Kiinan monituhatvuotisesta historiasta juhlittavaksi otettiin Maon valtakauden alku. Ko. aikana 1949 – 1976 eräitten arvioitten mukaan maksimissaan jopa 70 miljoonaa ihmistä kuoli 1) Maon epäpätevän hallinnon ja 2) terrorin takia. Nälänhätää on koettu monessa muussakin maassa kuin Maon Kiinassa, mutta toisaalta Maon kuoleman jälkeen maa on vaurastunut tavattomasti.

 

Maosta muutoin voi sanoa, että on syytä ymmärtää, miten ulkovaltojen vaikuttaessa voimakkaasti Kiinan asioihin Maolla oli nuoruudessaan valtavan paljon paremmat mahdollisuudet tutustua ulkomaisiin vaikutteisiin kuin mitä oli hänen alamaisillaan myöhempinä vuosikymmeninä. Maon ajatusmaailma muodostui todistettavasti vuonna 1918.

 

Tiivistettynä Maon todellisten oppien (=itselleen tarkoittamien muistiinpanojen) mukaan tie valtaan kulki tuhoamalla mahdollisimman paljon. On kiistatonta, että se mitä Mao 1918 kirjoitti oli samaa, mitä hän vuosikymmenien ajan toteuttikin aina kuolemaansa 1976 asti. Arvioni lähteestä.

 

Sellainen oli siis juhlien aihe, mutta entä tulevaisuus? Mieleeni tulee kolme kysymystä.

 

1) Engl. Wikipedia kuvaa näinkin neutraalisti Kiinan sisäpolitiikkaa: "The government has a policy of limiting groups, organizations, and beliefs that it considers a potential threat to "social stability" and control." Itse ilmaisisin asian niin, että Kiinan tapaisen valtion suurimpana probleemana on yhteiskunnan mahdollinen piilevä epästabiilius, jonka määrää on vaikea arvioida. Krouvimmin sanoen hallituksen valta lepää viime kädessä sen varassa, onko armeija halukas ampumaan siviilejä kohti puolustaakseen hallitusta.

 

2) Ennen toista maailmansotaa tehdyssä tilastossa Kiinassa on arvioitu olleen 50 miljoonaa muslimia. Neuvostoliitto pelkäsi omaa muslimiväestöään ja kuten olemme Venäjällä nähneet, uskonnot elivät neuvostovallan yli, mikä aika on selvästi Maon kautta pidempi. Jos 1930-luvun tilastot otetaan lähtökohdaksi, muslimeja saattaisi Kiinassa olla maksimissaan jopa 100 miljoonaa. Kyse lienee maailman dynaamisimmasta uskonnosta. Merkille pantavaa on se intensiteetti, millä Al Jazeera on seurannut islamilaisten uiguurien liikehdintää.

 

3) Länsi hermoilee Hormuzin salmesta, joka on vähäinen kapeikko verrattuna 800 km pitkään Malakan salmeen, jota pitkin Kiinan öljy kulkee. Kuten kartasta näkyy, ainoa vapaa meritie Arabian niemimaalta Kiinaan kulkee Australian itäpuolitse, mikä on peräti pitkä matka. Kiinalla ei ole sellaista laivastoa, millä pystyisi öljykuljetuksiaan suojaamaan oli reitti mikä hyvänsä.

 

Joka tapauksessa maailmantalouteen keskeisesti vaikuttavassa Kiinassa on paljon potentiaalista epästabiiliutta. On myös hyvä muistaa, miten hajanainen Kiina on historiansa aikana ollut ja potentiaalista hajanaisuutta Kiinassa on nykyäänkin.

Kiinan monituhatvuotisesta historiasta juhlittavaksi otettiin Maon valtakauden alku. Ko. aikana 1949 – 1976 eräitten arvioitten mukaan maksimissaan jopa 70 miljoonaa ihmistä kuoli 1) Maon epäpätevän hallinnon ja 2) terrorin takia. Nälänhätää on koettu monessa muussakin maassa kuin Maon Kiinassa, mutta toisaalta Maon kuoleman jälkeen maa on vaurastunut tavattomasti.

 

Maosta muutoin voi sanoa, että on syytä ymmärtää, miten ulkovaltojen vaikuttaessa voimakkaasti Kiinan asioihin Maolla oli nuoruudessaan valtavan paljon paremmat mahdollisuudet tutustua ulkomaisiin vaikutteisiin kuin mitä oli hänen alamaisillaan myöhempinä vuosikymmeninä. Maon ajatusmaailma muodostui todistettavasti vuonna 1918.

 

Tiivistettynä Maon todellisten oppien (=itselleen tarkoittamien muistiinpanojen) mukaan tie valtaan kulki tuhoamalla mahdollisimman paljon. On kiistatonta, että se mitä Mao 1918 kirjoitti oli samaa, mitä hän vuosikymmenien ajan toteuttikin aina kuolemaansa 1976 asti. Arvioni lähteestä.

 

Sellainen oli siis juhlien aihe, mutta entä tulevaisuus? Mieleeni tulee kolme kysymystä.

 

1) Engl. Wikipedia kuvaa näinkin neutraalisti Kiinan sisäpolitiikkaa: "The government has a policy of limiting groups, organizations, and beliefs that it considers a potential threat to "social stability" and control." Itse ilmaisisin asian niin, että Kiinan tapaisen valtion suurimpana probleemana on yhteiskunnan mahdollinen piilevä epästabiilius, jonka määrää on vaikea arvioida. Krouvimmin sanoen hallituksen valta lepää viime kädessä sen varassa, onko armeija halukas ampumaan siviilejä kohti puolustaakseen hallitusta.

 

2) Ennen toista maailmansotaa tehdyssä tilastossa Kiinassa on arvioitu olleen 50 miljoonaa muslimia. Neuvostoliitto pelkäsi omaa muslimiväestöään ja kuten olemme Venäjällä nähneet, uskonnot elivät neuvostovallan yli, mikä aika on selvästi Maon kautta pidempi. Jos 1930-luvun tilastot otetaan lähtökohdaksi, muslimeja saattaisi Kiinassa olla maksimissaan jopa 100 miljoonaa. Kyse lienee maailman dynaamisimmasta uskonnosta. Merkille pantavaa on se intensiteetti, millä Al Jazeera on seurannut islamilaisten uiguurien liikehdintää.

 

3) Länsi hermoilee Hormuzin salmesta, joka on vähäinen kapeikko verrattuna 800 km pitkään Malakan salmeen, jota pitkin Kiinan öljy kulkee. Kuten kartasta näkyy, ainoa vapaa meritie Arabian niemimaalta Kiinaan kulkee Australian itäpuolitse, mikä on peräti pitkä matka. Kiinalla ei ole sellaista laivastoa, millä pystyisi öljykuljetuksiaan suojaamaan oli reitti mikä hyvänsä.

 

Joka tapauksessa maailmantalouteen keskeisesti vaikuttavassa Kiinassa on paljon potentiaalista epästabiiliutta. On myös hyvä muistaa, miten hajanainen Kiina on historiansa aikana ollut ja potentiaalista hajanaisuutta Kiinassa on nykyäänkin.