi suhdannevaihtelujen teoriaa ei ole osattu tai varsinkaan haluttu nähdä sellaisena konkreettisena tekijänä, mikä se selvästikin on.
Edelleenkään kysymys suhdannevaihtelujen rajuudesta ei mielestäni ole kovin relevantti. Keskivaikea lama olisi sekin syytä ottaa huomioon ja ravinnonpuutteessa mitaten USA:n lama on ainakin vielä 1930-lukua lievempi.
Ratkaisevin kysymys liittyy kuitenkin siihen, että 1930-luvun tapaista lamaa ei ehkä tulisikaan, jos talouspolitiikka USA:ssa olisi onnistuneempaa.
Jos Korkmanille eikä kellekään muullekaan ole huomattu sanoa, että väärä talouspolitiikka johtaa huonoihin lopputuloksiin, asia on peräti valitettava.
Sixten Korkmanin asemaan ei kuitenkaan nousta pelkillä opinnoilla vaan kyllä siinä tarvitaan työkokemustakin.
– Korkman lienee kokenut Suomen laman 1990-luvun alussa, jolloin hän on nähnyt, että lama voi olla syvä.
– Korkman lienee kokenut it-kuplan ja nähnyt sen, että markkinat pystyvät hinnoittelemaan itsensä ulos reaalimaailmasta pilvilinnojenkin yläpuolelle.
Ja se mistä on kokemusta Korkmanin työuran ajalta ja mistä on kokemusta Englannista 1800-luvun alusta lähtien, on laskusuhdanteiden toistuminen täysin varmasti.
http://www.taloussanomat.fi/pdf/20097921
Taloustieteilijöitten kyvyttömyydestä varautua lamaan on puhuttu ja asiaa on omalta osaltaan selittänyt Sixten Korkman, joka kertoi, että hänen opiskellessaan kansantaloustiedettä 1930-luvun laman tapaisen tilanteen toistumista pidettiin mahdottomana.
Pidän Korkmanin vastausta ja siihen liittyvää kokonaisuutta peräti hämmentävänä. Kun minä opiskelin 1970 ja 1980-lukujen vaihteessa taloustiedettä, ensimmäinen, keskimmäinen, viimeinen ja suunnilleen ainoa asia, mistä taloustieteessä puhuttiin, oli suhdannevaihtelut, niitten ennakoiminen ja niitten hallitseminen eri keinojen avulla.
Juuri omien opintojeni takia en ymmärrä, miksi suhdannevaihtelujen teoriaa ei ole osattu tai varsinkaan haluttu nähdä sellaisena konkreettisena tekijänä, mikä se selvästikin on.
Edelleenkään kysymys suhdannevaihtelujen rajuudesta ei mielestäni ole kovin relevantti. Keskivaikea lama olisi sekin syytä ottaa huomioon ja ravinnonpuutteessa mitaten USA:n lama on ainakin vielä 1930-lukua lievempi.
Ratkaisevin kysymys liittyy kuitenkin siihen, että 1930-luvun tapaista lamaa ei ehkä tulisikaan, jos talouspolitiikka USA:ssa olisi onnistuneempaa.
Jos Korkmanille eikä kellekään muullekaan ole huomattu sanoa, että väärä talouspolitiikka johtaa huonoihin lopputuloksiin, asia on peräti valitettava.
Sixten Korkmanin asemaan ei kuitenkaan nousta pelkillä opinnoilla vaan kyllä siinä tarvitaan työkokemustakin.
– Korkman lienee kokenut Suomen laman 1990-luvun alussa, jolloin hän on nähnyt, että lama voi olla syvä.
– Korkman lienee kokenut it-kuplan ja nähnyt sen, että markkinat pystyvät hinnoittelemaan itsensä ulos reaalimaailmasta pilvilinnojenkin yläpuolelle.
Ja se mistä on kokemusta Korkmanin työuran ajalta ja mistä on kokemusta Englannista 1800-luvun alusta lähtien, on laskusuhdanteiden toistuminen täysin varmasti.
ennustamisen vaikeus
"Ekonomisteja on syytetty siitä, etteivät he ole osanneet ennustaa päivä päivältä
synkemmältä näyttävää tilannetta. Korkman muistelee, että hänen opiskellessaan
kansantaloustiedettä 1930-luvun laman tapaisen tilanteen toistumista
pidettiin mahdottomana."
Mm. professorit Krugman ja Roubini ennustivat aika hyvin nykyisen laman. Toisaalta, suurin osa taloustieteilijöistä ei vissiin seuraa kovinkaan tarkkaan markkinoiden suhdanteita. Teoria ja käytäntö eivät välttämättä kohtaa, ikävä kyllä.