Ei pelkkää apeutta

Talous

Talouden uutisvirta jatkuu aika apeana, muttei yksiselitteisesti. Viikko sitten Yhdysvaltojen työllisyysraportti sisälsi myönteistäkin, toki hiukan riippuen tulokulmasta.

Työllisyys määrittelee osaltaan Fedin linjan, koska Yhdysvalloissa sen ylläpito määritellään hintavakauden ohella keskuspankin toiseksi tehtäväksi. Fedin on löydettävä tasapaino niiden välillä.

Korkean työttömyyden oloissa se painaa puntarissa inflaatiota enemmän, ja joka tapauksessa Fedin täytyy huomioida aina työllisyyskehitys. Nyt tilanne on Fedille hiukan kaksijakoinen.

Elokuussa uusia työpaikkoja syntyi edelleen hyvin, 315 000, mutta työttömyysaste nousi heinäkuun 3,5 %:sta elokuun 3,7 %:iin. Syy oli kylläkin myönteinen: yhä useammat työmarkkinoilta poissa pysyneet hakivat töitä.

Se selittää, että työttömyyden kasvusta huolimatta työhön osallistumisen aste parani hiukan, ei kuitenkaan vielä aivan koronaa edeltävälle tasolle. Suunta on kuitenkin hyvä.

Tuottavuus leikkaa palkkainflaatiota

Sitä on myös uusien työpaikkojen synty, joskin se voi tarkoittaa kireää työmarkkinaa ja samalla palkkainflaatiota. Palkkakehitys ei vuoden takaa enää merkittävästi kiihtynyt, ja kuukausitasollakin nousu hidastui elokuussa enää 0,3 prosenttiin, kun se heinäkuussa oli vielä 1,1%.

Työttömyyden lievä kasvu, korkeampi osallistumisaste ja palkkainflaation tasaantuminen ovat kokonaisinflaation kannalta ihan hyvät merkit. Eikä palkkojen nousukaan ole ongelma, jos työn tuottavuus paranee.

Työn tuottavuus lasketaan kansantuotteen määrästä jaettuna tehdyn työn määrällä. Pitkässä juoksussahan kansantuotteen kasvu ylittää reilusti tehdyn työn määrän, koska se kasvaa lähinnä väestön lisääntyessä.

Lyhyinä ajanjaksoina tekijöitä on muitakin. Taantumissa tuottavuus tyypillisesti laskee, koska kokonaiskysynnän rapautuminen vähentää kansantuotetta enemmän kuin tehdyn työn määrää. Nämä vaiheet eivät kuitenkaan kestä kauan.

Tuottavuus kasvaa ajan mittaan

Kuten St. Louisin osavaltion keskuspankin grafiikka osoittaa, harmaalla merkityt taantumat leikkaavat tuottavuutta, mutta eivät paljoa tai kauan. Sitten mennään taas ylös: tuottavuus, kansantuote ja ostovoima kasvavat.

Tuottavuuden kasvu syntyy teknologian ja tuotantomenetelmien kehityksestä: tulosta syntyy nopeammin ja vähemmin kustannuksin. Se mahdollistaa väestön ostovoiman pitkäkestoisen kasvun.

Työn tuottavuuden kasvu on päättymätön prosessi

Tuottavuuden kasvu pitää todellisen inflaation kurissa eli kansalaisten ansiot kehittyvät hintatasoa enemmän. Tämän talouskasvun dynamiikan analysoi perusteellisesti jo taloustieteen isä Adam Smith 1700-luvulla pääteoksessaan Wealth of Nations.

Vaikkapa pääkuvan ajoista 1940-luvulta työn tuottavuus on Amerikassa noin kuusinkertaistunut. Vauhdilla se ei kasva kehittyneissä talouksissa, mutta jatkuvasti.

Teollisuudessa tuottavuus parani

Työn tuottavuuteen ei talousmedia ole juuri huomiota kiinnittänyt huolimatta sen tärkeydestä. Yhdysvaltojen tuore data on yllättävän kaksijakoista.

Kokonaisuutena nonfarm business sector eli maatalouden ulkopuolinen osa taloutta kehittyi kielteisesti, koska työn tuottavuus putosi 4,1% vuoden takaa. Raportti ei selitä syytä, mutta heikko suhdanne tyypillisesti löytyy sen takaa.

Toisaalta teollisuudessa (durable ja nondurable manufacturing) tuottavuus kasvoi noin viisi prosenttia – todella hyvin. Niinpä palkkojen reipas nousu ei lisännyt suhteellisia kustannuksia (unit labor costs) eli yritykset saivat palkkamenojen kohoamisen vastikkeeksi enemmän tulosta.

Palkkainflaatiota ei silloin synny. Kulutushyödyketeollisuudessa tuotannon yksikkökohtaiset palkkamenot laskivat – kuten pitkässä juoksussa täytyykin tapahtua tuottavuuden aina parantuessa.

Tuottavuuden kasvu teollisuudessa jopa leikkasi työn yksikkökustannuksia Q2

Aika sekalaista dataa tämäkin rahapolitiikan kannalta. Kokonaistuottavuuden niiaus on ikävä trendi, mutta ainakin osin se menee laskusuhdanteen piikkiin.

Teollisuuden tuottavuus taas kulkee oikeaan suuntaan. Se mahdollistaa palkkojen nousun inflaatiota kiihdyttämättä.

Fed pysyy linjallaan, toistaiseksi

Tämä data ei merkittävästi vaikuttane Fedin näkemykseen eli ohjauskorko jatkaa toistaiseksi ylös, mutta 0,5% nosto saattaa riittää seuraavassa kokouksessa. Seuraava inflaatioraportti varmasti ratkaisee.

Palkkainflaation hellittäminen joko nimellispalkkojen tasaantumisen tai tuottavuuden kasvun kautta on joka tapauksessa sijoittajan toive nyt – tietenkin jälkimmäinen vaihtoehto se parempi, nyt ja aina.

Ja kyllä tuottavuuden kasvu tämänkin laskusuhdanteen taittaa ennen pitkää. Se pitää inflaationkin kurissa, kun keskuspankitkin ottavat nyt sen pääkohteekseen.

Se ei ole optimismia vaan historiasta kumpuavaa sataprosenttista realismia. Jos ei osakesijoittajana siihen luota, täytyy lyödä hanskat ja haalarit naulaan.

Oma odotus pysyy ennallaan: laskumarkkina tekee loppua indeksitasolla. Euroopassa tilanne pysyy vaikeana Venäjän takia, muulla ja etenkin Amerikassa se on selvästi valoisampi.

Osakesijoittajan huoneentaulu ei muutu: ole ahne kun pelkäävät ja päinvastoin.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta.

Vastaa

Related Posts

Talous

Tuottajahinnat laskussa

Sijoittamisen nurinkuriselta vaikuttaviin ulottuvuuksiin kuuluu, että lähtökohtaisesti huonot uutiset voivat olla osakemarkkinoille myönteisiä. Kuten eilen julkistettu Yhdysvaltojen uusien työpaikkojen määrä, joka laski syyskuussa selvästi elokuusta.

Se

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com