Kirjoitusvuorossa: Petre Pomell

”On vaikeaa saada ihmistä ymmärtämään jotain, jos hänen palkkansa perustuu siihen ettei hän ymmärrä.”

Upton Sinclair (1935)

Tarkoittiko vuonna 1943 Pulitzer-palkittu Sinclair lauseellaan rahastokauppiaita? Mene ja tiedä…

Norvestia julkaisi vuosittaisen sijoitusbarometrinsa tulokset äskettäin. Tuloksista kävi ilmi, ettei kansa salkunhoitajien päätä silitä. Luottamus on heikohkoa ja eräs painava syy sijoittamatta jättämiseen on epävarmuus sijoituspalvelujen tarjoajien eduista suhteessa sijoittajan omiin etuihin.

Vastaajat ovat oikeassa. Ajatellaanpa asiaa esimerkin kautta. Sijoitat 1000 euroa aktiiviseen osakesijoitusrahastoon. Koska rahat ovat kokonaan sinun, 100 prosenttia sijoittamiseen tarvittavasta pääomasta tulee sinulta.  Kannat myös 100 prosenttisen riskin osakemarkkinoilla. Sijoituspalveluyhtiö taas laittaa peliin 0 prosenttia pääomaa ja 0 prosenttia omaa riskiä. Miten jaetaan tulevaisuuden tuotot?

Keskimäärin saat noin 60 prosenttia tuotoista, ja sijoitusyhtiö 40 prosenttia. Kuulostaako reilulta?

Tässä kohdassa sijoittaja huomaa jotain olevan vialla. Toki ammattitaitoisesta palvelusta ja hajauttamisesta aina maksaa pitää, mutta kohtuullinen kustannustaso on 60/40 -jaosta kaukana.

Astutaan vielä askel syvemmälle sijoitustutkimuksen ihmeelliseen maailmaan. Viimeisten vuosikymmenten aikana tehokkaiden markkinoiden hypoteesiä on tutkittu akateemisella tasolla erittäin paljon. Satojen tutkimusten yhteenvetona voidaan todeta, että teoria on kohtuullisen lähellä totuutta. Markkinat eivät tietenkään ole täydellisen tehokkaat, mutta kaikkien kulujen ja verojen jälkeen on huomattavan hankalaa voittaa vuosi vuoden perään suuria markkinaindeksejä adekvaatilla riskitasolla mitattuna. Salkunhoitajien tulokset vertailtuna indeksituottoihin ovat keskimäärin erittäin heikot.

Keskity kuluihin

Koska kulujen osuus lopullisiin tuottoihin vaikuttaa keskeiseltä, saanen esittää uudehkon hypoteesin:

”Kulut ovat kaikki kaikessa”-hypoteesi hakkaa tehokkaiden markkinoiden teorian mennen tullen. Keskeinen väittämä menee näin: ”Kaikkien sijoittajien yhteensä markkinoilta imuroimat tuotot häviävät ryhmänä markkinatuotoille tarkalleen sijoittajien maksamien kulujen verran. Mitä vähemmän maksat kuluja sen enemmän jää itsellesi. Aina.”  Huomaa, että hypoteesin totuusarvo ei riipu markkinoiden tehokkuudesta tai tehottomuudesta.

Lähes kaikkien sijoituspalveluyritysten markkinointilauluun kuuluu alfan, positiivisen ylituoton, tarjonta asiakkaille.  Miten fiksu sijoittaja voi innostua seireenilaulusta, jos hän syvällisesti ymmärtää systeemin kokonaisuudessaan tuottavan kulujen jälkeen negatiivista alfaa? 

Ongelmahan on identtinen Lake Wobegonin pormestarin väitteen kanssa. Täh?

1950-luvulla Garrison Keillorin fiktionaalinen radiokuunnelma Lake Wobegon, oli erittäin suosittu Amerikassa. Warren Buffett muistelee ihmetelleensä kohtaa, jossa ylpeä pormestari kertoo, kuinka Lake Wobegonin koulun kaikki oppilaat saavuttivat koulun keskiarvoa paremmat oppimistulokset.

Garrison Keillorin antaman esimerkin kautta ymmärrämme Norvestian sijoitusbarometrin lopputuloksia syvällisemmin. Edut eivät kohtaa.

Lue Punaista mukia