Aktiivinen vai passiivinen rahasto Aasian sijoituksiin?

 

Aktiivisen ja passiivisen rahastonhoidon hyviä ja huonoja puolia on vertailtu pitkään ja hartaasti rahastomarkkinoiden tutkijoiden kesken.

Passiivisuuden puolesta etuina mainitaan alhaiset kustannukset ja yksinkertaisuus. Rationaalinen sijoittaja ei tällöin voi kuitenkaan välttää ongelma-alueita, koska laajemmat osakeindeksit kattavat melkein kaikki eri toimialat ja osakkeet – sekä hyvät, että huonot. Esimerkiksi osakeindeksiin sijoittaminen olisi ollut turmiollista vuoden 2008 alkupuolella, koska rahoituslaitoksien osuus indeksistä oli tällöin huomattavan suuri. Myös vientiyrityksistä erossa pysyminen globaalin kaupankäynnin romahtaessa ei olisi ollut mahdollista passiivisille indeksisijoittajille. Parhaillaankin vientiyritysten osuus Aasian osakeindekseissä on 20-30 %, mikä passiivisissa rahastoissa toimii ns. jarruna, koska kysyntä länsimassa on vielä suhteellisen heikkoa. Pankkien osuus indekseissä on puolestaan noin 30-35 %, eikä nousevien korkojen vallitessa ei ole järkevintä pitää pankeissa suurta painoa.

Aktiivisen rahastonhoidon etuina ovat puolestaan edullisten ja kasvavien yhtiöiden painottaminen, ja toisaalta pysyminen erossa huonoista ja kalliista yhtiöistä. Aktiivisuuden haittapuolina mainitaan usein korkeat kustannukset. Lisäksi valitettavan monet osakerahastot mainostavat olevansa aktiivisia sijoitustoiminnassaan ja tällä verukkeella laskuttavat korkeita palkkioita, vaikka rahastojen sisältö ei paljoa indeksien sisällöstä erotukaan. Näin ollen rahastosijoittajan kannattaa tutkia tarkasti potentiaalisten aktiivisten kohderahastojensa tiedot, jotta sijoittajan maksamat palkkiot eivät mene väärille tahoille ja väärin perustein.

Veroedut

Koska aktiiviset rahastot pyrkivät aktiivisuudella toiminnassaan painottamaan kasvualueita ja välttämään kalliita ja riskialttiimpia alueita on sijoittajalla mahdollisuus huomattaviin veroetuihin verrattuna teema- ja/tai maarahastoihin, jotka painottavat ainoastaan yhtä maata tai sijoitusteemaa. Sijoittajan ei esimerkiksi tarvitse myydä tiettyä maa- tai teemarahastoaan silloin, kun niillä ei ole enää nousupotentiaalia tai ne kallistuvat liiaksi – aktiivisten rahastojen salkunhoitotiimi pyrkii tekemään tämän sijoittajan puolesta, jolloin sijoittajalle syntyy veroetuja pääomatulojen suhteen.

Velkabuumin loppumisen vaikutukset negatiivisia passiiviselle rahastosijoittamiselle

2000-luvulla maailman velkarahan määrä kasvoi huimasti etenkin pääoma- ja rahastosijoituksissa, mikä painoi sijoitusinstrumenttien volatiliteetin ennennäkemättömän alhaiselle tasolle. Tämän vuoksi melkein kaikki osakemarkkinat maailmassa nousivat samanaikaisesti, sillä velkarahaa pumpattiin globaaleille markkinoille tasaisen kasvavaa vauhtia.

Velkabuumin huomattava hidastuminen finanssikriisin seurauksena puolestaan aiheutti volatiliteetin nousun normaalimmille tasoille, eikä velkabuumin aikana olleita tasoja tulla näkemään pitkään aikaan. Tästä johtuen voi olettaa, että osakemarkkinoilla ei myöskään tulla näkemään enää kaikkien sijoitusteemojen ja osakeindeksien yhtäaikaista nousua alhaisella volatiliteetilla. Näin ollen parhaat sijoitustuotot saavutetaan luultavasti rahastoissa, joiden sijoitustoiminta on aktiivista ja kantaaottavaa.

On totta, että jotkut tutkielmat sanovat indeksisijoittamisen olevan edullisin ja paras vaihtoehto, mutta viimeisimmät indeksisijoittamisen puolesta tehdyt tutkielmat ottavat huomioon ainoastaan velkabuumin aikakauden, jolloin kaikki markkinat nousivat samanaikaisesti.

 

Tuottosidonnainen palkkio aktiivisissa rahastoissa

Koska aktiivisten -rahastojen toiminta on aktiivista ja kantaaottavaa ne perivät useimmiten toiminnastaan tuottosidonnaisen palkkion. Tuottosidonnaisia palkkioita on kahdenlaisia:

  1. Rahastot, jotka saavat tuottosidonnaista palkkiota silloin, kun tietty absoluuttinen tuottotavoite ylittyy kalenterivuosittain ja mukana on ns. ”high water mark” -periaate. Tämä tarkoittaa sitä, että tuottosidonnaista palkkiota ei veloiteta, jos rahaston arvo ei kasva absoluuttisesti joka vuosi esimerkiksi yli 5 %. Tuottosidonnaista palkkiota ei myöskään makseta, jos aikaisemmin saavutettua historiallisesti korkeinta arvoa ei ole ylitetty.
  2. Rahastot, jotka veloittavat tuottosidonnaista palkkiota tietyn indeksin ylittävästä tuotosta, mikä tarkoittaa sitä, että tuottosidonnaista palkkiota veloitetaan myös siinä tapauksessa, kun rahaston arvo tippuu esimerkiksi 40 % ja vertailuindeksi tippuu 50 %. Tämä on useiden mielestä väärin, koska tällöin salkunhoitaja ei ole ansainnut tuottosidonnaista palkkiota. Lisäksi salkunhoitajan on suhteellisen helppo voittaa indeksi laskumarkkinoilla suoraan alentamalla osakepainoa.

Juuso Mykkänen – JOM Rahastoyhtiö Oy – www.jom.fi

Related Posts

Talous

Evergrande ei ole Lehman 2.0

Kiinalainen kiinteistöjätti savuaa pahanpäiväisesti

Tuoreen markkinapaniikin yleisimmin käytetyksi selitykseksi kapuaa Kiinan suurimman kiinteistöyhtiön Evergranden maksukyvyttömyys. Sillä on vaatimattomasti 300 miljardin velkavuori, josta erääntyy lähipäivinä usea miljardi.

Korkojaankaan

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com