Sijoittamisen teoriaa ja käytäntöä, osa IV
Lausumaatit ja talousmedia
Olen kehittänyt ihan ite uudissanan suomen kieleen: Lausumaatti on lyhenne sanasta lausuntoautomaatti.
Suomessa on kohtalainen joukko taloudellisia tutkimuslaitoksia, joitten nimessä on olennainen virhe. Laitosten toiminta ei nimittäin ole millään tavalla taloudellista, vaan on julkisella rahoituksella ylläpidettyä.
Laitosten ennusteet ovat puolestaan sellaisia, ettei niistä kukaan mitään maksaisi. Voinhan minäkin katsoa ikkunasta ulos ja sanoa, että näyttää satavan. Juuri tässä lausumaattien toiminnassa on kysymys. Kysyntä näyttää jatkuvan voimakkaana juuri siihen asti kunnes kysyntä heikkenee. Hienompi nimi menetelmälle lienee ekstrapolointi, mutta kyllä minä kutsuisin sitä vain ikkunasta katteluksi.
15.10. rahoituksen professori Vesa Puttonen esiintyi TV 1:ssä. Esityksensä yhteydessä hän kertoi, miten pankkien vakavaraisuus on globaalisti laskenut. Esityksensä lopuksi Puttonen sanoi siihen tapaan, että itse kullakin on peiliin katsomisen paikka.
Optimistisesti kuvittelen, että Puttonen olisi tarkoittanut myös itseään, minkä asian hän myöhemmin kirjoituksessaan AP:lle vahvistikin.
USA:n asuntokuplasta on puhuttu vuosia. USA:n kongressi kiinnitti niinikään jo useita vuosia sitten huomiota niihin ongelmiin, mikä aiheutuu läpinäkymättömyys kotitalouksille myönnettyjen luottojen arvopaperistamisessa. Tietääkseni ainakin alkuvuodesta 2007 eräissä pohjoismaisissa pankeissa ongelmiin reagoitiin. Luottoluokitusen ongelmia käsitteli HS jo kevättalvella 2007.
Eiköhän pankkien vakavaraisuuden kehittäminen ole ollut julkista ja rahoituksen professorin alaa kuuluvaa tietoa?
Lausumaatit ja talousmedia
Olen kehittänyt ihan ite uudissanan suomen kieleen: Lausumaatti on lyhenne sanasta lausuntoautomaatti.
Suomessa on kohtalainen joukko taloudellisia tutkimuslaitoksia, joitten nimessä on olennainen virhe. Laitosten toiminta ei nimittäin ole millään tavalla taloudellista, vaan on julkisella rahoituksella ylläpidettyä.
Laitosten ennusteet ovat puolestaan sellaisia, ettei niistä kukaan mitään maksaisi. Voinhan minäkin katsoa ikkunasta ulos ja sanoa, että näyttää satavan. Juuri tässä lausumaattien toiminnassa on kysymys. Kysyntä näyttää jatkuvan voimakkaana juuri siihen asti kunnes kysyntä heikkenee. Hienompi nimi menetelmälle lienee ekstrapolointi, mutta kyllä minä kutsuisin sitä vain ikkunasta katteluksi.
15.10. rahoituksen professori Vesa Puttonen esiintyi TV 1:ssä. Esityksensä yhteydessä hän kertoi, miten pankkien vakavaraisuus on globaalisti laskenut. Esityksensä lopuksi Puttonen sanoi siihen tapaan, että itse kullakin on peiliin katsomisen paikka.
Optimistisesti kuvittelen, että Puttonen olisi tarkoittanut myös itseään, minkä asian hän myöhemmin kirjoituksessaan AP:lle vahvistikin.
USA:n asuntokuplasta on puhuttu vuosia. USA:n kongressi kiinnitti niinikään jo useita vuosia sitten huomiota niihin ongelmiin, mikä aiheutuu läpinäkymättömyys kotitalouksille myönnettyjen luottojen arvopaperistamisessa. Tietääkseni ainakin alkuvuodesta 2007 eräissä pohjoismaisissa pankeissa ongelmiin reagoitiin. Luottoluokitusen ongelmia käsitteli HS jo kevättalvella 2007.
Eiköhän pankkien vakavaraisuuden kehittäminen ole ollut julkista ja rahoituksen professorin alaa kuuluvaa tietoa?
talousmediasta
Talousmedian perusongelma sijoittajan näkökulmasta taitaa olla se, että siitä taitaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä sijoituspäätöksiin. Haitta tulee lähinnä siitä, että media totuttaa ajattelemaan markkinoista liian yksioikoisella tavalla, ja siitä, että se totuttaa kiinnittämään huomiota kurssikehityksen kannalta epäoleellisiin asioihin. Luulen että sijoittajalle olisi parempi olla lukematta lehtiä kuten Kauppalehteä tai Arvopaperia.
Lausumaatti on hyvä sana.