Liimapalkkeja kokeiltiin jo 1900-luvun alussa Sveitsissä ja Saksassa, mutta silloiset liimat eivät olleet tarpeeksi kestäviä. Liimapalkit saivat turhankin huonon maineen.

Toisen maailmansodan aikana USA rakensi yli 2000 raivaaja-alusta, jotka magneettimiinojen takia tehtiin puusta. Tällöin otettiin laajaan käyttöön 1930-luvulla kehitetty keinohartsiliiman muunnos, joka osoittautui tarpeeksi kestäväksi. Sodan jälkeen liimapalkkeja alettiin käyttää USA:ssa talonrakennusalalla.

Suomi puolestaan joutui sotakorvauksina toimittamaan Neuvostoliittoon 90 puukuunaria. Suomessa oli jo vuosikymmeniä rakennettu metallirunkoisia moottorialuksia, joten puukuunarien valmistaminen ei ollut helppoa. Raumalla karjalainen siirtoväki valmisti niitä käsityömenetelmin, mutta turkulainen Laivateollisuus Oy turvautui amerikkalaiseen liimapalkkimenetelmään. Kun puualusten kysyntä ymmärrettävästi aikanaan lakkasi, myös Suomessa liimapalkkimenetelmää alettiin käyttää talonrakennuksessa.

Kehitys USA:ssa ja Suomessa oli siis täysin yhdenmukainen. Jo vuonna 1934 kehitettyä liimaa ei hyödynnetty ennen kuin siihen oli pakko. USA:lle pakko syntyi magneettimiinoista ja Suomelle sotakorvauksista. Vasta kun poikkeuksellinen puualustuotanto lakkasi, alettiin liimapalkeille etsiä käyttöä talon- ja sillanrakennuksen alalla. Suomessa tämä tapahtui vasta 1950-luvun loppupuolelta alkaen.

Liimapalkki on yli 60 vuotta vanha innovaatio. Nyt mekaaninen metsäteollisuus tarvitsisi uusia innovaatioita. Olisi varmaan pienemmän riesan tie, jos innovaatioitten synnyttämiseen ei tarvittaisi uutta maailmansotaa.

Liimapalkkeja kokeiltiin jo 1900-luvun alussa Sveitsissä ja Saksassa, mutta silloiset liimat eivät olleet tarpeeksi kestäviä. Liimapalkit saivat turhankin huonon maineen.

Toisen maailmansodan aikana USA rakensi yli 2000 raivaaja-alusta, jotka magneettimiinojen takia tehtiin puusta. Tällöin otettiin laajaan käyttöön 1930-luvulla kehitetty keinohartsiliiman muunnos, joka osoittautui tarpeeksi kestäväksi. Sodan jälkeen liimapalkkeja alettiin käyttää USA:ssa talonrakennusalalla.

Suomi puolestaan joutui sotakorvauksina toimittamaan Neuvostoliittoon 90 puukuunaria. Suomessa oli jo vuosikymmeniä rakennettu metallirunkoisia moottorialuksia, joten puukuunarien valmistaminen ei ollut helppoa. Raumalla karjalainen siirtoväki valmisti niitä käsityömenetelmin, mutta turkulainen Laivateollisuus Oy turvautui amerikkalaiseen liimapalkkimenetelmään. Kun puualusten kysyntä ymmärrettävästi aikanaan lakkasi, myös Suomessa liimapalkkimenetelmää alettiin käyttää talonrakennuksessa.

Kehitys USA:ssa ja Suomessa oli siis täysin yhdenmukainen. Jo vuonna 1934 kehitettyä liimaa ei hyödynnetty ennen kuin siihen oli pakko. USA:lle pakko syntyi magneettimiinoista ja Suomelle sotakorvauksista. Vasta kun poikkeuksellinen puualustuotanto lakkasi, alettiin liimapalkeille etsiä käyttöä talon- ja sillanrakennuksen alalla. Suomessa tämä tapahtui vasta 1950-luvun loppupuolelta alkaen.

Liimapalkki on yli 60 vuotta vanha innovaatio. Nyt mekaaninen metsäteollisuus tarvitsisi uusia innovaatioita. Olisi varmaan pienemmän riesan tie, jos innovaatioitten synnyttämiseen ei tarvittaisi uutta maailmansotaa.