”… kiireesti säästöpossut rikki ja kaikki rahat hajautettuun Suomi-salkkuun,” kommentoi Erkki Sinkko Kauppalehdelle.

Säästöpossun rikkomispuheita on jo paljon puitu, joten on aika miettiä sitä hajautettua Suomi salkkua. Miksi kaikki aina puhuvat Suomi-salkuista ikään kuin muuta ei tarvita?

Hajauttaminen muiden maiden osakkeisiin nähdään turhana lähinnä kahdesta syystä:

(a) ”sijoittamalla suomalaisiin osakkeisiin hajautat maailmalle ja saat samalla maailmanlaajuisen hajautuksen.”

 (b) Suomen mahti on itsestäänselvyys.

Islantilaiset myös varmaan ennen vuotta 2008 ajattelivat, että heidän mahtinsa jatkuu ja, että heidän pankit ovat hajauttaneet moneen maahan niiden toiminnan ollessa kansainvälistä. Samoin varmaankin tekivät japanilaiset 20-vuotta sitten.

Suomen taloudellisen ylivertaisuuden ihannointia ja siihen uskomista voisimme hienosti kutsua suomalaiseksi triumphalismiksi. Se on asenne ja uskomus, joka juontaa juurensa Suomen nopeasta talouskasvusta kylmän sodan aikana, Nokian tuomaan menestykseen 1990-luvun laman jälkeen ja osin suomalaisen konepaja teollisuuden menestykseen 2000-luvulla. Tämä triumphalismi liittyy suuresti suomalaiseen kansankapitalismiin, jonka mukaan jokaisen kansalaisten tulisi omistaa oma pala suomalista bisnestä johtaen kaikkeen hyvään ja kauniiseen.

Jotta tämä triumphalismin saisi lisää tuulta purjeisiin, täytyisi sen saada taas uskottavuutta uudella suomalaisella menestystarinalla, mutta tuleeko niitä?

Suomalainen triumphalismi on siis asia, joka saattaa esiintyä tämän päivän eläkeläisten ajatusmaailmassa, mutta ei välttämättä silloin, kun itse olen eläkkeellä eli noin 40-vuoden päästä. Silloin saattaa olla vuorossa jo kiinalainen triumphalismi.

Aiheeseen liittyen kirjoitin aiemmin artikkelin ”kansankapitalismi ja sen kylkiäiset.”

Lars Stormbom kirjoitti myös aiheeseen liittyvän artikkelin Piksussa.