Poliitikot rakastavat väittelyä siitä mikä kannattaisi toteuttaa julkisena palveluna ja mikä taas kannattaisi tuottaa asiakkaan valinnanvapauden pohjalta. Ja kun on tunteet ja populismi mukana niin tehdään virheitä. 

Suomalaisista jo noin 40% työskentelee julkisten palvelujen tuotannossa ja lopuistakin noin puolet tekee työtä julkisessa omistajaohjauksessa olevissa suuryrityksissä.  Se mitä tuotetaan julkisena palveluna ei ole vähäpätöinen kysymys. Seuraavat periaatteet olisivat järkeviä kun suunnitellaan palvelujen siirtämistä julkiselle sektorille:

1.    Päätäntävalta tulisi aina olla niin lähellä kansalaista kuin mahdollista.

Jos kansalaisella on riittävä tietotaito valintapäätöksen (=ostopäätöksen) tekemiseksi, niin kyllä hänelle silloin voidaan päätösvalta myös antaa. Esimerkiksi se mikä terveyskeskus mielyttää flunssan hoitoon tai mikä perhepävähoitaja/päiväkoti tuntuu empaattiselta ovat päätöksiä, jotka voi huoletta uskoa kansalaiselle. 

Erikoissairaanhoito on taas osa-alue jonka pätevyyttä kansalainen ei pysty arvioimaan, tietotaito ei riitä. Silloin on parempi että tuon valinnan tekee joku muu, esimerkiksi maakunta, kansalaisen puolesta. Pitääkö erikoissairaanhoito toteuttaa julkisen sektorin toimesta? Ei välttämättä. Erikoissairaanhoito voi olla julkinen palvelu, mutta toteutuksesta voi huolehtia myös yksityinen yritys. Se kuka toteuttaa ja onko kyseessä julkinen palvelu ovat kaksi erillistä kysymystä. Mutta julkisen sektorin tulee joka tapauksessa valvoa ja vastata laadusta.

2.   Luonnolliset monopolit ovat julkisia palveluita

Sähköverkkojen myyminen Caruna:lle oli esimerkki pahasta virheestä jossa julkiseksi palveluksi soveltuva luonnollinen monopoli annettiin valtion omistajaohjauksessa olleelta Fortumilta ulkomaisiin käsiin. Nyt Caruna kerää monopolin turvin suuret voitot jotka siirretään Suomesta kalliiden sisäisten lainojen avulla ulkomaille ilman että niistä tarvii maksaa edes veroja.

Kaikkiin luonnollisiin monpoleihin, kuten vesilaitoksiin, puhelinlaitoksiin, hälytyskeskuksiin, luotsilaitokseen….  liittyviä palveluita ei tarvitse tuottaa julkisen sektorin toimesta. On olemassa keveämpi menettely. Runsas puolet kaikesta finanssivarallisuudestamme on julkisen sektorin hallussa ja luonnolliset monopolit voidaan joissain tapauksissa parkkeerata julkisen sektorin omistajaohjauksessa oleviin suuriin yriyksiin.

3.   Yhteiskunnan säännöt ja niiden valvonta ovat julkisia palveluita

Yhteiskunnan säännöt ovat mielestäni aina julkinen ja demokraattisesti tuotettu palvelu jota ei voi ulkoistaa. Se on yhteiskunnan peruspilari.

Sääntöjen valvonta voi tapahtua yritysten toimesta. Esimerkiksi autokatsastus toimii aivan hyvin yksityisen valinnanvapauden piirissä. Mutta silti yhteiskunnan on valvottava katsastusten laatua. Sama koskee tuoteturvallisuutta. Yritykset valvovat itse tuotteidensa laatua ja yhteiskunta varmistaa pistokokeilla että tuoteturvallisuuden varmistus on toiminut.

Rajankäynti julkisten ja yksityisten palveluiden välillä on ollut vaikeaa

Syynä rajankäynnin vaikeuteen ovat olleet monet tekijät. Yhtenä syynä on käsitesekaannus. Käsitteet julkinen palvelu, valinnanvapaus ja palveluntuotannon toteutustapa julkisen tai yksityisen toimesta menevät keskusteluissa helposti sekaisin.

On olemassa myös vahvoja ideologisia kantoja. On toisaalta sosialistinen ideologia, joka mielellään tuottaisi suuren osan palveluista yhteiskunnan toimesta ja toisaalta on olemassa liberaali ideologia joka toivoo että kansalaiset saisivat niin suuren valinnanvapauden kuin mahdollista.  Poterot ovat syvät eikä järjen valo tahdo paistaa kun mukaan sekoitetaan annos populistista politikointia.  

Pitäisikö poliittisen populismin fokusta siirtää muualle? Kyllä pitäisi. Jos poliittista populismia tarvitaan niin käytäköön tuo keskustelu vaikkapa vihereistä arvoista taikka maahanmuutosta. Se miten palvelut tuotetaan ja paljonko valinnanvapautta sallitaan, pitäisi jättää populismin ulkopuolelle.