Aurinkotaloudessa sekin on mahdollista. Kalifornian hyödykeverkkojen (sähkön,  kaasun, veden, tietoliikenteen verkkojen) säätelyä hoitava elin (The California Public Utilities Commission, CPUC) tarjoaa virtuaaliverkkomittauksen nimellä kulkevan tekniikan (virtual net metering, VNM). Tämän avulla myös sellaiset taloudet, joiden katoille ei voida asentaa aurinkopaneeleja pääsevät osallisiksi osavaltion aurinkoenergian tuesta.

Edellytyksenä on, että tuen saajat kuuluvat MASH ohjelman (multi-family affordable solar housing) piiriin.

Kuinka tukea voi saada, se selviää varmaan 198 sivuisesta käsikirjasta, joka olettavasti kuluu amerikkalaisen asumistukea saavan perheen käsissä.

Tuen salaisuus paljastuu osin jo MASH ohjelman aloitussivulta: Tukea maksetaan sähkön tuotantokapasiteetin perusteella eikä todellisen tuotannon. Silloinhan ei ole muutoinkaan väliä mikä todellisuus on. Kapasiteetin käyttö todellisen tuotannon sijaan on toki tavanomainen uusiutuvassa energiassa: Tuulivoimassakin puhutaan aina voimaloiden maksimituotantokapasiteetista eikä todellisesta, keskimääräisestä tuotannosta.