Vuonna 2004 olin suuresti itseäni paremmassa seurassa. Ensin puhui maaherra (onneksi lyhyesti) ja sitten tulevaisuudentutkija (valitettavasti sitäkin pidempään). Kumpikin puhui samasta aiheesta turkulaiselle yleisölle, nimittäin siitä, että Turku on ihan vallan kauhian pali hienompi paikka kuin kukaan ulkopuolinen ymmärtääkään.

Alustuksista on sanottava, että ikävästi kävi mielessä, mitä silloinen Länsi-Suomen maaherra mahtoi Tampereella sanoa. Tulevaisuustutkijan esitys oli tyypillistä päivystävän dosentin puhetta. Yleisöä miellyttäviä mielipiteitä kuorrutettiin oppiarvolla, mutta paljon pulinan kyytipojaksi oli olemattomasti faktoja.

Linkissä on toisen tutkijan näkemys, jonka mukaan Turku on pahiten taantuneita kaupunkeja Suomessa. Koska olen luullut, että tutkimuksen kohde voi olla vain menneisyydestä saatu kokemusperäinen tieto tai edes jotenkin kokemuksella verifioitava mallinnus, puhun nyt vain menneisyydestä enkä tulevaisuudesta.

Ikäviä faktoja Turusta:

– asuntopolitiikkaa ei olisi voinut enää huonommin hoitaa. Okt-tontteja on ollut ajoittain kohtuuttoman niukasti, mutta vuokra-asuntoja kaupunki omistaa niin paljon, että kaupungin tilintarkastajat ovat kiinnittäneet huomiota ko. omaisuusmassaan liittyviin epävarmuustekijöihin. – Turussa lienee väkilukuun nähden eniten tiedekorkeakouluopiskelijoita (n. 25.000). Kovin mitättömästi tämä sakki on mitään talouselämälle tuottanut.

– Turusta on hävinnyt melkoinen tekstiiliteollisuus (miksi ihmeessä siitä the Finnish designista aina höpistään, kun totuus on höpinöitä paljon synkempi). Elintarviketeollisuudelle on käynyt suunnilleen samoin ja telakkateollisuuden alasajoa itseni kaltaisten sivistymättömien poliittisen eliitin ulkopuolisten ihmisten joukossa on pelätty jo pitkään. Virallisesti Turku toki panostaa edelleen meriklusteriin, minkä keskeisin osaamisalue lienee merimuseo.

On selvää, että edellä olevan kaltainen inhorealismi ei mitään uutta saa aikaiseksi. Se tosin ei ole varsinainen toimenkuvanikaan, vaan arvioida muitten uutuuksia ennen kuin erehdyn niihin rahaani tuhlaamaan. Mutta toisaalta sellainen totuuden kieltäminen, mitä Turussa harrastetaan, ei liioin johda muuhun kuin ikäviin yllätyksiin, joihin ei ole haluttu varautua.

Siitä missä Turun Helsingin-väylä ja rautatie ylittävät Aura-joen, näkyy etäällä nuo hylätyt viljasiilon rumilukset, joitten purkamisesta kiistellään. Museoviranomaisten mielestä ne tietysti sopivat maisemaan kuin nenä päähän. Muuta nähtävää ei ole Turun hienoimmalla rakentamattomalla ~neliökilometrin kokoisella alueella, mikä ilmenee linkin kartasta – jaa, mutta onhan siellä liekkimaja!

Vuonna 2004 olin suuresti itseäni paremmassa seurassa. Ensin puhui maaherra (onneksi lyhyesti) ja sitten tulevaisuudentutkija (valitettavasti sitäkin pidempään). Kumpikin puhui samasta aiheesta turkulaiselle yleisölle, nimittäin siitä, että Turku on ihan vallan kauhian pali hienompi paikka kuin kukaan ulkopuolinen ymmärtääkään.

Alustuksista on sanottava, että ikävästi kävi mielessä, mitä silloinen Länsi-Suomen maaherra mahtoi Tampereella sanoa. Tulevaisuustutkijan esitys oli tyypillistä päivystävän dosentin puhetta. Yleisöä miellyttäviä mielipiteitä kuorrutettiin oppiarvolla, mutta paljon pulinan kyytipojaksi oli olemattomasti faktoja.

Linkissä on toisen tutkijan näkemys, jonka mukaan Turku on pahiten taantuneita kaupunkeja Suomessa. Koska olen luullut, että tutkimuksen kohde voi olla vain menneisyydestä saatu kokemusperäinen tieto tai edes jotenkin kokemuksella verifioitava mallinnus, puhun nyt vain menneisyydestä enkä tulevaisuudesta.

Ikäviä faktoja Turusta:

– asuntopolitiikkaa ei olisi voinut enää huonommin hoitaa. Okt-tontteja on ollut ajoittain kohtuuttoman niukasti, mutta vuokra-asuntoja kaupunki omistaa niin paljon, että kaupungin tilintarkastajat ovat kiinnittäneet huomiota ko. omaisuusmassaan liittyviin epävarmuustekijöihin. – Turussa lienee väkilukuun nähden eniten tiedekorkeakouluopiskelijoita (n. 25.000). Kovin mitättömästi tämä sakki on mitään talouselämälle tuottanut.

– Turusta on hävinnyt melkoinen tekstiiliteollisuus (miksi ihmeessä siitä the Finnish designista aina höpistään, kun totuus on höpinöitä paljon synkempi). Elintarviketeollisuudelle on käynyt suunnilleen samoin ja telakkateollisuuden alasajoa itseni kaltaisten sivistymättömien poliittisen eliitin ulkopuolisten ihmisten joukossa on pelätty jo pitkään. Virallisesti Turku toki panostaa edelleen meriklusteriin, minkä keskeisin osaamisalue lienee merimuseo.

On selvää, että edellä olevan kaltainen inhorealismi ei mitään uutta saa aikaiseksi. Se tosin ei ole varsinainen toimenkuvanikaan, vaan arvioida muitten uutuuksia ennen kuin erehdyn niihin rahaani tuhlaamaan. Mutta toisaalta sellainen totuuden kieltäminen, mitä Turussa harrastetaan, ei liioin johda muuhun kuin ikäviin yllätyksiin, joihin ei ole haluttu varautua.

Siitä missä Turun Helsingin-väylä ja rautatie ylittävät Aura-joen, näkyy etäällä nuo hylätyt viljasiilon rumilukset, joitten purkamisesta kiistellään. Museoviranomaisten mielestä ne tietysti sopivat maisemaan kuin nenä päähän. Muuta nähtävää ei ole Turun hienoimmalla rakentamattomalla ~neliökilometrin kokoisella alueella, mikä ilmenee linkin kartasta – jaa, mutta onhan siellä liekkimaja!