Diktaattorin logiikka
Saksalaisia monet pitävät järkevänä kansana. Kuitenkin vuonna 1933 suurimmaksi puolueeksi nousi NSDAP, jonka johtaja Hitler oli saanut Saksan kansalaisuuden vasta edellisenä vuotena 1932. Valtakunnankanslerina Hitler hyväksytti diktatoriset valtuutensa kansanäänestyksessä, jossa vaalivilpistä huolimattakin suuri enemmistö kannatti esitystä.
Syksyllä 1940 Saksa ei saanut brittejä lannistettua, joten ratkaisu oli hyökätä NL:oon ja julistaa USA:lle sota. Tämä oli diktaattorin logiikkaa.
Huhtikuussa 1945 Hitler odotti SS -”kenraali” Steinerin pelastavan Berliinin joukolla, jolla käytettävissä oli kaksi (2) pataljoonaa. Nämä olisivat muka ratkaisseet sodan, jonka Saksa liittolaisineen hävisi huolimatta 20 miljoonasta rivissä jossain vaiheessa olleesta sotilaasta. Tällaista on siis diktaattorin logiikka.
__________________________________________________________________________________
Venäjällä on v. 2026 käytössään yli tuhat tankkilaivaa, joista vain n. 200 on tarkoitettu Venäjän sisäiseen liikenteeseen (johon suuret tankkerit eivät edes välttämättä sovi). Pienempiä tankkereita tarvitaan eri puolille Venäjää ja näyttää siltä, että Ukraina on upottanut suunnilleen kaikki Mustanmeren ven. tankkerit. Laivojen siirtäminen muualta pahentaisi Venäjän polttoainepulaa toisaalla ja Ukraina kaiken järjen mukaan pystyisi nekin upottamaan. Krim on meriliikenteen varassa, kahta miljoonaa ihmistä ei pystytä huoltamaan siltojen, putkien ja johtojen avulla, jotka tietysti nekin voidaan katkaista.
Mietin yleensä aina ensimmäisenä huonointa vaihtoehtoa, sellaiseenkin on syytä varautua. Putinin pitäisi nyt vain kiltisti myöntää erehtyneensä ja vetäytyä viisaan (tai edes tyhmän) lepoon ja Venäjän valita joku Pekka Haaviston kaltainen poliitikko sopimaan rauhanehdoista.
En vain usko tähän vaihtoehtoon.
(Kuvasta: kun Hitler 22.4. 1945 sai tietää, ettei Steiner tule ”pelastamaan”, hän sai raivokohtauksen, joka elokuvasta Perikato muuttui ns. viraaliksi.)
Alexander Stubb viittasi eilisessä halukkaiden koaliition kokoukseen jälkeisessä lehdistötiedotteessaan siihen mahdollisuuteen että Putin yrittäisi tarttua ydinaseeseen käyttöön.
Alexander Stubb kertoi että ei usko Venäjän (Putinin) tarttuvan ydinaseisiin ja kertoi että Kiina oli hänelle luvannut pitää Venäjän aisoissa. Selvästikin tästä aiheesta oli keskusteltu halukkaiden koalition kokouksessa.
Tämä kaikki osoittaa että yksinvaltainen hallitsija voi häviön uhatessa tarttua epätoivoisiin, jopa järjettömiin keinoihin aivan niin kuin Juha on tässä artikkelissa kuvannut.
Stalinin jälkeen NL:ssa jossain mitassa ymmärrettiin yksinvallan ongelmat. Malenkov, Hruštšov ja Gorbatšov syrjäytettiin asemasta, jonka ydin oli puolueen pääsihteerin toimi. Sen valinnan hoiti NKP:n keskuskomitean n. 300 jäsentä, ei edes teoriassa mikään ”kansa”.
Nyt kun höpistään Putinin kunnosta, niin hän on vitaalinen mies verrattuna esim. Tšernenkoon, jonka aikana jopa suom. kommari myönsi yksityisesti, että jos VIELÄ yhtä heikkokuntoinen valitaan, niin on ongelmia. Oli siinä usko koetuksella!
Kun tutustuu NL:n ydinsukellusveneiden ongelmiin, niin niissä oli miehiä, jotka asettivat ydinturvallisuuden oman terveytensä edelle montakin kertaa, esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Soviet_submarine_K-219
Putinia on vilpeistä huolimatta kymmenet miljoonat äänestäneet ja hän on ympäröinyt itsensä miehillä, jotka kaatuvat hänen mukanaan. Putinin kaatuminen olisi ”kivaa”, mutta liikaa siihen vaihtoehtoon ei kannata luottaa.
Sanot:
valinnan hoiti NKP:n keskuskomitean n. 300 jäsentä, ei edes teoriassa mikään ”kansa”.
Useimmissa tapauksissa pienemmän porukan demokratia on parempi kuin kansalaisten suora demokratia:
– keskuspankit päättävät ”äänestämällä” runsaan kymmenen hengen ammattimaisessa keskuspankkikomiteassa korkotasosta sen sijaan että asia päätettäisiin eduskunnassa tai kansanäänestyksessä
– Suomen laeista päättää tarkoitusta varten koottu eduskunta, johon on koottu 200 kpl kansalaisten mielestä ansioitunutta lainsäädännön ja yhteiskuntarakenteen ammattilaista
– tuomiovaltaa tuomioistuimissa käyttää joskus muutaman tuomarin koalitio jotka äänestävät päätöksestä
– yritysten yhtiökokoukset valitsevat keskuudestaan osaavan hallituksen päättämään yrityksen linjasta ja toimitusjohtajasta sen sijaan että kaikki asiat tuotaisiin yhtiökokoukseen
– ,,,,
Tuo neuvostoliiton käyttämä järjestelmä ei välttämättä ollut huono, päinvastoin. Useissa tapauksissa on järkevää että päätökset tehdään kyseistä asiakokonaisuutta varten kootussa asiantuntijoiden koalitiossa.