Talousmedian tehtävä on varmaankin pukea talouselämän numeroita tarinoiksi, joita ihmisten on helpompi sisäistää. Varmasti merkittävin esimerkki tästä tarinoiden tekemisestä on, kun taloustoimittajat katsovat ennen USA:n pörssien aukeamista niiden futuurien arvoja. Jos futuurit ovat plussalla verrattuna edellisen päivän päätösarvoon verrattuna, toimittaja kirjoittaa: "USAn pörssit avannee nousuun."Jos taas nämä futuurit ovat miinuksella, toimittajat kirjoittavat, että "USAn pörssit avannee laskuun." Tästä tarinan kertomista sitten, jopa saatetaan pyytää laskua maksullisten markkinauutisten muodossa.

Kuka tarinoita kertoo ja kuinka paljon niissä on konkreettista tietoa? Luin kesäkuun alussa Kauppalehden uutisen "ruotsalaispankit pitivät pintansa stressitestissä."

Otsikko onkin tosi kiva ja kansantajuinen juttu…

Kysymys kuitenkin herää, että miten ne pitivät pintansa stressitestissä? Kruunun arvo oli stressitestien jälkeen laskussa ja muualla mediassa johtopäätökset olivat erilaisia. Esim. Yahoon sivuilla uutisoitiin: "Swedish c.bank says banks face surging loan losses."  Tämän lisäksi Yahoon jutussa kerrotaan esim. kuinka ruotsalaispankkien osakkeet heikkenivät edelleen ("Swedish bank shares fell in the wake of the news…").

Itse luen enimmäkseen muualta maailmasta tulevia talousuutisia ja ihmettelen sitä miksi Suomessa usein jätetään olennainen informaatio uutisesta pois (esim. miten markkinat ovat reagoineet uutiseen, joka luultavasti kertoo enemmän kuin toimittajan mielipide!!) ja annetaan painoarvoa kansantajuiselle ja raflaavalle uutisotsikolle? Kukaan ei tietenkään voi väittää, etteikö ruotsalaispankit olisi selvinneet stressitestistä, koska tämä riippuu ennemminkin siitä mikä on toteutuneiden tulosten vertailupiste/odotus ja se on aina kirjoittajasta itsestä kiinni. Tässä tilanteessa toimittajan näkemys oli toinen kuin markkinareaktio.

Nämä uutiset yllä kuitenkin edustavat mielestäni hyvin kv-median ja suomalaisen median eroja; suomalaisessa uutisessa toimittaja heti jutun aluksi viestii miten asia on, kun taas toinen uutinen kertoo kattavasti mitä on tapahtunut, mitä analyytikot ovat mieltä ja miten markkinat ovat reagoineet, ja loppupäätös jää lukijalle itselleen.

***

Mennäänpä sitten vähän ajankohtaisempaan asiaan. Monet ovat varmaankin huomanneet Kauppalehden uutisen ”Muhiiko tässä Suomen Madoff-huijaus?” Asko Keränen ottaa asiaan kantaa Piksun sivuilla. Itse en olisi valitettavasti ollut samassa tilanteessa yhtä ymmärtäväinen.

Tärkeä kysymys kuitenkin on, että oliko tämä tuoreempi uutinen vain normaali toimittajan erehdys? Asiasta voi olla montaa mieltä… Väitän, että mielestäni näissä yllämainituissa suomalaisissa uutisoinneissa on kuitenkin yhtäläisyys; molemmat uutisoinnit ovat tilanteita, joissa subjektiivista asiaa (mielipiteeseen perustuva) esitetään/kysytään objektiivisen kaltaisena (faktaan perustuva) tai itse asian subjektiivisuutta ei tuoda riittävästi esille. Ensimmäisessä tapauksessa ruotsalaispankkien osakkeisen arvot tippuivat stressitestin jälkeen prosenttikaupalla, mutta toimittajan mielestä pankit pitivät pintansa. Nähdäkseni toimittajalla ei ollut tässä jälkimmäisessäkään tapauksessa mitään painavia perusteita yhdistää Sharemanin toimintaa Madoffiin.

Toivon edelleenkin syvästi, että suomalaisessa talousjournalismissa saataisiin pyrkimys objektiivisuuteen ja lukijalle pyrittäisiin tuomaan esille etenkin uutista koskevat faktat. Mielipide olisi hyvä jättää lukijalle itselleen. Jos toimittajan on pakko sanoa mielipiteensä, se olisi hyvä erottaa itse uutisesta. Esimerkiksi Helsingin Sanomien talousuutisissa uutista koskeva kommentti on usein esitetty erikseen, joka on mielestäni reilua lukijaa ja uutisoinnin kohteena olevia kohtaan. Jos uutisointi perustuu toimittajien mielipiteisiin ja intuitioihin, vain taivas saattaa olla rajana!!

Muuta aiheeseen liittyvää:

Sijoituksissa tyriminen

Markkinakommentointi

Talousmedian tehtävä on varmaankin pukea talouselämän numeroita tarinoiksi, joita ihmisten on helpompi sisäistää. Varmasti merkittävin esimerkki tästä tarinoiden tekemisestä on, kun taloustoimittajat katsovat ennen USA:n pörssien aukeamista niiden futuurien arvoja. Jos futuurit ovat plussalla verrattuna edellisen päivän päätösarvoon verrattuna, toimittaja kirjoittaa: "USAn pörssit avannee nousuun."Jos taas nämä futuurit ovat miinuksella, toimittajat kirjoittavat, että "USAn pörssit avannee laskuun." Tästä tarinan kertomista sitten, jopa saatetaan pyytää laskua maksullisten markkinauutisten muodossa.

Kuka tarinoita kertoo ja kuinka paljon niissä on konkreettista tietoa? Luin kesäkuun alussa Kauppalehden uutisen "ruotsalaispankit pitivät pintansa stressitestissä."

Otsikko onkin tosi kiva ja kansantajuinen juttu…

Kysymys kuitenkin herää, että miten ne pitivät pintansa stressitestissä? Kruunun arvo oli stressitestien jälkeen laskussa ja muualla mediassa johtopäätökset olivat erilaisia. Esim. Yahoon sivuilla uutisoitiin: "Swedish c.bank says banks face surging loan losses."  Tämän lisäksi Yahoon jutussa kerrotaan esim. kuinka ruotsalaispankkien osakkeet heikkenivät edelleen ("Swedish bank shares fell in the wake of the news…").

Itse luen enimmäkseen muualta maailmasta tulevia talousuutisia ja ihmettelen sitä miksi Suomessa usein jätetään olennainen informaatio uutisesta pois (esim. miten markkinat ovat reagoineet uutiseen, joka luultavasti kertoo enemmän kuin toimittajan mielipide!!) ja annetaan painoarvoa kansantajuiselle ja raflaavalle uutisotsikolle? Kukaan ei tietenkään voi väittää, etteikö ruotsalaispankit olisi selvinneet stressitestistä, koska tämä riippuu ennemminkin siitä mikä on toteutuneiden tulosten vertailupiste/odotus ja se on aina kirjoittajasta itsestä kiinni. Tässä tilanteessa toimittajan näkemys oli toinen kuin markkinareaktio.

Nämä uutiset yllä kuitenkin edustavat mielestäni hyvin kv-median ja suomalaisen median eroja; suomalaisessa uutisessa toimittaja heti jutun aluksi viestii miten asia on, kun taas toinen uutinen kertoo kattavasti mitä on tapahtunut, mitä analyytikot ovat mieltä ja miten markkinat ovat reagoineet, ja loppupäätös jää lukijalle itselleen.

***

Mennäänpä sitten vähän ajankohtaisempaan asiaan. Monet ovat varmaankin huomanneet Kauppalehden uutisen ”Muhiiko tässä Suomen Madoff-huijaus?” Asko Keränen ottaa asiaan kantaa Piksun sivuilla. Itse en olisi valitettavasti ollut samassa tilanteessa yhtä ymmärtäväinen.

Tärkeä kysymys kuitenkin on, että oliko tämä tuoreempi uutinen vain normaali toimittajan erehdys? Asiasta voi olla montaa mieltä… Väitän, että mielestäni näissä yllämainituissa suomalaisissa uutisoinneissa on kuitenkin yhtäläisyys; molemmat uutisoinnit ovat tilanteita, joissa subjektiivista asiaa (mielipiteeseen perustuva) esitetään/kysytään objektiivisen kaltaisena (faktaan perustuva) tai itse asian subjektiivisuutta ei tuoda riittävästi esille. Ensimmäisessä tapauksessa ruotsalaispankkien osakkeisen arvot tippuivat stressitestin jälkeen prosenttikaupalla, mutta toimittajan mielestä pankit pitivät pintansa. Nähdäkseni toimittajalla ei ollut tässä jälkimmäisessäkään tapauksessa mitään painavia perusteita yhdistää Sharemanin toimintaa Madoffiin.

Toivon edelleenkin syvästi, että suomalaisessa talousjournalismissa saataisiin pyrkimys objektiivisuuteen ja lukijalle pyrittäisiin tuomaan esille etenkin uutista koskevat faktat. Mielipide olisi hyvä jättää lukijalle itselleen. Jos toimittajan on pakko sanoa mielipiteensä, se olisi hyvä erottaa itse uutisesta. Esimerkiksi Helsingin Sanomien talousuutisissa uutista koskeva kommentti on usein esitetty erikseen, joka on mielestäni reilua lukijaa ja uutisoinnin kohteena olevia kohtaan. Jos uutisointi perustuu toimittajien mielipiteisiin ja intuitioihin, vain taivas saattaa olla rajana!!

Muuta aiheeseen liittyvää:

Sijoituksissa tyriminen

Markkinakommentointi