Odottelin blogissani 10.1. osakemarkkinoille droppia eli korjausliikettä helmikuun taitteeseen. Monissa pörsseissä tammikuun loppupää olikin laskua; näin etenkin kehittyvissä talouksissa, tärkeimpinä niistä Shanghain, Bombayn ja Rio de Janeiron pörssit. Myös Euroopassa osa pienemmistä pörsseistä lähti korjausliikkeeseen samoihin aikoin, muun muassa Tukholma. Samoin monet kehittyvien talouksien odotusten varassa nousseet vientiosakkeet ovat tulleet reippaasti alas.

Tämä kaikki on tapahtunut ilman muita kriisiuutisia kuin inflaation kiihtyminen kehittyvissä talouksissa. Se ei toki ole vähäinen asia, muttei varsinainen uutispommikaan. Yhdysvalloissa sen sijaan kaikki suuret indeksit eli Dow Jones, SP500 ja Nasdaq ovat jatkaneet ylös. Taustalla voi olla puhtaasti reaalitaloudellisia syitä, mutta yhtä hyvin markkinapsykologisia.

Yleisen käsityksen mukaan jenkkipörssit ohjaavat kaikkien pörssien suuntaa. Siinä mielessä allekirjoitan väitteen, että jenkkipörssien pudotessa muuallakin tullaan alas, ja ylipäätään maailman pörssien trendit kulkevat valtaosin yhtä jalkaa. Mutta markkinakäänteiden kannalta juuri pienet pörssit voivat olla ennakoivia, etenkin laskuissa.

Sikäli kun takana on markkinapsykologia, ilmiötä ei ole vaikea ymmärtää. Suuret pelurit tietävät, että jokaista nousutrendiä seuraa ennen pitkää lasku – jo sen vuoksi, että markkinoille syntyy virhehinnoittelua aina, kun trendit ovat kestäneet tarpeeksi kauan. Markkinasta tulee yliostettu tai ylimyyty, mikä johtaa korjaukseen.

Yliostetussa tilanteessa suuret pelurit mitä ilmeisimmin myyvät ensin pienten pörssien osakkeita, koska ne koetaan riskialttiiksi verrattuna suurimpaan talouteen ja markkinaan eli Yhdysvaltoihin. Kyse ei välttämättä ole useista päivistä, ja yleensä korkeintaan muutamista viikoista. Sen verran usein olen ilmiön havainnut, etten pidä sitä sattumana, vaikka tilastotieteellisiä dokumentteja minulla ei ole. Mutta esimerkiksi huhtikuun kova rysäys lähti liikkeelle pienistä pörsseistä pari viikkoa ennen jenkkipörssejä. Se koski myös Helsingin OMX:aa.

Tilanne on tekniseltä kannalta hyvin samankaltainen kuin huhtikuussa, joskaan osakemarkkinoiden viikkoindikaattorit eivät viittaa kovaan pudotukseen – mutta pudotukseen kuitenkin useimmat. Raju romaus vaatisi paniikin, siis jotain Kreikan velkakriisin tapaista. Sellaisesta ei näy nyt merkkejä, mutta aika usein paniikki iskee varoittamatta. Kriisitunnelma syntyy yllättävän helposti, etenkin kun media lyö rumpua.

Jenkkipörssien – ja samalla kaikkia markkinoita koskevan – korjauksen puolesta puhuu nyt jo valuuttojenkin liike. Kuten blogissani 20.1. totesin, valuuttojen ja osakkeiden suhde on yleensä varsin vahva siten, että osakkeiden pudotessa taala vahvistuu niin euroa kuin muita valuuttoja vastaan. Jutusta on nyt aikaa kolmisen viikkoa, ja euron tuossa kohtaa tapahtunut vahvistuminen oli mielestäní merkki osakemarkkinan vahvistumisesta. Jenkkipörsseissä niin selkeästi kävikin, eli ne jatkoivat kohti uusia välihuippuja.

Saman logiikan mukaan trendi on nyt kääntymässä. Euron noin kuukauden kestänyt nousu päättyi muutama päivä sitten, ja indikaattorien perusteella taalan vahvistuminen jatkuu. Olisi poikkeuksellista, jos taalan vahvistumiseen ei liittyisi osakkeiden laskua, koska taalan kasvava kysyntä kertoo markkinasentimentin muuttuneen riskejä kaihtavaksi. Huhtikuussa syklimekanismi toimi juuri näin: ensin pienet pörssit laskivat, sitten taala vahvistui, ja lopulta tulivat alas jenkkipörssit kiskoen mukaansa kaikki pörssit.

Varsin usein markkinakäänteet ajoittuvat laskuissa siten, että viikko alkaa nousulla, mutta loppuviikko kääntyy selvään laskuun. Jos loppuviikosta nyt tullaan alas, pulkkamäki voi vetää helposti kuukauden. Siltä varalta ostin jo viikko sitten kassin pullolleen taaloja.