Jos menee päivä ilman isoa kielteistä kauppasotauutista niin ei montaa. Tuorein pikku paukku on Donald Trump ilmoittama sadan prosentin tulli kaikille ulkomailla tuotetuille elokuville.

Kuulostaa koomiselta, koska alle kaksi prosenttia Yhdysvaltojen elokuvateattereiden lipputuloista koostuu muista kuin amerikkalaisista tuotannoista. Jos jollakin sektorilla USA:n kauppatase on ylijäämäinen niin elokuvatuotannoissa.

Hollywood tahkoaa rahaa ympäri maailmaa, toiseen suuntaan virta on olematon. Trumpin kohteena ovatkin ulkomailla kuvatut amerikkalaistuontannot.

Sinne niitä houkuttavat matalammat kustannukset. Erityisesti englanninkielisissä Kanadassa ja Iso-Britanniassa kuvataan ahkerasti, koska tarjolla on kauttaaltaan edullisemmat kulut ja kielitaitoista osaavaa työvoimaa.

Filmiteollisuutta pyörähtää ajoittain Suomessakin osin samasta syystä. Mutta tietysti produktioiden runko tulee Hollywoodista.

Trump luokittelee kehityksen silti kansalliseksi turvallisuusuhkaksi ja osaksi vihamielistä propagandaa, joka murentaa Hollywoodia ja ties mitä. Huvittaisi, ellei olisi vakavaa.

Elokuva ei ole fyysinen tuote

Kauppaministeriö aloittaa tullien käyttöönoton välittömästi. Ei ihan helppo rasti, koska elokuvat eivät ole tullien kautta kulkevia fyysisiä tuotteita, kun materiaalikin tallennetaan tänä päivänä digitaalisesti ja se siirtyy verkossa.

Tariffien kohdentaminen fyysisille tuotteille on vielä helppoa, koska niiden tullessa maahan täytyy niille määritellä hankintahinta, josta tulli lasketaan. Mutta elokuvatuotetta ei osteta muualta, kun sen tuottaa amerikkalainen yhtiö vain kuvaten materiaalia rajojen ulkopuolella.

Miten tulli siis lasketaan? Ilmeisesti sille pitää määritellä tuotantokustannus muualla tehdyn osalta, mikä vaatinee aika mielivaltaista rajanvetoa.

Jättituotannoissa ison osan budjetista nappaavat tähtien palkat, ovatko ne mukana laskelmassa ja miltä osin? Entä yhtiön yleiskustannukset samalta ajalta? Miten kaikki menot jyvitellään?

Harvoinhan tuotannot täysin muualla tehdään. Ja yhdysvaltojen kansalaiset saanevat palkkansa kotimaassaan, vaikka filmi kuvauttaisiin Mongoliassa.

Laiton päätös? Entä sitten

Varmasti tekniset kysymykset ovat jotenkin ratkaistavissa, joskin veikkaan siitä syntyvän sotkun ja byrokratian melkoiseksi niin yhtiöissä kuin tullihallinnossa.

Mutta kun Trump jotain päähänsä saa niin pitää tapahtua ja äkkiä, oli hanke kuinka kehnosti valmisteltu tahansa. Ja vaikka se olisi lainvastainen.

Tätä mieltä ovat elokuva-alan lakispesialistit, joiden mukaan Trump ylittää valtuutensa hätätilalainkin raameissa. Mutta ei Trump moisiin lillukanvarsiin takerru.

Lait vaativat tulkintaa ja Trump on tuomioistuinvääntöjen superammattilainen. Hän on tälläkin kaudella ehtinyt jättää huomiotta oikeuden päätöksiä luottaen koskemattomuuteensa.

Eikä syyttä. Korkeimman oikeuden tuoreen linjauksen mukaan presidenttiä ei voi vetää lailliseen vastuuseen virassa tehdyistä poliittisista päätöksistä, joten hän voi venyttää lain rajoja pelkäämättä henkilökohtaista rangaistusta.

Vastatoimet tulevat

Ja tämäkin episodi nostaa painetta muidenkin kiihdyttää kauppasotaa. Jos Yhdysvallat käytönnössä estää sikäläisten yhtiöiden ulkomailla työskentelyn niin ei kai sitä voi kuitata olankohautuksella.

Monelle maalle yhteishankkeet ovat isoa liiketoimintaa. Perästä kuuluu varmasti. Amerikkalaisten elokuvien erityisverot olisi helppo toteuttaa, joskin se murjoisi teattereita ja yleisöä.

Elokuvan suurvalta Ranska saattaisi siihen lähteä innokkaastikin. Miksi eivät muutkin, jos katsoisivat sen parantavan kotimaisten tuotantojen asemaa.

Vaikkapa EU on pysynyt hyvin hiljaa yleensä tariffien vastatoimistaan. Mutta Emmanuel Macron totesi investointeja tariffien takia Yhdysvaltoihin kaavaileville lääkeyhtiöille, että niiden kannattaa katsoa ensin EU:n vastaus Trumpille.

Ei tämä sota yhden miehen pullisteluksi jää. Ja pidän varsin lyhytnäköisenä olettaa, että ne muut taipuvat kiltisti Yhdysvaltojen pompotukseen ja kohta kaikki palaisi osapuilleen ennalleen, vain hiukan tullimuuri USA:n suuntaan nousseena.

Näin osakemarkkinat tilannetta tällä hetkellä vaikuttavat tulkitsevan hermoilun asetuttua – toistaiseksi. Olen syvästi hämmästynyt, jos se vielä kauan jatkuu.

Eipä tule Disney listalle

Olen pohtinyt Disneyn nostamista ostolistalle, mutta tämä päätös torppaa sen ainakin niin kauas kuin Trump valtikkaa heiluttaa. Tariffin seurauksia ei kukaan tiedä, eikä varsinkaan sen vastatoimia, koska ja missä muodossa tulevatkin.

Ala ei ole taloudellisesti likikään niin ruusuinen kuin yleinen mielikuva. Disney on kuulunut sektorin kuninkaallisiin niin asemaltaan kuin kannattavuudeltaan, mutta kokenut sekin hankaluuksia muun muassa suoratoistopalveluiden syödessä perinteisen levittämisen suosiota.

Muutaman vuoden sopeutumisjakson jälkeen kate oli taas nousussa, joskin vielä kaukana kultaisista vuosista. Eipä tämä käänne tavoitetta ainakaan tuo lähemmäksi.

Näin Trump murjoo maailmantaloutta miten mielii yhdellä pyörähdyksellä parketilla. Hätätilalaki antaa siihen eväät, eikä kongressi pistä kampoihin.

Mahtaa hänellä olla hauskaa. Sijoittamisesta tämä tekee tikanheittoa side silmillä, kun koskaan et voi tietää mistä ja milloin seuraava ohjus pamahtaa.

Onneksi edes osa yhtiöistä on jotensakin turvassa ja luonteeltaan defensiivisiä – kuten Kesko, joskin syklisemmäksi muuttuneena. Mutta se suhdanne kiskoo nyt valoa kohti, koska laskevat korot innostavat Keskolle tärkeää rautakauppaa.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta