Huijarit palkitaan

 

Suomalainen vientiteollisuus on nyt pahassa jamassa, kun Ruotsin kruunu on käytännössä devalvoitunut selvästi suhteessa euroon ja ruotsalaiset pystyvät nyt myymään tuotteitaan maailmanmarkkinoille tuon devalvoitumisen verran edullisemmin kuin suomalaiset.

Suomalaiset teollisuusjohtajat ovat muistaneet moneen otteeseen päivitellä kuinka epäreilu tällainen kilpailuetu on, tosin autuaasti samalla unohtaen, että merkittävä osa Suomen 90-luvun noususta oli seurausta Suomen 90-luvun avun devalvaatiosta, jossa markan arvoa tiputettiin kerralla oikein reilusti.

 

Pitkälti juuri tämän kilpailuedun varaan rakentui suomalaiset metallin ja alihankintateollisuuden hurja nousu, kun kansainväliset jättiläisyritykset siirsivät hankintojaan halvimpaan maahan eli Suomeen.

Toki nousua ei toki olisi ollut ilman suomalaista insinööriosaamista, markkinointitaitoa ja luotettavuutta. Yhtä osaavia ja luotettavia toimittajia olisi kuitenkin todennäköisesti löytynyt muistakin maista, mutta väitän että nimenomaan valuuttakurssietu käänsi päävirran Suomen hyväksi.
Nyt meillä ei siis oikeasti pitäisi olla kanttia valittaa lainkaan siitä, että Ruotsi on päässyt keplottelemaan itsensä samanlaiseen asemaan.

Olen henkilökohtaisesti ollut aina sitä mieltä, että valuuttakursseilla pelaaminen on pohjimmaltaan yksinkertaisesti huijaamista. Devalvaation pohjalla on toki aina jokin talouselämän toimintahäiriö, jota sillä lääkitään, mutta kyse on enemmänkin dopingista, ei todellisesta sairauden lääkitsemisestä.
Aivan kuten dopingissakin jää aina kysymys siitä mitä tapahtuu kun dopingin vaikutus lakkaa; mitä tapahtuu urheilijalle tai yritykselle, jonka ura on rakennettu dopingin varaan, kun dopingin vaikutus lakkaa?

Euroalueeseen liittyminen toi maamme teollisuudelle valtaisan edun, kun markan ja euron kurssi lyötiin kiinni valmiiksi rajusti doupattuun kurssiin. Nyt tuo etu on jo pääosin kadotettu ja meidän pitäisi jo menestyä viennissä tekemällä joitain asioita luovemmin, tehokkaammin tai luotettavammin kuin muut.
Kuten urheilusta hyvin tiedämme dopingin avulla menestyminen on paljon helpompaa kuin tehdä samat asiat kovalla työllä, mutta ainakin monet vielä positiivista testiä antamattomat urheilijat väittävät, että se on mahdollista.

Valuuttakurssihuijaus varmasti päättyy vasta kun koko maailma käyttää samaa valuuttaa. Euroalueen synnyttäminen oli loistava pääavaus tähän suuntaan. Ongelma vain oli, että eräät Ruotsin kaltaiset maat pystyivät sittenkin jäämään sen ulkopuolelle ja jatkamaan valuuttadopingin käyttöä rauhassa.

 

Suomalainen vientiteollisuus on nyt pahassa jamassa, kun Ruotsin kruunu on käytännössä devalvoitunut selvästi suhteessa euroon ja ruotsalaiset pystyvät nyt myymään tuotteitaan maailmanmarkkinoille tuon devalvoitumisen verran edullisemmin kuin suomalaiset.

Suomalaiset teollisuusjohtajat ovat muistaneet moneen otteeseen päivitellä kuinka epäreilu tällainen kilpailuetu on, tosin autuaasti samalla unohtaen, että merkittävä osa Suomen 90-luvun noususta oli seurausta Suomen 90-luvun avun devalvaatiosta, jossa markan arvoa tiputettiin kerralla oikein reilusti.

 

Pitkälti juuri tämän kilpailuedun varaan rakentui suomalaiset metallin ja alihankintateollisuuden hurja nousu, kun kansainväliset jättiläisyritykset siirsivät hankintojaan halvimpaan maahan eli Suomeen.

Toki nousua ei toki olisi ollut ilman suomalaista insinööriosaamista, markkinointitaitoa ja luotettavuutta. Yhtä osaavia ja luotettavia toimittajia olisi kuitenkin todennäköisesti löytynyt muistakin maista, mutta väitän että nimenomaan valuuttakurssietu käänsi päävirran Suomen hyväksi.
Nyt meillä ei siis oikeasti pitäisi olla kanttia valittaa lainkaan siitä, että Ruotsi on päässyt keplottelemaan itsensä samanlaiseen asemaan.

Olen henkilökohtaisesti ollut aina sitä mieltä, että valuuttakursseilla pelaaminen on pohjimmaltaan yksinkertaisesti huijaamista. Devalvaation pohjalla on toki aina jokin talouselämän toimintahäiriö, jota sillä lääkitään, mutta kyse on enemmänkin dopingista, ei todellisesta sairauden lääkitsemisestä.
Aivan kuten dopingissakin jää aina kysymys siitä mitä tapahtuu kun dopingin vaikutus lakkaa; mitä tapahtuu urheilijalle tai yritykselle, jonka ura on rakennettu dopingin varaan, kun dopingin vaikutus lakkaa?

Euroalueeseen liittyminen toi maamme teollisuudelle valtaisan edun, kun markan ja euron kurssi lyötiin kiinni valmiiksi rajusti doupattuun kurssiin. Nyt tuo etu on jo pääosin kadotettu ja meidän pitäisi jo menestyä viennissä tekemällä joitain asioita luovemmin, tehokkaammin tai luotettavammin kuin muut.
Kuten urheilusta hyvin tiedämme dopingin avulla menestyminen on paljon helpompaa kuin tehdä samat asiat kovalla työllä, mutta ainakin monet vielä positiivista testiä antamattomat urheilijat väittävät, että se on mahdollista.

Valuuttakurssihuijaus varmasti päättyy vasta kun koko maailma käyttää samaa valuuttaa. Euroalueen synnyttäminen oli loistava pääavaus tähän suuntaan. Ongelma vain oli, että eräät Ruotsin kaltaiset maat pystyivät sittenkin jäämään sen ulkopuolelle ja jatkamaan valuuttadopingin käyttöä rauhassa.

Related Posts