Kreikan lähtö eurosta on jo erittäin todennäköistä, ellei uusintavaali tuo suurta mullistusta toiseen suuntaan, eli kreikkalaiset säikähtävät tajutessaan, että paluu drakmaan on edessä. Polttavampi huoli onkin jo se, liittyykö seuraan muita. Rajua lamaa poteva Espanja on saanut kovaa kyytiä korkomarkkinoilla. Espanja maksaa uusista veloistaan jo yli kuuden prosentin korkoa. Sitä pidetään yleisesti kipurajana, jonka takana on tukiluukku, vaikka Espanja vakuuttaa selviävänsä omin voimin.

Espanjalla ja Kreikalla on ratkaisevia eroja. Kreikka  alkoi ylivelkaantua heti euroon liittymisen jälkeen, ja se on ajanut velkarahalla kilpailukykynsä olemattomaksi. Kreikan teollistumisaste on kehno. Ennen finanssikriisiä Espanja velka-aste taas oli matala ja julkinen talous kunnossa. Se on teollisuusmaa eri mitassa kuin Kreikka, ja turismi vetää edelleen hyvin. Julkisella puolella on monien arvioiden mukaan liikaa väkeä, mikä on hankala rakenteellinen ja poliittinenkin ongelma, mutta sinänsä ratkaistavissa.

Espanjan turmioksi koitui vuosia turvonnut kiinteistökupla, jonka mahdollisti EKP:n löyhä rahapolitiikka 2000-luvun alussa. Se perustui euroalueen keskimäärin matalaan inflaatioon, ja Saksan aneemiseen kasvuun. Espanjan talous sen sijaan ylikuumentui. Rakennusbuumi piti yllä korkeaa työllisyyttä ja verokertymää, mutta myös nosti kiinteistöjen ja työn hintoja suhteettomasti. Finanssikriisi puhkaisi kuplan. Rakentaminen romahti, ja kiinteistöjen hintojen lasku iski siihen asti hyväkuntoisiin pankkeihin. Niillä on nyt arviolta pari sataa miljardia ongelmaluottoja, ja valtionvelkojakin niillä on pelottavat määrät taseissaan. Suuria pankkeja on jo osittain kansallistettu, mutta useimpien arvioiden mukaan pankkisektorin remontti on vasta alussa.

Espanjan etu on, että syksyllä valtaan noussut Mariano Rajoyn hallitus on sitoutunut talousuudistuksiin ja euroon, ja se oli sen vaalilupauskin. Hallituksen asema on vahva, joten se pysynee vallassa täydet neljä vuotta. Espanja tuskin tulee venkoilemaan poliittisesti Kreikan tapaan. Espanjalla on myös paljon enemmän hävittävää. Kreikka on niin pahasti velkaantunut, että sen lähtö eurosta ja velkojen maksamatta jättäminen toisivat sille etujakin, vaikka prosessi olisi rajumpi kuin populisteja äänestäneet kreikkalaiset ilmeisesti kuvittelevat. Espanjan velka-aste on toistaiseksi euroalueen mitassa hyvinkin siedettävä, joskin lama ja edessä oleva pankkien pääomittaminen tulevat sitä pahentamaan. Espanjaankin tosin povataan jo parempaa ensi vuotta, tosin se riippuu eurokriisin ratkaisuista, sen oman pankkikriisin hoito osana pakettia.

Lähtökohtaisesti Espanja ei joka tapauksessa ole konkurssipesä kuten Kreikka. On sen vuoksi ymmärrettävää, että espanjalaiset äänestivät valtaan vahvasti euroon sitoutuneen kansanpuolueen. Pidemmällä aikavälillä Espanjan pitäisi selvitä veloistaan. Ja ainakin itse pidän kiinteistökuplan aiheuttamaa pankkikriisiä parempana tilanteena kuin koko kansantalouden ylivelkaantumista Kreikan tapaan. Kiinteistöissä pankeilla on sentään runsaasti reaaliomaisuutta, ja talouden elpyessä Espanjan asunnoilla on varmasti kysyntää. USA on selvinnyt omasta kiinteistökuplastaan yllättävänkin hyvin TARP-roskapankkisysteemillään ja keskuspankin rahaelvytyksellä. 

Euroalueen kannalta Espanjan tilanteen tekee tukalaksi sen koko. Euron vakausmekanismien pääomat tuskin riittävät, jos Espanja ajautuu Kreikan kaltaiseen maksukyvyttömyyteen. Espanjan lähtö eurosta taas luultavasti hajottaisi koko yhteisvaluutan. Kuten Lars kuvasi Grexit-blogissaan, seuraukset olisivat kaameat.

Hallituksen vakuutteluista huolimatta Espanja tarvinnee lähiaikoina tukea jo pankkiensa pääomittamiseen. Nykyisellä korkotasolla markkinaehtoinen raha on sille liian kallista. Vakausrahastojen ohella parhaat resurssit Espanjan tukemiseen on Euroopan keskuspankilla. Se helpotti jo talvella eurokriisiä lainaamalla pankeille tuhat miljardia halpoja luottoja. Etenkin saksalaiset ovat suostuneet poikkeustoimiin pitkin hampain, koska he pelkäävät rahaelvytyksen johtavan inflaatioon ja velkavuoren kasvuun.

Espanjan kohdalla EKP:n ja Saksan linja voi kuitenkin pehmentyä, koska se on sitoutunut talousuudistuksiin, eikä poliittista venkoilua ole näköpiirissä. Budjettikurista Espanjalla on vahva näyttö takavuosilta. Se selittää, miksi Saksa ei ole arvostellut Espanjaa yhtä kovasanaisesti kuin muita Välimeren kriisimaita. Ja oikeudenmukaisuuden kannalta Saksalla on velvollisuuskin myötätuntoon, koska Espanjalle kalliiksi käynyt EKP:n rahapolitiikka lähti pitkälle saksalaisten tarpeista. Ei tällaisilla asioilla toki ole paljoa merkitystä  politiikassa, mutta kuitenkin.

Oleellisempaa silti on, että Espanjan kaatuminen tulisi niin kalliiksi kaikille, että sen estämiseksi tehdään varmasti kaikki mahdollinen. Saksalaisetkin hyväksynevät uusia poikkeustoimia, kenties jonkinlaisen version eurobondeistakin, sillä Espanja ei yritä kiristää vapaamatkustajaksi Kreikan tapaan. Niin saksalaiset kuin muutkin tajuavat kyllä, että Espanjan lähtö eurosta paitsi hajottaisi yhteisvaluutan myös kyseenalaistaisi vakavasti koko EU:n. Sitä riskiä kukaan tuskin haluaa kokeilla. Korkeamman inflaation mahdollisuus on aika pientä tuon katastrofiskenaarion rinnalla.