Pakollinen eläkesäästäminen on pakkosäästäminen verojen kautta, ainoa ero on siinä, että rahat menevät johonkin rahastoon eikä yhteiseen budjettiin. Säästäminen on järkevää jos nyt on helpompaa säästää kuin tulevaisuudessa. Jotta nyt olisi helpompi säästää ja maksaa eläkkeet täytyy sijoitusten tuotto olla suurempi kuin tulevaisuudessa kansantalouden palkkasumman kehitys. Ei ole kuitenkaan mitenkään selvää, että tuohon tuottoon eläkesäätiöt pystyvät.

(Lähde: http://www.stat.fi/til/ktps/2012/01/ktps_2012_01_2012-03-12_kuv_001_fi_001.gif)

Tai että ovat koskaan edes päässeet. Kuvasta huomaamme, että ainakin tämän vuosituhannen kansantalouden palkkasumma on kasvanut varsin napakasti. Palataan vielä tuohon edellä esittämääni lauseeseen, että sijoitusten tuotto pitää olla suurempi kuin palkkasumman kasvu. Jos nyt säästetään verottamalla 10 % rahaa jotta tulevaisuudessa voidaan maksaa jotain takaisin, niin mikäli palkkasumma kasvaa nopeammin kuin sijoituksen tuotto, niin tulevaisuudessa selviämme pienemmällä verolla ehkä vain 9 % verolla. Eli kokonaistaloudellisesti huonosti tuottavaa eläkejärjestelmää ei kannata ylläpitää.

Näin ajateltiin kuten yllä kirjoitin nykyistä eläkejärjestelmää luotaessa. Vanha järjestelmä oli käytännössä mennyt konkurssiin sodan, sotakorvausten ja yhteiskunnan muutoksien vuoksi. Maalla ei tarvita samalla lailla eläketurvaa kuin kaupungissa. Isä ja äiti voi viljellä pientä kasvimaata ja hoidella lehmiä samalla kun aktiivinen työssä oleva sukupolvi tekee raskaammat työt. Yhteiskunta muuttui ja 1960–luvulla syntyi tämän hetkinen järjestelmä.

Eläkkeissä on negatiivinen progressio, mitä enemmän tienaat sitä enemmän köyhät maksavat sinulle. Eläkkeiden rahastointiaste on 20 %–30 % eli mitä suurempi eläke sitä enemmän siitä maksaa joku muu. Asiaa vielä vääristää se, että Suomessa rikkaat elävät muita kauemmin eli köyhät maksavat rikkaiden eläkkeitä enemmän ja pidempään. Tässä systeemissä tulonsiirto rikkaille on merkittävä ja monta kautta tuleva. Mutta siitä myöhemmin lisää.

Eläkkeen säästämisen negatiiviset vaikutukset ovat hyvin riippuvaisia kansantalouden palkkasumman kehityksestä. Siksi, kuten on jo pitkään tiedetty, meillä on sotien jälkeen ollut suurempia ikäluokkia kuin sen jälkeen. Kokonaispalkkasumman voisi kansantaloudessa kuvitella supistuvan suurten määrien jäädessä eläkkeelle. Tätä murrosta tasaamaan luotiin rahastoiva eläkejärjestelmä eli rahastot purettaisiin ja maksettaisiin näillä rahoilla suurten ikäluokkien eläkkeitä. Suurten ikäluokkien kuollessa pääsemme kansantaloutena taas vakaaseen väestökehitykseen

(Lähde: http://www.stat.fi/tup/suomi90/joulukuu.html)

Virhettä vielä kasvattaa kun väkiluku on yllättäen lähtenyt kasvamaan 2000–luvulla, lähinnä siirtolaisuuden ansioista. Nyttemmin olemme unohtaneet miksi ylipäätään on rahastoitu eläkkeitä ja kukaan ei ole purkamassa rahastoja vaikka syytä olisi poikkeuksellisen paljon. Syynä eläkkeiden rahastoimiseen on se, että 1970–luvulla syntyneelle ikäluokalle ei syntyisi liian suurta taloudellista rasitetta 1940–luvun lopulla syntyneiden eläkkeiden maksusta. Nyt kun rahastoja ei ole tarkoituskaan purkaa suurten ikäluokkien maksuihin lisäämme vain tuon 1970–luvun ikäluokan rasitetta. Eli järjestelmä vain kasvattaa sukupolvien välistä epäoikeudenmukaisuutta ei tasoita sitä kuten on ollut tarkoitus.

Kommentteja ja vastaväitteitä, miksei myös samaa mieltä olevia huomioita odotellen.

JATKUU MYÖHEMMIN….