Tekoälystä
Kun googleen kirjoittaa ”circular AI deals” saa kaikilta johtavilta talouden kommentoijilta (media ja analyysitalot) yhdenmukaisia tekstejä.
Mm. viime viikolla otsikoidut miljardisopimukset AI:sta ovat osittain näennäisiä. Ostoja maksetaan osakkeilla tai vastasijoituksilla. Tämä on kuplan puhaltamista.
Toisekseen keskeiset toimijat ovat kovin sidoksissa toisiinsa, jolloin systeemisen kriisin mahdollisuus kasvaa.
Mikä kriisin voi laukaista? Yksi hyvin yksinkertainen ongelma liittyy jo sähkön tuotantoon ja siirtoon.
Ja hiukan kauempaa hakien, where is the beef? On hypetetty (ja höpötetty), että AI tekee jokaisesta ihmisestä ohjelmoijan, säveltäjän, kirjailijan ja kuvataiteilijan. Hienoa, mutta kuka ostaa miljardit ohjelmat, kuvat, sävellykset ja kirjat? Jos tulopuolta ei vastaavasti löydy, jäljelle jäävät vain valtavat menot investoinneista, sillä AI-osakkeita pörssissä ostava joutuu maksamaan osakevaihtojen asemesta ”kovalla” (?) valuutalla USD:ssa tai euroissa.
Erittäin subjektiivisen ja lievästi intressipitoisen mielipiteeni mukaan Alphabet ei ole kuplassa, mutta monet sen asemaa tavoittelevat ovat.
Puhuttaessa AI:n ”rajattomista mahdollisuuksista” mieleeni tulee ikävästi, että TV:tä mainostettiin aikoinaan 1960-luvulla mahdollisuutena tutustua maailman ihmeisiin. Todellisuudessa me seuraamme Salatuista elämistä sitä, ketä suomalaisen kerrostalon talkkarin poika hässii. (Katsoin pari jaksoa 25 vuotta sitten, joten juonenkäänteet saattavat olla hiukka vanhentuneita…)
Piirrätin vuosi sitten itsestäni AI:lla kuvan käyttäen lähteenä vieressä olevaa valokuvaani. Itse en tuotokseen koskenut mitenkään. Onhan se tavallaan kivaa, että mies nuoreni 20 vuotta, laihtui 10 kiloa ja tukka ja parta siistittiin ilman parturia, mutta tämä kaikki tehtiin ilmaiseksi. Siinä on markkinahinta ja siinä se pysyy.